8kk kolkuttelee oven takana

Jep, tyyppi on huomenna 8 kuukautta vanha pojan pallero. Eilen oli neuvolalääkäri ja meitä olikin vastassa kolme ihmistä ja parhaana asiana mainittakoon, että isi oli mukana! Lääkärin matkassa oli siis (hmm voikohan näin sanoa) lääkäriharjoittelija ja terveydenhoitajaharjoittelija. Kellonajallisesti ajoitus oli huono sillä pojan päikkärit oli aivan kesken, mutta kyllähän siitä pienellä huudolla selvittiin kuitenkin.

Neuvolakortissa lukee "Hurmaava poika". Ja köh köh kyllähän tuosta meidän pojasta onkin kuoriutunut aikamoinen hurmaaja. Pojan pituus ja paino tipahtivat 0-käyrille, vaikka aiemmin ollaan heiluttu +1 ja vähän sen ylikin. Kaikkein uskomattomin juttu oli se, että paino oli tippunut 230g kahden kuukauden takaisesta punnituksesta. Uskomatonta tästä tekee se, että tyyppi on tähän asti kerännyt painoa ihan huikeeta tahtia eikä milloinkaan ole tarvinnut miettiä saakohan hän tarpeeksi ruokaa. No luonnollisestikaan sitä painoa ei voi tulla samaa tahtia lisää kauhean pitkään, mutta silti laihtuminen oli melkoinen ylläri. Kahta päivää vaille 8 kuukauden iässä tyyppi on siis 72cm pitkä pätkä ja painaa 9,6kg.

Unijutut tuli myös yllättäen (!!!) puheeksi lääkärikäynnillä. Lääkäri vähän ihmetteli kun kerrottiin, että ollaan kaksin miehen kanssa selvitty näistä öistä koko 8 kuukauden ajan.

Tässä siis esimerkki meidän melko normaalista yöstä: tyyppi nukahti kauhean taiston jälkeen rinnalle klo 23. Nukuttiin siinä kylkikyljessä tunnin verran, kunnes poika heräsi huutamaan klo 24. Ja poikahan huusi 45 minuuttia ihan järkyttävää karjuntaa ja nukahti pystyyn mun syliin kun viimein vähän rauhottui. Siitä kippasin pojan meidän väliin ja jatkettiin unia. Seuraava herätys oli parin tunnin päästä ja taas kauheaa huutoa, no se selätettiin tissillä. Loppuyö menikin tunnin välein tissiä syöden. Herätys oli luonnollisesti klo 7 eikä yhtään väsyttänyt.

No lääkäri kirjoitti meille lähetteen lastenklinikalle unihommia harjottelemaan. Saa nähdä milloin sieltä jotain kuuluu ja mitä siellä ylipäätänsä tehdään?

Flunssakin valitettavasti tavoitti meidän perheen ja täällä nyt kärsitään tukkoisista nenistä ja pienestä kuumeesta. Oman sairastelun vielä kestän, mutta jotenkin tuon pienen ihmisen huono-olo raastaa sydäntä ihan liikaa. Toivottavasti parannutaan nopeasti, että päästää taas uimaankin!

Ps. lääkäri tuumasi, että tyypin hampaiden puhkeaminen voi mennä vuoden ikään.

6kk

Jep, 6 kuukautta tuli tänään täyteen ja äidin pikkuvauva matkasi neuvolaan istuen vaunuissa. Niin iso poika jo. Niisk! Poika kasvaa tasaiseen tahtiin ja on kyllä melko iso kokoinen. Neuvolassa tuli kehuja hienosta istuma-asennosta ja nyt poika saisi ihan luvan kanssa istua syöttötuolissa. Saatoin jättää kertomatta, että tyyppi on istunut jo ainakin kolmisen viikkoa siinä ja hyvin on mennyt. Nyt myös voisi alkaa vaihtamaan vaunukopan ratasistuimeen. Tuplaniisk!

Kiinteitä pitäisi alkaa lisäilemään eli pikkuhiljaa siis puurot ja lihat mukaan. Onneksi pikkumiehen ruokahalu on hyvä eikä ainakaan vielä ole tarvinnut vääntää syömisen kanssa. Jopa eilen tekemäni peruna-kukkakaalisose upposi hyvin, vaikka olisi voinut kuvitella, että kukkakaali on vähän erikoisemman makuinen tapaus.

Vauvauintikin tuli aloitettua viime viikolla ja se meni ihmeen hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Poikahan taas tapansa mukaan yritti sabotoida uutta harrastusta kieltäytymällä nukkumasta päikkäreitä. Joten jo ennalta osasin odottaa, että uintireissusta ei voi tulla mitenkään supermenestyksekästä. Lapsihan oli siis uimapaikkaan päästyämme viittä vaille valmis unille, mutta me isin kanssa urheina laitettiin hänet ja itsemme valmiiksi. No uinti meni kuitenkin kohtuu hyvin - ei hysteeristä itkua tai muutakaan kenkkuilua. Paitsi kun äidin päähän kaadettiin vettä, se oli pojalle kauhea järkytys ja sai aikaan kunnon huudon. Poistuimme altaasta hieman muita aiemmin suihkuun ja pukemaan. Tämän kaiken jälkeen nukkumatin tulo oli taattu. Tällä viikolla meneekin sitten jo ehkä vähän paremmin. Ehkä.

Nukkumisen kanssa ollaan tässä väännetty ja alkaa melkein tuntumaan, että tässä on tapahtunut ihan edistystäkin. Nyt nimittäin yöt selvitään 3-4 imetyksellä, mikä tuntuu jo ihan kohtuulliselta aiempaan verrattuna. Niin ja pisin pätkä jonka poika on nyt tässä nukkunut putkeen oli neljä tuntia. Se jos mikä tuntuu varsinaiselta saavutukselta aiempien 30-90 minuutin nokosten rinnalla. Pääasiassa ollaan siis yritetty saada poikaa nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä. Välillä se onnistuu paremmin, välillä huonommin, mutta näillä mennään. Meidän onneksi tutti alkoi vihdoin kelvata, joten sillä ollaan saatu vähän helpotusta tähän touhuun.