torstai 21. maaliskuuta 2013

8kk kolkuttelee oven takana

Jep, tyyppi on huomenna 8 kuukautta vanha pojan pallero. Eilen oli neuvolalääkäri ja meitä olikin vastassa kolme ihmistä ja parhaana asiana mainittakoon, että isi oli mukana! Lääkärin matkassa oli siis (hmm voikohan näin sanoa) lääkäriharjoittelija ja terveydenhoitajaharjoittelija. Kellonajallisesti ajoitus oli huono sillä pojan päikkärit oli aivan kesken, mutta kyllähän siitä pienellä huudolla selvittiin kuitenkin.

Neuvolakortissa lukee "Hurmaava poika". Ja köh köh kyllähän tuosta meidän pojasta onkin kuoriutunut aikamoinen hurmaaja. Pojan pituus ja paino tipahtivat 0-käyrille, vaikka aiemmin ollaan heiluttu +1 ja vähän sen ylikin. Kaikkein uskomattomin juttu oli se, että paino oli tippunut 230g kahden kuukauden takaisesta punnituksesta. Uskomatonta tästä tekee se, että tyyppi on tähän asti kerännyt painoa ihan huikeeta tahtia eikä milloinkaan ole tarvinnut miettiä saakohan hän tarpeeksi ruokaa. No luonnollisestikaan sitä painoa ei voi tulla samaa tahtia lisää kauhean pitkään, mutta silti laihtuminen oli melkoinen ylläri. Kahta päivää vaille 8 kuukauden iässä tyyppi on siis 72cm pitkä pätkä ja painaa 9,6kg.

Unijutut tuli myös yllättäen (!!!) puheeksi lääkärikäynnillä. Lääkäri vähän ihmetteli kun kerrottiin, että ollaan kaksin miehen kanssa selvitty näistä öistä koko 8 kuukauden ajan.

Tässä siis esimerkki meidän melko normaalista yöstä: tyyppi nukahti kauhean taiston jälkeen rinnalle klo 23. Nukuttiin siinä kylkikyljessä tunnin verran, kunnes poika heräsi huutamaan klo 24. Ja poikahan huusi 45 minuuttia ihan järkyttävää karjuntaa ja nukahti pystyyn mun syliin kun viimein vähän rauhottui. Siitä kippasin pojan meidän väliin ja jatkettiin unia. Seuraava herätys oli parin tunnin päästä ja taas kauheaa huutoa, no se selätettiin tissillä. Loppuyö menikin tunnin välein tissiä syöden. Herätys oli luonnollisesti klo 7 eikä yhtään väsyttänyt.

No lääkäri kirjoitti meille lähetteen lastenklinikalle unihommia harjottelemaan. Saa nähdä milloin sieltä jotain kuuluu ja mitä siellä ylipäätänsä tehdään?

Flunssakin valitettavasti tavoitti meidän perheen ja täällä nyt kärsitään tukkoisista nenistä ja pienestä kuumeesta. Oman sairastelun vielä kestän, mutta jotenkin tuon pienen ihmisen huono-olo raastaa sydäntä ihan liikaa. Toivottavasti parannutaan nopeasti, että päästää taas uimaankin!

Ps. lääkäri tuumasi, että tyypin hampaiden puhkeaminen voi mennä vuoden ikään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!