Mullistunut arki

Tää äiti täällä havahtu tänään ihmettelemään omia toimiaan. Kello oli 8:15 aamulla ja minä siinä imurin varressa huidoin menemään. Kello 10:15 olin menossa suihkuun, kun kämppä oli siivottu, huonekaluja siirrelty, lapsi nukkumassa ekoja päikkäreitä ja olin pistänyt pois monta pussillista pieneksi käyneitä vaatteita. En ole ikinä ollut aamuihmisiä saati sitten siivousihmisiä, joten oli ihan pakko pysähtyä miettimään - mitä tämä äitiys on mulle tehnyt. Mustahan on tullut mutsi!

Olen aina ihmetellyt, että mistä äideillä riittää sitä virtaa pitää koti puhtaana, huolehtia että on jääkaapissa ruokaa ja kaapissa puhtaita vaatteita. No näköjään jotain ihmeellistä tapahtuu siinä vaiheessa kun lapsen tähän maailmaan saattaa. Minä en ole enää vaan minä, olen myös äiti ja vastuullani on pienen ihmisen elämä ja hyvinvointi. Tämä kaikki (vouhotus) vaan ilmeisesti kuuluu tähän asiaan. Aika syvällistä tuumaan tähän väliin. Kai nämä on näitä ahaa-elämyksiä, joita elämän varrella tulee.

Loppukevennykseksi kerron mun tämän päiväisistä kokkailuista. Tein lapselle taas sosetta ja pakko myöntää, että kombo oli hieman erikoinen sillä tämä äiti mätti eilen kummempia ajattelematta vaan eri raaka-aineita ostoskärryihin. Lapsi syö nyt siis muutamat seuraavat päivät bataatti-kukkakaali-kesäkurpitsa-jauhelihasosetta. Lopputulos näytti epämääräiseltä kuin mikä, mutta upposi poikaan huippu hyvin.