Tämä alkuvuosi on ollut pitkä, mutta nyt alkaa helpottaa. Rakenneultra on takana päin ja kaikki oli onneksi hyvin. Sukupuolikin selvisi, mutta päätin jättää sen yllätykseksi täällä blogin puolella. Kauan odotettu 24 raskausviikko on ohitettu ja jotenkin on turvallisempi mieli.
Tämä masuvauva on ihan erilainen kuin isoveljensä. Edellisessä raskaudessa mietin, että miten ne potkut voi muka sattua ketään - no nyt tiedän. Viimeksi istukka oli takaseinämässä, nyt se on alhaalla edessä ja voin sanoa, että potkut sattuu huomattavasti enemmän tällä kombolla.
Me tilattiin Hollannista vaunut ja turvakaukalo. Sain talvella nimittäin päähäni myydä meidän vanhat vaunut ja kaukalokin lähti sitten siinä rytäkässä. Olin saanut pakkomielteen Bugaboon Buffaloista ja mikäs muukaan siihen sitten auttaa, kun ostaa sellaiset. Paketin pitäisi saapua meille kesä-heinäkuun vaihteessa, joten innoissani täällä niitä jo odotan.
Neuvolavisiittejä on ollu tasan kaksi, tuntuu niin vähäiseltä tuo määrä näin toisella kierroksella olevalla. Neuvolassa kaikki oli kuitenkin hyvin, hemoglobiini oli tosin tippunut jo 105 ja hieman tuo esikoisen putkahdus kuukautta etukäteen askarruttaa nyt mieltä tämän toisen raskauden osalta. Olisi kiva käydä kuitenkin edes kerran lääkärintarkastuksessa, jotta tietää, että sieltä ollaan tulossa pää edellä jne. Ilmeisesti nimittäin ensimmäinen lääkärintarkastus osuisi vasta viikolle 36+ ja niin pitkällehän en viimeksi edes ehtinyt.
Niin ja voin kertoa, että lasken päiviä äitiysloman alkuun. Onneksi päätin jo hyvissä ajoin jäädä varhennetulle äitiyslomalle. Tolle taaperollekin on kehittynyt joku eroahdistus ja viime viikollakin mulla roikkui joka aamu jalassa yksi itkua tihrustava lapsi, joka yritti estää äitiä lähtemästä töihin. Kuusi ja puoli viikkoa vielä työelämää tällä erää jäljellä, eiköhän tästä nyt selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!