tiistai 31. tammikuuta 2012

Same old, same old..

Jep siis samaa vanhaa, päivät kuluvat verkkaisesti ja viikotkin vaihtuvat tiuhaan, mutta silti tuntuu ettei aika kulu eikä mitään tapahdu. Tänään sentäs tapahtui sellaista (hahah), että aamulla koirien kanssa lenkillä yskitti niin paljon, että oksensin tuonne kadulle. Kaiken huipuksi tuntuu, että se helpotti etovaa oloa. On tää mun elämä huisia ja ällöä.

Np-ultra koittaa vihdoinkin perjantaina, johan sitä on odotettukin. Aika pelottavaa kyllä, jos kaikki ei olekaan kunnossa. Pakko kuitenkin uskoa siihen, että kun nyt vihdoin saatiin möykky aluilleen olisi se priima yksilö ja kunnon taistelija loppuun asti. <3

Milloinkas muut on ajatelleet kertoa töissä tästä ihmeellisestä mahan turvotuksesta? Mua vähän kauhistuttaa koko juttu, kun olen tässä uusia hommia omasta toiveestani alkanut opetella ja esimies on ollut todella kannustava, niin mitäköhän hän on mieltä pikku uutisestani. Toisaalta mietin jo tulevaa kesälomaa ja odottelen jo ihan intopiukeana 2 kuukauden mittaista "lomaa", jota seuraa vuoden kotona olo.

Haasteenkin olin saanut Lunalta, johon yritän vastailla mahdollisimman pian. :)

möhömaha rv10+6

2 kommenttia:

  1. Samaa olen miettinyt minäkin, että milloin kertoa töissä. Nyt menossa siis 10+4. Vatsan viimeaikaisen pyöristymisen perusteella alkuperäiset suunnitelmat kertomisesta joskus maaliskuulla mietyttävät, että onko suunnitelma enää realistinen.
    Itsekin olen aloitellut vastikään osin uusissa työtehtävissä, joihin lupauduin ennen kuin raskaudesta tiestin, joten tuntuu kuin tuottaisin pettymyksen, kun raskaudesta kerron. No, katsotaan nyt ensin se nt-ultra..

    VastaaPoista
  2. Mä kerroin lähimmälle työkaverille, jonka kanssa istutaan samassa huoneessa ja joudutaan puljaamaan keskenään poissaolot ja tauot ym., tosi varhaisessa vaiheessa, suunnilleen rv 8. Muuten en olisi näin aikaisin kertonut, mutta oli niin kauhea pahoinvointi ja väsymys, että oli helpointa saada tämä yksi ihminen taustatueksi kuin koittaa piilotella asiaa koko porukalta. Lisäksi palkanlaskija sai tietää asian väkisinkin, kun kiikutin hälle neuvolasta saatua saikkulappua parin pahemman pahoinvointipäivän jälkeen.

    Nyt np-ultran jälkeen (menossa rv 14) olen ajatellut, että jos joku kysyy niin en asiaa kiellä, mutta en rupea erikseen mitään tiedotustilaisuutta asiasta pitämään. Esimiehelle täytynee maaliskuun aikana kertoa, jotta saadaan kesä- ja äitiyslomatuuraajan rekry käyntiin ajoissa, ja pikkuhiljaa varmaan joillekin lähemmille työkavereille kerron kahden kesken.

    VastaaPoista

Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!