Takapakkia, risteilyä, häitä jajaja...

Heitettiin tuossa Tukholman risteily viikonloppuna ja tuli kyllä sellaista takapakkia lapsen nukkumiseen omassa sängyssä että! Poika nimittäin nukkui meidän välissä laivalla ja arvatenkaan kotona rauhoittuminen omaan sänkyyn ei ollutkaan enää pala kakkua. Oikeastaan en kyllä muista eilisestä nukkumaan menosta muuta kuin, että poika oli meidän välissä ja minä nukahdin. Hmm..ilmeisesti poikakin nukahti äidin innoittamana heti kohta perään. Tissille poika heräsi kai 2-3 tunnin jälkeen, josta äiti ei oikein muista myöskään mitään.

Syy tähän äidin täyteen tajuttomuuteen löytyy laivasta, joka paluumatkalla oli niin pahasti tuulen riepottelemana, että äiti istui yöllä pari tuntia 90-lukulaisen pinkin vessan lattialla pidättelemässä oksennusta. Jes. Siinä ehdin miettiä muun muassa, miten ällöttävä se vessa oli, laivan huonoa ruokaa, jota en halua takaisin suuhuni ja sitä miksi ihmeessä me edes lähdettiin laivalle kun kerta univelkaa on jo ennestään ihan mukavasti. No jotenkin kummassa olin onnistunut nukahtamaan sinne vessaan istualtaan. Siitä uskalsin sitten siirtyä miehen viereen kippuraan nukkumaan (mies nukkui vessan oven puolella tietenkin). Selvisin tuosta yöstä siis ilman oksennusta - kiitos valtavan univelan joka vaivutti minut uneen vaikka laiva heilui ja rymisi ihan älyttömästi. Päätin kyllä, että laivalle ei tarvitse mennä ainakaan pariin vuoteen kiitos. Lapsi oli kyllä tositosi kiltisti koko reissun ja hurmasi siellä kanssamatkustajia.

Tuossa torstaina aloin myös haaveilla häistä, siis meidän omista. Katselin hääpukuja ja laittelin miehelle töihin niistä linkkejä. Ihmeekseni mies jopa katsoi laittamani linkit ja valitsi pyytämättä niistä suosikkinsa. MITÄ? Aloin sitten taas puhua siitä, kuinka olisi ihana mennä ensi kesänä naimisiin. Mies totesi tähän vain, että mennään sitten. MITÄ? Meillä tulee siis vuosikymmen täyteen yhdessä oloa ja olen useat kerrat puhunut naimisiin menosta, mitään ei vain ole vielä tapahtunut. Kihloissa ollaan kyllä oltu reilu vuosi, joten häät nyt on tietenkin siitä seuraava askel, mutta...en olisi uskonut, että pääsen häitä nyt suunnittelemaan.

Kiirushan tässä tulee, sillä kaikki juhlapaikat on jo enemmän tai vähemmän varattuja. Mutta me päätettiin joustaa, jotta saadaan meidän päivästä paras mahdollinen. Ihmeekseni myös mies on hoitanut kaikki juhlapaikkakyselyt ja on tässä hommassa 110% mukana (tarkoitan siis järjestely puolta). Jännä juttu, että näin monen yhteisen vuoden jälkeen hän osaa vieläkin yllättää minut. No nyt pääsen viimeinkin ostamaan niitä häälehtiä, mitä olen jo pitkään himoinnut.

Poika alkoi eilen imeskellä omia varpaitaan. Tähän asti niitä on vain pyöritelty käsissä. Mutta tämä varpaiden imeskely tukee hyvin tätä kehitysvaihetta, jossa kaikki tavarat pitää työntää suuhun. Täällä odotellaan myös sitä, koska poika lähtee liikkeelle. Kovin on kärsimätön tyyppi, kun lattialla pyöriskelee. Hyvin on aistittavissa toisen halu ja into päästä liikkeelle, mutta tekniikka on vielä hakusessa. Mutta koitan nyt vielä nauttia tästä, kun poika pysyy suuriin piirtein metrin sisällä siitä paikasta mihin hänet on jättänyt.