8kk kolkuttelee oven takana

Jep, tyyppi on huomenna 8 kuukautta vanha pojan pallero. Eilen oli neuvolalääkäri ja meitä olikin vastassa kolme ihmistä ja parhaana asiana mainittakoon, että isi oli mukana! Lääkärin matkassa oli siis (hmm voikohan näin sanoa) lääkäriharjoittelija ja terveydenhoitajaharjoittelija. Kellonajallisesti ajoitus oli huono sillä pojan päikkärit oli aivan kesken, mutta kyllähän siitä pienellä huudolla selvittiin kuitenkin.

Neuvolakortissa lukee "Hurmaava poika". Ja köh köh kyllähän tuosta meidän pojasta onkin kuoriutunut aikamoinen hurmaaja. Pojan pituus ja paino tipahtivat 0-käyrille, vaikka aiemmin ollaan heiluttu +1 ja vähän sen ylikin. Kaikkein uskomattomin juttu oli se, että paino oli tippunut 230g kahden kuukauden takaisesta punnituksesta. Uskomatonta tästä tekee se, että tyyppi on tähän asti kerännyt painoa ihan huikeeta tahtia eikä milloinkaan ole tarvinnut miettiä saakohan hän tarpeeksi ruokaa. No luonnollisestikaan sitä painoa ei voi tulla samaa tahtia lisää kauhean pitkään, mutta silti laihtuminen oli melkoinen ylläri. Kahta päivää vaille 8 kuukauden iässä tyyppi on siis 72cm pitkä pätkä ja painaa 9,6kg.

Unijutut tuli myös yllättäen (!!!) puheeksi lääkärikäynnillä. Lääkäri vähän ihmetteli kun kerrottiin, että ollaan kaksin miehen kanssa selvitty näistä öistä koko 8 kuukauden ajan.

Tässä siis esimerkki meidän melko normaalista yöstä: tyyppi nukahti kauhean taiston jälkeen rinnalle klo 23. Nukuttiin siinä kylkikyljessä tunnin verran, kunnes poika heräsi huutamaan klo 24. Ja poikahan huusi 45 minuuttia ihan järkyttävää karjuntaa ja nukahti pystyyn mun syliin kun viimein vähän rauhottui. Siitä kippasin pojan meidän väliin ja jatkettiin unia. Seuraava herätys oli parin tunnin päästä ja taas kauheaa huutoa, no se selätettiin tissillä. Loppuyö menikin tunnin välein tissiä syöden. Herätys oli luonnollisesti klo 7 eikä yhtään väsyttänyt.

No lääkäri kirjoitti meille lähetteen lastenklinikalle unihommia harjottelemaan. Saa nähdä milloin sieltä jotain kuuluu ja mitä siellä ylipäätänsä tehdään?

Flunssakin valitettavasti tavoitti meidän perheen ja täällä nyt kärsitään tukkoisista nenistä ja pienestä kuumeesta. Oman sairastelun vielä kestän, mutta jotenkin tuon pienen ihmisen huono-olo raastaa sydäntä ihan liikaa. Toivottavasti parannutaan nopeasti, että päästää taas uimaankin!

Ps. lääkäri tuumasi, että tyypin hampaiden puhkeaminen voi mennä vuoden ikään.

Kuulumisia

Viime torstaina oli siis neuvolalääkäri. Ensinnä meidät vastaanottanut terkkari ei ollut omamme ja tämä tapaus olikin melkoinen lässyttäjä. En oikein pidä lässyttäjistä, joten alku ei ollut lupaava. Positiivista oli kuitenkin se, ettei paino ollut noussut julmetusti. Painoa oli kertynyt 246g viikossa ja kokonaisnousu on nyt n. 9kg.

Seuraavaksi siirryin lääkärin puolelle ja mies lähti hoitamaan asioita. Lääkäri tuntui itseäni nuoremmalta ja jotenkin mielestäni hänellä oli puutteelliset sosiaaliset taidot. Koko käynti oli jotenkin vaivaantunut tunnelmaltaan. Hän siinä kyseli, että turvottaako ja tuijotti nilkkojani, oikein muuta hän ei osannutkaan kysellä. Turvotusta ei siis pahemmin ole ja sormuskin mahtuu sormeen ihan vaivatta. Hän siinä sitten kuunteli sydänäänet, tunnusteli mahan päältä tarjontaa sekä teki pikaisen sisätutkimuksen. Käsikopelolla hän epäili, että vauva on edelleen poikittain - jes. Sf-mitta oli kuulemma 31, hieman keskikäyrän yläpuolella siis mennään. Sisätutkimusta hän kommentoi vain sen verran, että kohdunsuu on pehmennyt, mikä kuuluu asiaan - ahaa.

Siinäpä se sitten oli. Hyvä, että muisti täydentää parit merkinnät neuvolakorttiin. Onnekseni hän kuitenkin halusi laittaa lähetteen äippäpolille tarjonnan tarkistukseen. Muutoin jäikin koko käynnistä aika tyhjän kanssa olo.

Tänään posti toikin jo kirjeen, jossa minulle ilmoitettiin, että minulle on varattu aika äippäpolille ensi viikon keskiviikoksi. Oi toivottavasti tämä käynti korvaa tuon edellisen käynnin jättämän tyhmän fiiliksen.

Huomenna olisi ohjelmassa tutustumiskäynti synnytyssairaalaan, saas nähdä millainen kokemus siitä tulee.

Poikkihippuli rv 34+6

Raskaus

Välillä oikein joudun sanomaan ääneen miehelle, että "ajattele minä olen raskaana". On tämä nimittäin vieläkin niin uskomatonta. Masussani köllöttelee pienen pieni poika...ihan mieletöntä ja ihanaa, mielettömän ihanaa. Tälläkin hetkellä käynnissä on hurja potkusarja ja masu hypähtelee ihan kunnolla.

Tänään masu on kyllä ollut myös kipeäkin, mutta sinnittelin töissä ja nyt on ihana vain makoilla sohvalla. Ensi viikolla on neuvolalääkäri, toivottavasti lääkäri on mukava ja saa taas kuulla uusia faktoja pikkuisesta. Niin ja toivottavasti verikokeissakin kaikki on hyvin. Hemoglobiini on kyllä varmaan taas tippunut ja rautalisän voisi aloittaa, kun eilen mammapilateksessa alkoi pyörryttää enkä oikein keksi muuta syytä kuin sen, että hemoglobiini on aivan liian alhainen.

Muutoinpa tässä onkin jo alkanut odotella kesälomaa ja mammiksen alkua. Vielä olisi 6 viikkoa töitä edessä, mutta eiköhän sen jaksa mukisematta, jos vaan kunto säilyy hyvänä. Masukuvaa voisin päivitellä, kun vaan saan kuvan otettua, pötsi on nimittäin taaaaas kasvanut. Rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille, teitä taitaa olla aika monta - jos tilastoihin on luottamista. :)

Ps. tänään on rv24+3 (: