Rv8

Tulikin vähän taukoa kirjoitteluun kun vanha koneeni hyytyi ja piti odotella palkkapäivää, että voin mennä ostamaan uuden. No nyt voikin sitten kirjotella taas näppis sauhuten.

Raskausoireeni ovat seuraavat: tissit on turvonnut melkoisiksi ja kipeätkin ovat, etominen on tainnut tulla jäädäkseen ja pahinta se on erityisesti hampaita pestessä, lisäksi mielialat ja mielihalut ovat kovasti heitelleet. Oireet on siis pysyneet ihan siedettävinä ja toivottavasti pysyvät jatkossakin.

Odotan kamalasti, että pääsisin kertomaan tästä raskaudesta ystävillekin. Tämä salailu ei ole yhtään mun juttu. Onneksi tällä viikolla tuli jo aika np-ultraan ja siihen on nyt sitten vajaat kolme viikkoa aikaa eli ei ollenkaan paha. Sen jälkeen voin sitten avata padot ja alkaa kertomaan kaikille sitä mukaa kun heitä näen.

Vieläkin on kyllä vaikea uskoa, että olen raskaana. Mitään kun ei vielä ulospäin näy niin sitä on vaikea mieltää silloin todelliseksi. Onneksi voin aina palata mielessäni varhaisultraan katselemaan siltä näytöltä sitä pienen pientä möykkyä. <3

Salailu

Miten kukaan ikinä pystyy salaamaan raskautensa ensimmäisen kolmanneksen ajan?! Näin tänään pitkästä aikaa vanhan ystäväni ja menimme syömään. Kun tarjoilija tuli kysymään mitä otamme juotavaksi ystäväni pyysi valkoviiniä...samalla tajusin, että helvetti mitä minä nyt sitten tilaan etten heti herätä epäilyksiä. Kokista, vichyä, viiniä myös?! Menin niin lukkoon, että tilasin viiniä pienimmän mahdollisen määrän ja ajattelin, että jos ystäväni käy vaikka vessassa kippaan ne viinit johonkin ruukkuun. Tilauksemme jälkeen ystäväni totesi, että no ainakaan kumpikaan meistä ei ole raskaana! Jepjep tähän koitin hymyillä hyvin vakuuttavasti.

Tietenkään ystävälleni ei tullut vessahätää missään kohtaa ja sain pyöritellä sitä viiniä siinä lasissa koko parin tunnin ajan. Päätin sitten kostuttaa vähän huuliani ja todeta, että onpas pahaa ja viikonloppu varmaan verottaa ettei oikein maistu. Mietin kyllä jälkeen päin, että sanoin ystävälleni myös etten tehnyt viikonloppuna mitään. Heh aikamoisen sepustuksen kehittelin, joten saa nähdä uskoiko hän sanaakaan. :D

Tässä kohdin ei vain haluaisi kertoa vielä kenellekään raskaudesta kun ei itsekään tiedä mitään varmaa ja kun kyseessä on ihminen jota näen melko harvoin enkä siis muutenkaan olisi hänelle asiasta ensimmäisenä kertomassa. Miten muut selviää tällaisista tilanteista? En taida muutamaan viikkoon käydä missään mistä voi joutua tilaamaan jotain alkoholipitoista.

Tunnekuohu

Jep, melkoinen tunnekuohu oli eilen, minkä varmaan kirjoituksestakin huomasi. Tänään on mieli alkanut tasoittua ja alkanut ajatella positiivisemmin. Eilen illalla vielä pelästyin kun kivut oli aika kovat ja rusehtavaa vuotoakin oli tullut pari tippaa pikkuhousunsuojaan.

Tänään aamulla piti testata vielä CB viikkonäytöllisellä ja aika uskomattomalta tuntui, kun testi joka on aina kertonut sen karun totuuden EI RASKAANA kertoikin nyt aivan muuta. Näyttöön ilmestyi Gravid - Raskaana 2-3. Kai se on nyt sitten uskottava, että voin ihka ensimmäistä kertaa ikinä sanoa olevani raskaana. Vielä kun sen jollekin voisi sanoa.

Pelko persiissä on kyllä melkoinen. Selvitäänkö tässä elokuulle asti ja mitäköhän ultrassa näkyy..on tässä tullut mietittyä jo läpi kohdunulkoisenkin mahdollisuus. Pitäisi löytää se mielen tasapaino ja lopettaa turha mietiskely, kun itse tässä ei kuitenkaan voi mihinkään vaikuttaa.

Kaiken lisäksi jotenkin ajattelen, että melko "helpostihan" tämä kävi, toiset joutuvat käymään läpi niin paljon enemmän. Voiko sanoa, että hieman ehkä syyllinenkin olo?

Josko nyt tai ei ehkä kuitenkaan.

Onko tissit kipeät? Onko nippailuja, entäs finnit - miksei ne ole vielä putkahtanut naamaan? Tuntuu, että pää poksahtaa kohta kun koittaa näitä kaikkia tuntemuksia ja tuntemattomuuksia tulkita. Voisko sitä vaan kytkeä aivoista jonkun nappulan off-asentoon loppukierron ajaksi, sillä rehellisesti sanottuna onhan tää nyt ihan älytöntä pähkäilyä.

Kyllä se testi tai ne alkavat kuukautiset varmaan sitten kertoo olenko raskaana vai en. Tuskin on kamalan tarpeellista näitä kehon mukamas "viestejä" tulkita tämän parisen viikkoa ovulaation (jota en edes pongannut) jälkeen.

Joka toinen hetki sitä unelmoi siitä plussasta testissä ja vauvasta masussa, ja seuraavalla hetkellä sitä koittaakin palata maan pinnalle ja miettiä, että miksi se nytkään tärppäisi. Okei clomit on apuna, mutta mikä todennäköisyys, että ekalla clomikierrolla tärppäisi? Joku 0,0001%? Sehän onkin ihan järisyttävä todennäköisyys, täytyy varmaan jo alkaa suunnittella tulevaa, koska jos ei suunnittele kaikkea valmiiksi mitäs siitä sitten muka tulis?

Miten tässä näin kävi, että lapsettomuus valtasi mun/meidän elämän eikä anna sitä takaisin?