Tohinaa ja puhinaa

Tällä viikolla olen saanut aikaiseksi tehtyä parit hankinnat; Manduca ja Kurtis baby peace. Molemmat on ihan huiput, ainakin tällä vähäisellä kokemuksella mitattuna. Ensimmäinen testi pojan ja Manducan yhteensopivuudesta tehtiin toissailtana = big failure! Pikkuinen kun itkee lähes säännöllisesti kaikki illat masukivuista johtuen, ei uuden matkustusvälineen testaus ollut ollenkaan hyvä idea. Eilen päivällä pääsin testailemaan uudemman kerran ja silloin meni huomattavasti paremmin. Hetken möllöttämisen jälkeen poika nukahti Manducaan. <3

Otin kännykällä kuvan vaunuista joissa tuo ihana suoja (Kurtis) on käytössä, mutta kuvan saaminen koneelle ei olekaan onnistunut. Kolmen blue screenin jälkeen päätin luovuttaa.

Ristiäiset olivat viime viikonloppuna ja ne meni todella hienosti. Lahjoja tuli ihan hurjasti ja vaatteita oli niistä varmaan suurin osa. Poika itki koko kastetilaisuuden ajan kirkossa ja nukkuikin sitten loppu juhlien ajan, heräten vain pari kertaa tissille. No saipahan äiti sitten rauhassa kantaa kakkuja pöytään ja yrittää vaihtaa kuulumisia vieraiden kanssa.

Meillä oli eilen neuvolalääkäri. Itse lääkäri oli ihan kamala tapaus rasvaisine hiuksineen, minkä johdosta päätin, että jos toisen lapsen vielä joskus saan hoidan jälkitarkastuksen omalla yksityisen puolen gynelläni. Lääkäri oli kovakourainen ja kaikin puolin luotaan pois työntävä. Vauvan käsittelytaidotkin näytti vähän puutteellisilta. Olin siis hyvin onnellinen kun sain poistua hänen huoneesta ja sulkea oven perässäni.

Imetys sujuu edelleenkin loistavasti, mistä kertookin pojan huima kasvu. Ikää on nyt noin 7 ja puoli viikkoa ja painoa on kertynyt huimat 6,5kg ja pituuttakin on jo 60cm. Minä jo täällä murehdin, että kohta minulla ei olekaan enää pikkuvauvaa. Poika on jäntevän oloinen ja vaikuttaa siltä, että hän alkaa kohta kääntymäänkin. Aikamoista tuumaa äiti.

Olen miettinyt tässä viime aikoina, että tekisin blogistani salaisen, jolloin kuvienkin julkaisu tuntuisi mukavammalta. Kävijöitä kun tuntuu olevan ihan hirveästi, mutta juuri kukaan ei jätä vierailustaan minkäänlaista viestiä ja jotenkin tuntuisi kivalta saada vähän käsitystä siitä ketä ylipäänsä blogiani lukevat...