Kuulumisia ja kuvia

Melko nopeasti aika kuluu vaikkei tässä ole oikein tapahtunut mitään ihmeitä. Kelan hakemukset on jätetty ja nyt voikin jäädä odottelemaan, että koska posti tuo äitiyspakkauksen. Olisin niin kovin toivonut, että olisimme saaneet tämän vuoden pakkauksen, mutta ilmeisesti vieläkin on jaossa tuo vuoden 2011 pakkaus. Ei sillä ettäkö siinä jotain vikaa olisi, tämän vuoden setissä on vaan se uusi laatikkokkin minkä olisin tahtonut.

Ulkona on ollut tänään niin ihana keväinen sää ja meidän koirakin päätti kastaa jo talviturkkinsa meressä. En usko, että vesi oli kauhean lämmintä, mutta näytti tuo karvainen ukko siitä silti nauttivan. Tekisi mieli vain kävellä pitkiä lenkkejä tuon koiran kanssa ja nautiskella keväästä, mutta kun maha tulee heti kipeäksi jos pitempään kävelee ja vauhtikin on melkoista matelemista. Sinäänsä ihan tyhmää, kun viikkoja on kuitenkin näin vähän vielä ja nyt jo raskaus estää liikkumasta normaalisti. Ensi viikolla aloitan kuitenkin lyhyen Pilates-kurssin ja toivon, että se menee hyvin ja ehkäpä jopa helpottaa tätä oloa masun ja hippulin kanssa.

 Nappailin kuvia hippulille tähän mennessä kertyneistä vaatteista, joita ei siis ole vielä montaa. Turvakaukalostakin nappasin kuvan, mutta vaunuja en jaksanut lähteä kuvaamaan.

Mamma ja hippuli rv 23+4

Ihana Hippuli

On ollut omituisen euforinen olo. Jotenkin tuntuu, että rakastan jo nyt hippulia hirmuisesti. Ihana pieni mies masussani. <3

Neuvolassa käytiin viime viikolla ja kaikki oli siellä hyvin. Sain raskaustodistuksen ja kelaan toimitettavat paperit. Painoa oli kauhukseni tullut 620g per viikko aiemman 180g sijaan, kääk! Sf-mitta oli 21cm ja kun sitä itse tuossa äitiyskortin taulukosta pongailin niin aika ylärajoilla mennään. Syke oli 144 ja kohtu on jo tullut navan yli. Seuraavaksi onkin edessä ensimmäinen neuvolalääkäri ja samalla tarkistellaan vielä verikokeita, kun minulla kerta on reesustekijä veressä tarkkaillaan tuota verta pari ekstra kertaa.

Mielitekoja on myöskin tullut ja niihin kuuluvat seuraavat: vesimeloni, ruisleipä, kaakao(en ole juonut kaakaota yli kymmeneen vuoteen), keittokinkku ja tomaatti. Noita popsinkin sitten melkeinpä joka päivä, joten saas nähdä koska kyllästyn.

Tässä nyt sitten sitä masukuvaa josta jo viimeksi puhuinkin. Omasta mielestäni olen super iso, mutta ei tuo vatsa niin valtavalta näytä tuossa kuvassa. Tänään siis rv22+1.

Liitoskipuja

Jep, tähän asti kun on mennyt niin mukavan vaivattomasti niin tietenkin lauantaina iski melkoiset liitoskivut. Käveleminen ja istuminen oli yhtä tuskaa, tuntui kun joku olisi puukolla iskenyt oikealle puolelle vatsaa jalkaa nostaessa. Tuli jo soiteltua naistenklinikallekin, kun kivut niin yllättäen alkoi eikä näin esikoista odottaessa tiedä mikä mistäkin johtuu ja kuuluuko ne tähän samaan pakettiin. Onneksi kuitenkin tässä on nyt jo ollut pari kivutonta päivää ja olen voinut touhuskella ihan normaalisti.

Masu on taas kasvanut ja mietin, että voisin ottaa siitä kuvan ja laittaa tännekin ihmeteltäväksi. Painoa en ole nyt ehtinyt oikein tarkkailla, mutta luulenpa, että kilojakin on tullut. Huomenna olisikin neuvola jossa viimeistään painokin selviää.

Potkut sen kuin tuntuvat vaan voimakkaampina ja välillä masu on ihan toispuoleinen kun hippuli möyryää ja hakee asentoa. Toisinaan tulee kauhea paineen tunne ja masu menee kovaksi siltä kohdalta missä pikku herra päättää olla, hetken häntä saa aina silitellä ennen kuin taas huitaisee jonnekin syvemmälle. Aika ihana murunen tuo hippuli. <3

möhis ja hippuli rv21+2

Pikku herra

Ultrassa löytyi siis poikaosat ja niistä on pari kuvaakin todistusaineistona. <3 Siellä hän kölli pää alaspäin, peppu pystyssä ja kuten viime kerrallakin ei halunnut lainkaan tehdä ultraajan kanssa yhteistyötä. Laskettuaika säilyi samana, mutta äitiyskorttiin oli kirjattu, että hippuli vastaisi viikkoja 20+6.

Istukka on takaseinämässä, joten ei ihmekään, että potkut on tuntunut niin hyvin. Löytyi myös syy siihen miksen oikein voi enää kävellä pitkiä matkoja ilman säännöllisiä vessataukoja. Pikkuisen pää on niin alhaalla ettei siitä saatu edes mittoja vatsan päältä ultraamalla vaan piti taas tehdä ultraus osittain alakautta. Noin alhaalla oleminen voi kuulemma aiheuttaa ennen aikaisia supistuksia, jos ei nyt tajua päätään tuolta alhaalta nostaa.

Mikä tärkeintä kuitenkin niin kaikki oli kunnossa ja kohdillaan. Nyt uskallammekin mennä huomenissa vaunu- ja turvakaukalo-ostoksille. Lisäksi voi pikku hiljaa alkaa ostamaan muita tarpeellisia juttuja joita en ole vielä uskaltanut miettiäkään. Nimikirja on kyllä ostoslistalla ykkösenä, meillä kun ei oikein ole mitään käsitystä tulevan poikamme nimestä - onneksi tässä on nyt runsaasti aikaa makustella sitä.

Herra hippu rv20+1