Tuntuu ihan syksyltä. Elokuu ei oikein ole muutenkaan koskaan ollut oikein mun juttu. Se on kesän (parhaan vuodenajan) loppu. Joulukin on ihan kohta, mikä tarkoittaa sitä, että laps menee päiväkotiin. JOS nyt ikinä sieltä paikkaa saa.. ilmeisesti oli ihan vaan läpällä kirjoitettu hakemuksen yhteyteen, että sieltä otetaan kahdessa viikossa yhteyttä. Tyypin kummitäti osti jo tarharepunkin, awwww ja snif!
Meillä kävellään nyt kauheeta vauhtia ja luetaan kirjoja koko ajan. Tarkennettuna yhtä kahta kirjaa. Kun päästään loppuun pitää kirja aloittaa alusta. Toisinaan vähän puuduttavaa. Tänäänkin yritin tiskata ja imuroida, mutta tyyppi roikku jalassa kirja kädessä ja raivosi. Tästäkin huolimatta tykkään tästä iästä ihan huiman paljon - ihanaa kun toinen on jo ihan ihminen (ja on toki vauvatkin ihmisiä, mutta aika erilaisia).
Päänvaivaa täällä tuottaa lapsen ja koiran suhde ja ruokailu. Laps ja koira siks, että laps rakastaa koiraa eniten ja haluaisi olla sen päällä ja paijata (=lue, taputtaa kovaa ja repiä). Ruokailu siks, että eihän tolla tyypillä ole kuin kuusi hammasta. Oon yrittänyt tehdä täällä koko perheelle yhteisiä ruokia, mutta se on tosi haastavaa, kun yhdeltä puuttuu kunnon purenta.
Nyt se heräs, joten täytyy mennä. Palataan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!