Tänäänkin oli pakko luovuttaa joskus seiskan aikaan ja nousta ylös sängystä. Ainakin saa tehokkaasti hoidettua muita asioita, kun mies ja lapsi nukkuu. Nytkään kello ei ole vielä puolta yhdeksää ja olen maksanut kaikki laskut ja laittanut pyykit koneeseen pyörimään ja syönyt omassa rauhassa aamupalan.
Vielä viikko rakenneultraan, sitä onkin odotettu. Np-ultran jälken tuntui, että on ikuisuus seuraavaan ultraan, mutta jotenkin kummasti se aika on vaan taas juossut.
Laps on ihana. Mulla on sitä aina työpäivisin ikävä ja paras hetki on kun tulen kotiin ja nään sen tyypin ikkunassa odottamassa äitiä. Jotenkin mulla on pakottava tarve ostaa lapselle kaikkea, johtuisko siitä etten uskalla ostaa masuvauvalle mitään?
Lapsen eka "lausekin" tuli: TONNE NOIN! Jes. Äiti oli ylpeä. Muita lauseita ei ole sittemmin tullut, mutta eipä sillä niin väliä. Ehtiihän sitä jutella ummet ja lammet myöhemminkin. Pojat kai on tässäkin asiassa hieman tyttöjä hitaampia?
Laps käy mummin kanssa taaperotanssissa ja esittelee aina tunnin jälkeen taitojaan. Hän mm. osaa inkkarileikin, kottikärryt, varpailla kävelyn, olan yli kuperkeikan ja muita hienouksia. Tyyppi myös tykkää tanssia ja "laulaa". Ostettiin lapselle sählymailat ja tyyppihän lämii menemään kun mikäkin pro. Niin ja ostettiin me jo polkupyöräkin. Lapsen ylpeydenaihe. (Miten niin mulla on pakottava tarve ostaa lapselle kaikkea?) 12 tuumainen Kawasaki fillari apupyörillä ja työntöaisalla. Ja ei unohdeta tärkeintä eli soittokelloa. Ai että kun näkisitte tyypin naaman kun se tuolla soittelee kelloa maailman levein ja ylpein hymy naamalla. Ehkä laps tässä kesää kohti päästäessä osaa jo soittaa kelloa, ohjata ja polkea samaan aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!