Voi mikä haikeus - meidän isi palaa taas töihin huomenna. On ollut ihanaa olla perheenä kotona ja ollaankin otettu siitä ilo irti. Tuntuu jopa, että lapsi on onnellisempi kun ollaan kaikki yhdessä ja näinhän se varmasti onkin. Perheajan takia on siis jäänyt blogikin päivittämättä. :)
Joulu on vietetty ja uutta vuotta juhlittu. Molemmat juhlapyhät menivät mukavasti ja oli oikein leppoisaa. Joulun olimme siis äidilläni ja pikku mies oli hautautua lahjoihinsa. Paketeista paljastui mm. Stokken syöttötuoli, muumin viidakko lautanen ja muki, lampaantalja...(minun oli tarkoitus ottaa lahjoista kuva, mutta koska muka sen ehtisin tehdä?)
Uutta vuotta vastaanotimme täällä kotona muutamien läheisten kanssa. Parit raketitkin käytiin ampumassa ja pikkuinen nukkui tyytyväisenä paukkeesta huolimatta.
Lapsukaiselle kuuluu hyvää. Toinen oppi kääntymään akselinsa ympäri niin selällään kuin masullaankin. Hampaita ei vielä näy, mutta kuolaa lorisee suusta järjetön määrä. Aamut aloitetaan pikku miehen juttelulla, yleensä hän myös nukuttaa itsensä juttelemalla vaunuissa tai pinnasängyssä. Välillä on tuntunut, että jutun seassa esiintyy oikeitakin sanoja. Seisominen on pojan mielestä yksi huippujutuista ja se saa takuuvarmasti hymyn huulille. Makuultaan, kun vetää pojan käsistä ylös on hän usein noustessa jo jännittänyt itsensä tikuksi ja haluaa jatkaa matkaa suoraan seisomaan.
Yöunien laatu on tällä hetkellä melko huonoa. Tissiä hamutaan välillä varmaan 10 kertaakin yössä ja jos ei sitä ole heti tarjolla huuto sen kuin yltyy. Tämä ongelma rassaa äitiä melkoisesti ja toivonkin, että tämä on vain jokin vaihe joka menee ohi. Muutoin täytyy varmaan keksiä tähän joku ratkaisu, tässä nimittäin alkaa kaipaamaan yöunia melkoisesti. Lapsi tuli käytettyä myös verikokeessa, kun neuvolassa kyselin tuosta melkoisesta hikoilemisesta etenkin syödessä ja terkkari halusi tarkistaa kilpirauhasarvot. Tulokset tulee varmaankin huomenna, joten täytyy niitä sitten kysellä.
Äidillekin kuuluu hyvää. Tosin niitä katkeamattomia yöunia on kovin kovin ikävä. Kamala ajatella, että olen viimeksi nukkunut kunnon yöunet HEINÄKUUSSA. No toivottavasti tähän saadaan muutos lähikuukausina. Äiti on myös laihtunut ja on nyt 4 kiloa miinuksella verrattaen aikaan ennen raskautta. Olo on siis tältä osin hyvä, sillä oikeastaan nuo menetetyt kilot olivatkin ihan turhia mukavuuskiloja joita oli vaan tarttunut matkaan. Nännit on välillä kipeät öisien imetysmaratonien jäljiltä ja välillä odotan sitä aikaa kun saan taas tissini itselleni. Toki nautin imetyksestä, ainakin suurimmaksi osin, ja eihän tätä nyt onneksi loputtomiin kestä. Lisäksi olen alkanut pyöritellä mielessä ajatusta toisesta lapsesta, jos nyt sellainen meille suotaisiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!