Meidän poika on nyt siis 6 viikkoa "vanha". Arki on sujunut vaihtelevalla menestyksellä, välillä on ollut todella helppoja päiviä, joita on seurannut ihan kamalan huonot yöt ja toisin päin. Meidän pikkumies syö ihan hirmuisesti ja paino nousee silmissä. Tänään korkataan kolmoskoon vaippapakettikin. Onneksi siis imetys sujuu loistavasti, ettei tarvitse siitä murehtia.
Eilinen päivä oli varsinainen koliikkipäivä, huuto oli sydäntä särkevää ja mikään ei auttanut. Pikkuinen nukkui vaan kahdet unet päivän aikana eikä nekään ollut mitenkään pitkät unet. Välillä siis tämä vauva-arki on todella rankkaa. Onneksi kuitenkin hyviä päiviä on ollut vielä toistaiseksi enemmän kuin huonoja.
Alkuun vauva nukkui meidän vieressä - se tuntui turvallisimmalta, kun minun täytyi saada nähdä että hän hengittää. Itse kuitenkin sain kärsiä jumahtaneista niskoista ja migreenistä, kun nukahtelin mitä ihmeellisempiin asentoihin syöttöjen välillä. Vauva siirtyikin tuossa jokin aika sitten nukkumaan omaan sänkyyn ja nukkuminen helpottui. Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen kovasti miten väsymys ei pahemmin paina vaikka välillä tulee nukuttua vain 3 tuntia yössä eikä ollenkaan päiväunia.
Vaikka vauva syntyi kuukauden etuajassa hänessä ei ole havaittavissa mitään merkkejä ennenaikaisuudesta, mikä on mukavaa. Ensimmäisinä viikkoina vauva kuitenkin sai hengityskatkoja ja mökkireissulla jouduimme käymään jopa Tays:ssa, kun hän lakkasi hengittämästä hetkeksi ja meni veltoksi. Mitään vaarallista ei kuitenkaan löytynyt ja nyt hengityskin on jo tasaantunut, säikähdys oli kuitenkin suuri kun siinä soittelin lastenklinikalle, lähimpään päivystykseen ja 112:n.
Vauvaa voisi vaan tuijotella päivät pitkät ja suukotella ihania pieniä pyöreitä poskia loputtomasti. Olen täysin myyty tuon pienen poikani edessä. Pyykkiä kuitenkin kertyy ihan järkyttävät määrät joka päivä, joten tuota vauvan tuijottelua täytyy yrittää rajoittaa ja aina kun vauva nukkuu pitää koittaa käyttää se aika tehokkaasti hyödyksi.
Päivien piristeenä on toiminut pitkät kävelylenkit, joihin useimmiten seurakseni lähtee oma äitini joka jäi juuri sopivasti eläkkeelle. Päänvaivaa on kyllä aiheuttanut se fakta, että asumme hissittömässä kerrostalossa ja emme halua jättää rappuun noita tuhannen euron vaunuja. Niinpä siis lähteminen täältä kotoota vauvan, vaunujen ja koiran kanssa ei ole ehkä kaikista helpointa. Onneksi kuitenkin tässä itsevarmuuden kasvaessa sitä on keksinyt keinoja täältä poistumiseen.
Synnytyksestä palautuminen oli minulle jokseenkin hidasta puuhaa, paino tosin tippui saman tien samoihin lukemiin mitä se oli ennen raskautta. "Omien" farkkujen jalkaan vetäminen oli ihan parasta. Tikkejä sain synnytyksestä kuusi, mutta niitäkään ei olisi ollut välttämätöntä laittaa, kun ei mitään varsinaisia repeämiä tullut. Paikat oli kuitenkin kamalan kipeät ensimmäiset kaksi viikkoa, jolloin istuminen, seisominen eikä kävely oikein onnistunut. Jälkivuotoa tuli noin kuukauden päivät ja tuntuikin siltä, että tässäpä nämä koko raskausajan menkat tuleekin nyt sitten yhdellä kertaa. Nyt siis kuitenkin onneksi kroppakin alkaa olla lähellä normaalitilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!