Joulukuu

Ihanaa, kun vihdoin saatiin lunta ja elämä on taas hieman valoisampaa. Hetkellisesti on tuntunut ettei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa, mutta päätin nyt kuitenkin yrittää raapustaa jotain muistiin.

Laps nostelee peppuaan ahkerasti masullaan ollessaan ja löysipä tuossa vihdoin kätensäkin kunnolla. Voi sitä riemun määrää kun leikkimatolla yrittää napata kiinni villisti heiluvia lelujaan. Nauru on ihan älyttömän valloittavaa, varsinkin ne naurun remakat mitä aina välillä tulee. Istuminen on edelleen pojan top3:n kärjessä ja nouseekin kuin salama ylös lattialta kun käsistä ottaa kiinni.

Vierastaminenkin alkoi meillä virallisesti itsenäisyyspäivänä, kun oltiin kylässä. Alahuuli väpättäen päädyttiin karjumaan naama punaisena. Sama toistui eilen, kun vaari tuli kylään. Onneksi äiti ja isi on sentään suuressa suosiossa.

Rutiineista on tullut meidän perheelle elintärkeitä, jos äiti ja isi haluaa hieman omaa aikaa iltaisin. Rutiineista poikkeaminen on iso NO-NO. Meidän iltarutiinit on aloitettava kello yhdeksän ja niihin kuuluu nassun ja käsien pesu, yövaipan ja yöpuvun vaihto sekä imetys hämärässä sängyssä. Yleensä poika nukahtaa imetykseen, mutta herää hetken päästä jolloin hänet pitää siirtää omaan sänkyyn ja heijata siinä uneen.

Odotan kovasti meidän ensimmäistä joulua perheenä ja olenkin kovasti miettinyt viime joulun fiiliksiä ja sitä kuinka meidän suuresta toiveesta on vihdoin tullut totta - meillä on ihana lapsi jouluna 2012. Samalla olen hieman surumielinen kaikkien niiden puolesta, jotka kovasti on toivonut samaa, mutta suurin toive ei ole vielä muuttunut todeksi. Toivottavasti kaikki te muutkin saatte pian kokea tämän onnen. <3