Pieniä potkuja

...niitä alkoi eilen satelemaan kun olin nukkumaan menossa ja sängyssä köllin. Tänään niitä tuli töissäkin kun istuskelin ja kuuntelin koulutuksessa. Alkoi ihan naurattamaan, kun mielessä saatoin kuvitella minimaalisen 15cm pitkän minivauvan kauheasti sätkimässä ja potkimassa joka suuntaan. Nyt oikein odotan, että koska niitä potkuja saa taas tuntea. Teki heti tämän koko raskauden paljon realistisemmaksi kun on jotain konkreettista. Tokihan tuo esiin pullahtanut masukin alkaa olemaan jo liiankin todellista..tuntuu nimittäin nyt jo siltä, että napa ampaisee kohta ulos kuopastaan.

Painoa on tullut omien laskujen mukaan tähän mennessä noin kaksi kiloa. Koitan aina silloin tällöin käydä aamuisin heti herättyäni vaa'alla, jotta pysyisi vähän kärryillä tässä painon nousussa. Kauheat morkkikset olen kyllä itselleni saanut epäterveellisistä syömisistä, mutta kun tekee vaan koko ajan mieli kaikkea rasvaista ruokaa. Pitäisi ehkä täyttää jääkaappi vain kaikella terveellisellä ja keskittyä niiden popsimiseen. No koitan kuitenkin olla itselleni armollinen, kunhan ei vaan tule kauheasti sokeria syötyä ettei sitten tule mitään sokerivauvaa.

Huomenna on neuvola ja odottelenkin kovasti, että pääsemme kuuntelemaan ensimmäistä kertaa sydänääniä. Tuleva isikin tulee mukaan ja se on mukavaa. <3

Hippunen 16+2