torstai 26. syyskuuta 2013

Joo-o

Eipä ole paljon kirjoittelu napostellut. Välillä olen täällä käynyt muiden juttuja lukemassa.. Jotenkin vaan tuntuu, että elämä on satamiljardiabiljardia kertaa kiireisempää tuon 1-vuotiaan kanssa kuin mitä se oli alle vuotiaan kanssa.

Meidän pojasta on tullut ihan järjetön flirttailija ja isi tuossa totesi yhdellä kauppakeskusreissulla, että jos olisi sinkku niin pojan kanssa löytäisi kyllä treffiseuraa. Jep. No onneksi isi ei ole sinkku, eikä pojan tarvitse flirttailla kuin ihan vaan omaksi ilokseen. Tyyppi siis on kehittänyt oman flirttailuilmeen. Ilmeeseen sisältyy nenän kurtistus ja silmien siristäminen ja korvasta korvaan ylettyvä hymy - melkoinen näky siis. Ja voitteko kuvitella, kun olin tänään optikolla hakemassa uusia silmälasejani yllätin pikkutyypin peilailemasta itseään ja samalla tekemästä ihme silmien siristyksiä itselleen. Musta on alkanut tuntua, että tämä mama on vielä pulassa tän pojan kanssa.

Muita etappeja meillä on ollut mm. sohvalle kiipeäminen, oman keinumotskarin päälle kiipeäminen, 7. hammas, navan löytyminen, tavaroiden palauttaminen niiden oikeille paikoille, valokatkaisimen käyttö, auton sammutus virtanappia painamalla isin sylistä ja ehkä kaikkein huikeimpana ensimmäinen kokonaan nukuttu yö. Täällä ei enää muisteta ollenkaan miten kamalia yöheräilyt oli vielä muutama kuukausi takaperin - näin ollen vauvakuumekin on nostanut päätään ihan uudelle tasolle.

Vauvakuume on tosiaankin täällä taas - niin kuin aikamonella muullakin kanssabloggaajalla on ollut aistittavana. Ainut mikä tässä vähän mietityttää on ns. yrityksen aloitusajankohta, sillä jollakin hupsulla tavalla ajattelen, että ekalla tai tokalla tai kolmannellakin yrittämällä saattaisi tärpätä. Me ollaan siis varattu joulukuulle meidän häämatka Meksikoon ja olenkin kovin pohtinut kannattaako sitä ennen edes aloittaa yritystä... Olisiko 12 tuntia lentokoneessa liikaa silloin kohta puolitoistavuotiaan kanssa raskaana? Niin siinäpä vähän miettimistä. Saas nyt vaan nähdä kuinka hormonit pehmittää mun pään ja alan pitämään totakin komboa ihan ok:na. Ja ennen kaikkea, kuinka karvas pettymys meillä onkaan taas edessä jos yrittäminen venyy samoihin mittoihin kuin esikoisenkin kanssa. No tämä kaikki jää nähtäväksi.

2 kommenttia:

  1. Teen paluuta blogimaailmaan ja kovasti on samaa meininkiä 8/2012 syntyneen pojan kanssa. Myös se vauvakuume... :)

    VastaaPoista

Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!