Arkea vaan

Edelleen raskaana, 15. viikko meneillään. Tuntuu, että käyn töissä harvakseltaan, sillä niin kovaksi on taas yltynyt tämä raskausajan migreeni. Pari kertaa viikossa tulee kohtaus ja siinä ei auta grammanen panadol tai panacod tai pimeessä makaaminen. Kärsimystä kestää nykyään toista päivää ja olo on kuin puolikuolleella.

Onneksi tulee kevät. Aurinko auttaa kaikkeen ja ne yhteiset hetket ton pikku tyypin kanssa - ah ne on parhautta. Lapsesta on tullut semmonen äitin poika. Meillä on paljon hali- ja pusuhetkiä. Mulla on ikävä kotiin. Harmittaa, kun menin jo töihin - paitsi tietenkin palkkapäivänä. Sillon on ihan kiva olla työelämässä. Toisaalta lasken jo kuukausia, kun pääsen sieltä pois. Niitä on muuten enää 3 kokonaista, jos nyt vaan kaikki menee hyvin loppuun asti.

Laps osaa yksittäisiä sanoja, lauseista ei vielä tietoakaan, mutta se sanavarasto on ihan järjetön mikä siellä pääkopassa piileksii. Meillä tasan ymmärretään kaikki mitä puhutaan, eri asia sitten halutaanko sitä kuulla tai totella. Kengät on ainut asia mitä poika suostuu pukemaan. Pojan omavalitsema päivän asu olisi siis mitä todennäköisemmin pelkät kumpparit ilman rihmankiertämää. Ihan on siis käytännöllistä ulos lähdön kannalta.

Me muuten vetästiin viikonloppuna pojalle converset jalkaan kauppareissulle ja ai, että! Laps oli ihan rakastunut niihin. Oli sitä pakko jo itekin fiilistellä nahkatakissa. Tulis jo kesä.