Täydellisyys

Pieni möykky oli muuttunut ihan vauvaksi tässä kuukaudessa. Sydän on pakahtua onnesta. <3 Oli uskomatonta nähdä se pienen pieni ihminen sisälläni köllimässä kädet rennosti pään takana ja jalat ristissä, välillä moikkaili sentään toisella kädellä äitiä ja isiä. Fiilis on uskomaton!

Aluksi jo hieman säikähdettiin kun ultraus aloitettiin mahan päältä tehtävällä laitteella eikä sillä löytynyt yhtään mitään. Jouduttiin siis ultraamaan alakautta, että pikkuinen piilottelija löytyi, mutta pääasia että löytyi. Meidän möykky päätti tehdä myös mahdollisimman hankalaksi niskaturvotuksen mittaamisen eikä suostunut kääntymään sivuprofiiliin. Hän halusi näyttää vaan selkää tai katsella suoraan kameraan. Alavatsa on ihan hellänä siitä kaikesta paineluhytkyttelystä mitä jouduttiin tekemään, että saataisiin pikkuinen kääntymään. Välillä jouduin seisoskelemaan ja vähän hyppimäänkin, että saatiin kelvollinen kuvakulma. Niskaturvotus saatiin kuin saatiinkin mitattua ja se oli vain millin luokkaa. So far so good siis. :)

Ultraaja oli mukava hieman vanhempi nainen, joka nappaili meille todella innokkaasti kuvia pikkuisesta. Saatiin mukaan 8 kuvaa, joista ehdoton lempparini on päänyläpuolelta otettu kuva jossa näkyy niin tarkasti pienen pieni käsi sormineen kaikkineen. <3

Tuon eilisen jälkeen olisi tehnyt mieli kailottaa kaikille meidän pienestä ihmeestä, mutta hillitsin itseni. Tänään kuitenkin jo päästään kertomaan muutamille ihanille ystäville.

Miten tässä millään malttaa odottaa seuraavaan ultraan, että pääsee taas näkemään rakkauden.