Virstanpylväs

Ai kauheeta! Juuri tajusin, etten muistanut mainita tyypin nousseen itse seisomaan pinnasängyssä viime tiistaina. Jätin hänet istumaan sänkyyn ja kipaisin keittiössä. Takaisin tullessani tyyppi seisoi siinä reunaa vasten onnensa kukkuloilla. Jalat on vielä vähän huterat, mutta hienosti silti siinä seisoi.

Kävelyähän me ollaan treenailtu jo muutamat viikot ihan käsistä kiinni pitämällä. Se kun tuntuu olevan kovasti pojan mieleen ja usein kävelläänkin naurun saattelemina. Mieletöntä tämä kehitys!