Taas on tovi vierähtänyt ja voin sanoa, että ei ole tässä arjen häsellyksessä ollut ihan päällimmäisenä mielessä blogin päivitys. Päivät on enemmän tai vähemmän kaaosta, mutta se alkaa olla jo sellaista kotoista kaaosta jossa on joku rytmikin olevinaan.
Isompi tyyppi puhuu papattaa taukoamatta. Ja siis hän oppi puhumaan oikeastaan vasta pienemmän tyypin syntymän myötä. Viikon tai kahden verran hän puhui itsestään nimellä "laps tekee tätä" sen jälkeen se vaihtuikin suoraan "mä teen tätä". Puhe siis kehittyi ja kehittyy räjähdysmäisesti. Parasta on kun laps miettii, että mitä se oikein kertoisi niin silmät menevät toiselle sivulle ja kuuluu vaan "mmm mmm" kun toinen miettiin niin kovasti. Huippu tyyppi mulla lapsena.
Toinen merkkipaalu olikin sitten kuivaksi oppiminen. Isompi tyyppi oli silloin 2v3kk, kun yhtenä iltana se joutui pakon omana tekemään kakat pottaan. No siitähän ne padot murtui ja meillä käytetään vaan muodon vuoks enää yövaippaa. En muista kyllä, koska viimeks yölläkään olisi vaippaan pissannut. Ihan käsittämätöntä. Hyvä etten alkanut stressaamaan aiheesta sen enempää vaan annettiin tuonkin tapahtua vaan omalla painollaan.
Kolmantena juttuna vois nostaa tälläsen "lievän" äiti-vaiheen. Kyllä, äiti on ainut ihminen, joka saa tehdä asioita. Tästä loistavana esimerkkinä kerrottakoon, kun poika ja isi olivat kahden ja koitti päiväuni aika. Laps oli kotiin tultuaan kiertänyt koko kämpän läpi äitiä etsien ja todennut, ettei äiti nyt ole saatavilla. Päätti sitten mennä yksin nukuttamaan itsensä päikkäreille. Isi ei ollut saanut tulla edes samaan huoneeseen. Jep. Sellainen pieni äiti-vaihe. Kauheasti yritän kyllä toista huomioida, pitää sylissä, pusutella ja halia ja leikkiä kivoja leikkejä kahdestaan.
No niin sitten voidaankin siirtyä pienemmän tyypin kuulumisiin. Tytön tyllerö on kyllä ehdottomasti helpompi vauva kuin veljensä oli. Nukkuu pidemmissä pätkissä ja syö paljon harvemmin. Harmillisesti muuten hyvän tuulisen vauvamme arkea varjostaa refluksi. Alkuun hän aina nieleskeli kaiken ylös tulleen takaisin alas, mutta nykyään sitä maitolimaa tulee järjettömät määrät ihan ulos asti. Eilenkin illalla kolme puklurättiä tuli tarpeeseen, kun jälkiä siivoilin. Tämän tiimoilta meillä onkin lääkäriaika varattuna parin viikon päähän.
Minityyppi on myös kehittynyt jo ihan hirveästi. Katse seuraa jo pitemmän matkan päähän, juttua tulee vastavuoroisesti jokeltelun merkeissä ja hymyjä ja naurua riittää. Tänään hän jo kääntyi mahalta selälleen ja kovasti on kuukauden verran jo pyrkinyt kunnon istuma-asentoon. Baby Björnin sitterikin saatiin jo säätää pystyimpään asentoon, kun ei neiti viihtynyt siinä enää muuten. Ja onpahan hän muuten nyt tässä lähipäivinä oppinut pyörittelemään sitterin lelukaaren puisia lelujakin ympäri. Niin paljon mahtuu niin lyhyeen aikaan, että apua.
Mulla on muuten varmaan joku krooninen vauvakuume, sillä haaveilen vielä kolmannesta lapsesta. En saa näköjään tarpeekseni tästä jatkuvasta kaaoksesta. Minityyppi heräs, joten koitan palata taas kirjottelemaan lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!