Onpas ollut taas pitkä hiljaisuus täällä blogipuolella. Syksy on edennyt vauhdilla ja pian tuo meidän pikku pötkömmekin täyttää jo kolme kuukautta. Vielä hetki sitten tuntui, että kolmen kuukauden etapin saavuttamiseen menee ikuisuus, mutta nythän se on jo käsillä.
Kolmen kuukauden taianomainen rajapyykki tarkoittaa sitä, että useimmissa tapauksissa koliikkijutut alkaisivat olla taakse jäänyttä aikaa ja vauvauinnin voisi aloittaa. Ensimmäiseen en vielä yhtyisi, sillä meillä on vielä muutamat illat viikossa aikamoista huutoa - tosin pientä helpotusta on havaittavissa. Vauvauintiin haluaisimme ottaa osaa ja päätinkin, että kun ensi viikolla olen jo varmasti toipunut tästä flunssasta voisin soitella pariin paikkaan ja kysellä mahtuisimmeko mukaan.
Pikku miehen elämään kuuluu kääntymisharjoituksia ja hymynaamalle juttelua ja nauramista. Pari viikkoa sitten meillä käännyttiin ensimmäisen kerran mahalta selälle ja sitä ollaan tässä pikku hiljaa treenailtu lisää. Masullaan olon hetket pitää vaan valita tarkoin, sillä viimeisimmästä ruokahetkestä olisi hyvä olla mennyt tovi aikaa. Muutoin tulee masukipuja ja isoja pukluläjiä.
Juttua myös riittää jo paljon ja niistä suurin osa on kohdistettu neuvolasta saadulle hymyilevälle pallolle. Hymynaama saa myös mehevimmät naurut aikaiseksi ja hyvänä kakkosena tulee sitterissä istuminen ja hytkyminen. Kun katselee kuvia heinäkuulta tajuaa kuinka paljon poika onkaan jo kasvanut. Viikon päästä onkin sitten neuvola ja saadaan uusimmat mitat - äidin haba on ainakin kasvanut heinäkuusta melkoisesti poikaa kannellessa.
Tässäpä tämä kuva vaunuista joka piti lisätä jo aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!