Täydellisyys

Pieni möykky oli muuttunut ihan vauvaksi tässä kuukaudessa. Sydän on pakahtua onnesta. <3 Oli uskomatonta nähdä se pienen pieni ihminen sisälläni köllimässä kädet rennosti pään takana ja jalat ristissä, välillä moikkaili sentään toisella kädellä äitiä ja isiä. Fiilis on uskomaton!

Aluksi jo hieman säikähdettiin kun ultraus aloitettiin mahan päältä tehtävällä laitteella eikä sillä löytynyt yhtään mitään. Jouduttiin siis ultraamaan alakautta, että pikkuinen piilottelija löytyi, mutta pääasia että löytyi. Meidän möykky päätti tehdä myös mahdollisimman hankalaksi niskaturvotuksen mittaamisen eikä suostunut kääntymään sivuprofiiliin. Hän halusi näyttää vaan selkää tai katsella suoraan kameraan. Alavatsa on ihan hellänä siitä kaikesta paineluhytkyttelystä mitä jouduttiin tekemään, että saataisiin pikkuinen kääntymään. Välillä jouduin seisoskelemaan ja vähän hyppimäänkin, että saatiin kelvollinen kuvakulma. Niskaturvotus saatiin kuin saatiinkin mitattua ja se oli vain millin luokkaa. So far so good siis. :)

Ultraaja oli mukava hieman vanhempi nainen, joka nappaili meille todella innokkaasti kuvia pikkuisesta. Saatiin mukaan 8 kuvaa, joista ehdoton lempparini on päänyläpuolelta otettu kuva jossa näkyy niin tarkasti pienen pieni käsi sormineen kaikkineen. <3

Tuon eilisen jälkeen olisi tehnyt mieli kailottaa kaikille meidän pienestä ihmeestä, mutta hillitsin itseni. Tänään kuitenkin jo päästään kertomaan muutamille ihanille ystäville.

Miten tässä millään malttaa odottaa seuraavaan ultraan, että pääsee taas näkemään rakkauden.

Same old, same old..

Jep siis samaa vanhaa, päivät kuluvat verkkaisesti ja viikotkin vaihtuvat tiuhaan, mutta silti tuntuu ettei aika kulu eikä mitään tapahdu. Tänään sentäs tapahtui sellaista (hahah), että aamulla koirien kanssa lenkillä yskitti niin paljon, että oksensin tuonne kadulle. Kaiken huipuksi tuntuu, että se helpotti etovaa oloa. On tää mun elämä huisia ja ällöä.

Np-ultra koittaa vihdoinkin perjantaina, johan sitä on odotettukin. Aika pelottavaa kyllä, jos kaikki ei olekaan kunnossa. Pakko kuitenkin uskoa siihen, että kun nyt vihdoin saatiin möykky aluilleen olisi se priima yksilö ja kunnon taistelija loppuun asti. <3

Milloinkas muut on ajatelleet kertoa töissä tästä ihmeellisestä mahan turvotuksesta? Mua vähän kauhistuttaa koko juttu, kun olen tässä uusia hommia omasta toiveestani alkanut opetella ja esimies on ollut todella kannustava, niin mitäköhän hän on mieltä pikku uutisestani. Toisaalta mietin jo tulevaa kesälomaa ja odottelen jo ihan intopiukeana 2 kuukauden mittaista "lomaa", jota seuraa vuoden kotona olo.

Haasteenkin olin saanut Lunalta, johon yritän vastailla mahdollisimman pian. :)

möhömaha rv10+6

Rv8

Tulikin vähän taukoa kirjoitteluun kun vanha koneeni hyytyi ja piti odotella palkkapäivää, että voin mennä ostamaan uuden. No nyt voikin sitten kirjotella taas näppis sauhuten.

Raskausoireeni ovat seuraavat: tissit on turvonnut melkoisiksi ja kipeätkin ovat, etominen on tainnut tulla jäädäkseen ja pahinta se on erityisesti hampaita pestessä, lisäksi mielialat ja mielihalut ovat kovasti heitelleet. Oireet on siis pysyneet ihan siedettävinä ja toivottavasti pysyvät jatkossakin.

Odotan kamalasti, että pääsisin kertomaan tästä raskaudesta ystävillekin. Tämä salailu ei ole yhtään mun juttu. Onneksi tällä viikolla tuli jo aika np-ultraan ja siihen on nyt sitten vajaat kolme viikkoa aikaa eli ei ollenkaan paha. Sen jälkeen voin sitten avata padot ja alkaa kertomaan kaikille sitä mukaa kun heitä näen.

Vieläkin on kyllä vaikea uskoa, että olen raskaana. Mitään kun ei vielä ulospäin näy niin sitä on vaikea mieltää silloin todelliseksi. Onneksi voin aina palata mielessäni varhaisultraan katselemaan siltä näytöltä sitä pienen pientä möykkyä. <3