Poks

Tuntuu, että pää välillä poksahtaa, kun oon saanu kehiteltyä itelleni kauhean vauvakuumeen. Oon taas alkanut katteleen kaikkia vauvaohjelmia ja lukemaan vauva/yritysblogeja. Mä en olis uskonut, että mä taas jossain vaiheessa kaipaan sitä raskausaikaa ja mahaa. Mutta tietenkin ajatukset pyörii taas niissäkin.

Toisaalta tunnen syyllisyyttä, että halua jo toisen lapsen. Kaikki kun eivät saa edes sitä yhtä. Se pelko omasta lapsettomuudesta on jättänyt siis jäljet minuunkin. Vaikka pidänkin meitä onnekkaina, kun suhteellisen vähällä päästiin tuon 1,5 vuoden yrityksellä. Samalla pelottaa, että toista lasta ei tulisikaan. Sitäkään, kun ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Onneksi tuo yksi taapero on meille suotu ja olen hänestä ikionnellinen. <3 Yritän nyt nauttia vielä näistä meidän kahdesta koti-kuukaudesta ja toivon, että työrupeamastani ei tulisikaan kauhean pitkää tällä erää.