Raskaus

Välillä oikein joudun sanomaan ääneen miehelle, että "ajattele minä olen raskaana". On tämä nimittäin vieläkin niin uskomatonta. Masussani köllöttelee pienen pieni poika...ihan mieletöntä ja ihanaa, mielettömän ihanaa. Tälläkin hetkellä käynnissä on hurja potkusarja ja masu hypähtelee ihan kunnolla.

Tänään masu on kyllä ollut myös kipeäkin, mutta sinnittelin töissä ja nyt on ihana vain makoilla sohvalla. Ensi viikolla on neuvolalääkäri, toivottavasti lääkäri on mukava ja saa taas kuulla uusia faktoja pikkuisesta. Niin ja toivottavasti verikokeissakin kaikki on hyvin. Hemoglobiini on kyllä varmaan taas tippunut ja rautalisän voisi aloittaa, kun eilen mammapilateksessa alkoi pyörryttää enkä oikein keksi muuta syytä kuin sen, että hemoglobiini on aivan liian alhainen.

Muutoinpa tässä onkin jo alkanut odotella kesälomaa ja mammiksen alkua. Vielä olisi 6 viikkoa töitä edessä, mutta eiköhän sen jaksa mukisematta, jos vaan kunto säilyy hyvänä. Masukuvaa voisin päivitellä, kun vaan saan kuvan otettua, pötsi on nimittäin taaaaas kasvanut. Rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille, teitä taitaa olla aika monta - jos tilastoihin on luottamista. :)

Ps. tänään on rv24+3 (:

Ihana Hippuli

On ollut omituisen euforinen olo. Jotenkin tuntuu, että rakastan jo nyt hippulia hirmuisesti. Ihana pieni mies masussani. <3

Neuvolassa käytiin viime viikolla ja kaikki oli siellä hyvin. Sain raskaustodistuksen ja kelaan toimitettavat paperit. Painoa oli kauhukseni tullut 620g per viikko aiemman 180g sijaan, kääk! Sf-mitta oli 21cm ja kun sitä itse tuossa äitiyskortin taulukosta pongailin niin aika ylärajoilla mennään. Syke oli 144 ja kohtu on jo tullut navan yli. Seuraavaksi onkin edessä ensimmäinen neuvolalääkäri ja samalla tarkistellaan vielä verikokeita, kun minulla kerta on reesustekijä veressä tarkkaillaan tuota verta pari ekstra kertaa.

Mielitekoja on myöskin tullut ja niihin kuuluvat seuraavat: vesimeloni, ruisleipä, kaakao(en ole juonut kaakaota yli kymmeneen vuoteen), keittokinkku ja tomaatti. Noita popsinkin sitten melkeinpä joka päivä, joten saas nähdä koska kyllästyn.

Tässä nyt sitten sitä masukuvaa josta jo viimeksi puhuinkin. Omasta mielestäni olen super iso, mutta ei tuo vatsa niin valtavalta näytä tuossa kuvassa. Tänään siis rv22+1.

Hankintoja

Nyt alkaa jo ulkoisestikin tuntumaan siltä, että on raskaana. Pötsi on ottanut melko harppauksen tässä lähipäivinä ja kun itseäni katselen niin ei ole epäilystäkään siitä ettenkö olisi raskaana. Viikonloppuna ostin vihdoin mammapökätkin ja ah miten mukavat ne on - ei purista, ei ahdista. Ja sitten sorruin ostamaan ensimmäiset bodytkin vauvalle.

Vaunuja ja turvakaukaloita käytiin myös katsomassa ja päätös on viittä vaille tehty. Emmaljungan vaunut taitaa olla meidän valinta, värin kanssa vielä pientä hienosäätöä.Turvakaukaloksi katseltiin tuota BeSafe:n Izi Go:ta ja se näytti saaneen ihan hyvät arvostelut noissa törmäystesteissäkin. Tuli kyllä pieni ahdistus näitten reissujen jälkeen, ettei nyt vaan hötkyiltäisi kun ei olla vielä rakenneultrassakaan käyty. Näin jopa painajaista keskenmenosta ja se oli aika karmivaa. Haluan kuitenkin luottaa, että kaikki on hyvin, kun nyt kerta noin kovin jaksaa potkiakin. Vielä viikko ja pääsemme taas kurkkimaan omaa hippuamme. <3

Hippuli rv19+1

14 viikkoa

Niin "kauan" olen ollut raskaana. Mahakumpu on kyllä kasvanut vaikka näyttääkin vielä enempi läskipallukalta kuin vauvamasulta. Oireet on olleet kyllä todella vähäiset. Ainoina on ollut satunnaisesti kipeytyvät tissit, pientä suonenvedon tynkää jaloissa ja öinen vessassa ramppaaminen. Lisäksi tietysti nenä on ollut tukossa ja kurkussa tuntuu olevan paljon limaa. Ei siis mitenkää hullummat oireet.

Näin viikonloppuna ystävääni, joka sanoi, että tajusi vasta jälkeen päin olleensa raskausaikana ihan hullu akka. Olenkin tässä koittanut pohdiskella, että olenko itse muuttunut jotenkin äkäisemmäksi ja onkohan tuolla ukolla vähän rankempaa minun kanssani tätä nykyä. Noh eihän hänellä ole enää kuin 26 viikkoa kestettävänä, mikäli olisinkin jotenkin hankalampi tapaus nykyään. :D Mitäänhän en tietenkään ainakaan tässä vaiheessa myönnä.

Tuossa eilen rupesin lisäksi tosissani miettimään synnytystä. Kivaahan se on kun vauva tuolla masussa kasvaa, mutta se pitää sieltä tosissaan elokuussa uloskin saada. Aikamoista, sanon minä! Uteliaisuuttani olen lueskellut netistä muiden synnytyskertomuksia ja rehellisesti sanottuna en tiedä olisiko pitänyt jättää se tekemättä. Uskon  ja luotan itseeni sen verran kuitenkin, että eiköhän siitäkin koettelemuksesta selvitä. Pitää koittaa pitää mieli avoinna ja ajatella sitä uutena kokemuksena. Selviähään siitä kaikki muutkin, enemmän tai vähemmän paikat ehjinä. :D