Ollaan sovittu miehen kanssa, että hän pääasiassa elättäisi meidän perheen tammikuuhun 2014 asti. Silti en uskalla vielä ilmoittaa päätöksestä työnantajalle - entäs jos tulee supertiukka tilanne ja rahaa tarvittaisiin? Kelan maksama korvaus kun ei varsinaisesti ole päätä huimaava. Olen nyt useampaan otteeseen käynyt Kelan laskureilla laskemassa tuota summaa ja joka kerta todennut, että onpa se vähän, mutta jos oikein asennoidun kyllä sillä pärjätään. Välillä myös tuntuu ettei ehkä mieskään ole tajunnut kuinka paljon se vaikuttaa meidän perheen rahoihin. Toisaalta hän itse on sanonut, että tuo puolen vuoden hoitovapaa on ok ja kyllä me se aika pärjätään. Niin, kai me se pärjätään, shoppailuhimot vaan kuriin ja säästöliekille koko perhe.
En kyllä toisaalta voi mitenkään päin edes ajatella, että muutaman kuukauden päästä työntäisin tuon pienen ihmisen alun päiväkotiin. Hyvä jos osaa silloin kävellä, puhua nyt ei ainakaan. Ei, kyllä se olisi liian julmaa - ainakin minua kohtaan. Poika varmasti pärjäisi, mutta entäs äiti? Loppujen lopuksi tässä ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin ja nauttia pojan seurasta vielä kokonainen vuosi.
Päätös on siis tehty. Vielä kun siitä uskaltaisi tehdä virallista, nimet papereihin ja hakemusta Kelaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!