Joulun odotusta

Juuri äsken sain paketoitua viimeiset joululahjat, pojan nukkuessa päikkäreitä. Hävettää oikein myöntää, mutta olen melkoinen materialisti ja lahjojen osto on taas lähtenyt vähän käsistä. Rahaa on palanut ja lahjoja on ihan hirmuinen läjä, mutta onneksi lahjottaviakin on sentään useampi. Jännä juttu on kuitenkin se, että en ole onneksi ampunut yli lapsen lahjoissa - hän saa käytännöllisiä lahjoja eikä edes liian montaa pakettia äidiltä. :)

Olen helpottunut, kun saadaan vielä mennä valmiiseen joulupöytään äitini luokse, eikä tarvitse itse laittaa ruokaa. Enköhän saa vielä osani tehdä jouluruoista myöhemmin. Olen päättänyt hyödyntää tätä järjestelyä niin kauan kuin äitini jaksaa joulun laittaa. Meidän pikkuperheen lisäksi äidilleni tulee myös siskoni. Jäämme äidilleni yöksi koko porukka ja se onkin ihana perinne. Tuntuu melkein samalle, kuin sillon joskus kun asuimme vielä kotona.

Eilen oli 5kk neuvola ja sieltä tuli taas rokotukset. :( Illalla alkoi kipuitkut ja vähän myöhemmin nousi kuume, panadolista huolimatta. Kolmen aikaan yöllä poika tuntui tulikuumalta, joten päätin laittaa vielä toisen supon helpottamaan oloa. Siinä sitten valvottiin 03-05 ja hyssyteltiin välillä hysteeriseen itkuun yltyvää lasta. EI KIVA. Sitä joutui välillä oikein kysymään itseltään, että miksi me tehdään tämmöistä pienelle ihmiselle. Toki olen kuitenkin sitä mieltä, että rokotuksista on enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikkei siltä heti rokotushetkellä tunnukaan.

Muutoin poika kasvaa hyvin ja kaikki on kunnossa. Tosin kyselin kyllä neuvolatädiltä, että mistä mahtaa johtua, kun poika hikoilee välillä ihan päämärkänä kun on tissillä syömässä. Passitti meidät verikokeeseen lastenklinikalle, että tsekataan kilppariarvot. Toivottavasti ne kuitenkin on kunnossa, eikä ole syytä huoleen.

Meillä alotetaan viikonloppuna kiinteiden maistelu viiskuis-synttäreiden kunniaksi. Jotenkin tuntuu kauhean haikealta alkaa antamaan kiinteitä - mun vauva on kasvanut isoksi pojaksi. Pakkohan niitä ei kyllä vielä olisi alkaa kuukauteen antamaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla. Isikin pääsee osallistumaan ihan erilailla ruokailuun.

Vaunuilu on tätä nykyä muuten ihan kamalaa touhua noilla lumimäärillä. Eilisestä neuvolakäynnistä selviytyminen on hyvä esimerkki tästä. Menomatkalla, joku ystävällinen ihminen oli ajanut autonsa parkkiin keskelle jalkakäytävää niin ettei vaunuilla mahtunut kummaltakaan puolelta ohi. Jouduin jättämään vaunut keskelle jalkakäytävää ja mennä huutamaan viereiseen liikkeeseen, että onko tuo auto jonkun siellä olevan asiakkaan, minun nimittäin pitäisi päästä lastenvaunuilla siitä ohi ja ehtiä ratikkaan. No omistaja löytyi ja tuli pahoitellen siirtämään autonsa. Takaisin tullessa ratikka pysähtyi sellaiseen kohtaan, että oven edessä oli liki puolimetriä lunta...no sain huutaa kuskille ettei tästä vaunuilla ulos pääse.  Seuraava este olikin siinä kun seuraava ratikka parkkeerasi suoraan ainoan tien ylitys paikan päälle.. Jep voin kertoa, että tuolla liikkuessa saa verenpaineet hyvin koholle - vaunuilla liikkuvia ei vaan huomioida ollenkaan.

No ainakin meillä on valkoinen joulu - rauhaisaa joulua kaikille!