Kaksi kuukautta

Viime viikonloppu oli meidän arjessa käännekohta, poika täytti kaksi kuukautta ja pahimmat koliikki-itkut ovat jääneet toistaiseksi pois kuvioista. Ah, elämä tuntuu mahtavalta ja poika sen kuin naureskelee ääneen istuessaan sitterissä. Baby Björnin sitteristä onkin tullut pojan lempparipaikka, siinä hän istuskelee onnensa kukkuloilla milloin tuijottaen lamppuja milloin kikatellen itsekseen. Äidin sydän sulaa. Pikkuinen on alkanut juttelemaankin melkoisesti ja tuntuu, että häneen saa jo kunnolla kontaktia kun juttelen hänelle takaisin. Ihmeellinen pieni ihminen, joka kasvaa ja kehittyy silmissä!

Pahimpien masuvaivojen kadotessa on meillä alettu nukkua myös yöllä. Ennätys oli parin yön takainen 5 (VIISI!!!) tuntia putkeen unta. En olisi ikinä uskonut, että iloitsen joku päivä siitä että olen saanut nukkua viisi tuntia keskeytyksettä. Tosin olen kyllä herännyt tottumuksesta parina yönä jo kuulostelemaan, että eikö poika todella ole vieläkään herännyt tissille. Parina yönä olen myös herännyt siihen, että toinen tissi on vuotanut niin, että koko yöpaita on ollut märkä. Eiköhän maitobaarikin kuitenkin pikkuhiljaa mukaudu näihin pidentyneisiin syöttöväleihin.

Olen muuten miettinyt, että hommaisin rintapumpun. Olen hieman tutkinut tarjolla olevia vaihtoehtoja ja harkinnut Philipsin käsikäyttöisen pumpun ostoa. Onko kellään siitä kokemuksia tai suositella jotakin muuta pumppua?

Eilen havahduin siihen, että maanantaina koittaa jo lokakuu. Aloinkin miettiä siinä samalla, että mihin tämä syyskuu on oikein kadonnut tai toisaalta vastahan oli heinäkuu.. kuukaudet, viikot ja päivät menee niin nopeasti kotona pojan kanssa ollessa. Pari kuukautta ja saamme viettää pikkuisen kanssa ensimmäistä joulua - jep olen jo alkanut fiilistelemään tulevaa joulua.