Tikut silmillä

Kolme yötä on nyt takana melkoista valvomista. Joka yö ollaan vähintään yksi tunnin jakso pojan kanssa keikuttu pystyssä ja koitettu saada toista rauhoittumaan ja nukahtamaan. Musta alkoi jo tuntua, että tulen vielä hulluksi tässä hommassa. Eilen kuitenkin huomasin pojanmytyn pienessä alaleuassa minimaalisen valkoisen hampin. Nyt se siis on tapahtunut. Lapsella on hammas - ainakin melkein. No viime yönä vähän viisaampina annettiin toiselle panadolia hampikipuiluihin, mutta kyllä me silti valvottiin.

Pahoin pelkään, että sieltä on nyt tulossa koko purukalusto yhdellä kertaa ja ne huonot yöunet on nyt vaihtunut virallisesti ehkä maailman huonoimmiksi yöuniksi. Poika nukkuu aivan järkyttävän huonosti ja VÄHÄN. Mulla on oikeesti ikävä jopa niitä öitä kun heräiltiin 50 minuutin - 1,5 tunnin välein. Sillon sentään vaan herättiin ja otettiin huikka maitoa/laitettiin tutti takasin suuhun ja unet jatkui.

Tää hammastuotanto homma alkaa tuntua vähän ylivoimaiselta. Mä vielä just sain luettua Pantleyn kirjan ja olin uutta tarmoa täynnä - nyt meillä aletaan muuten nukkua! No tottakai ne hampaat päätti sillon just puhjeta ja vaikka kuinka yritän noudattaa tuon kirjan vinkkejä, ei niistä ole kyllä tähän hätään mitään hyötyä (okei, ei niitä vaikutuksia heti luvattukaan mutta...). Nytkin laps nukkuu tuolla alle puolen tunnin pätkissä ja saadaan juosta vuorotellen rauhottelemassa. Päässä pyörii vaan yksi kysymys: koska tää jatkuva heräily loppuu ja me saadaan nukkua?

Sain muuten tällä viikolla soiton Länsi-Uudenmaan sairaalasta ja mulle kerrottiin, että meille on paikka unikoulussa kesäkuussa. Mä vaan niin toivoisin, että saataisiin poika nukkumaan ennen sitä eikä tarttisi sinne lähteä. Mutta jos ei mikään muu auta, kai se on mentävä.