Nyt se läks

Tyyppi lähti viime torstaina 7kk synttäreiden aattona kunnolla ryömimään. Poika on vähän mattimyöhänen tuossa liikkeelle lähdössä, jos vaikka äitiinsä vertaa - itse kun kävelin jo 8kk iässä. Mutta toisaalta äiti on päässyt osittain helpommalla, kun pikkumies on vähän rauhallisempaa mallia. Saas nähdä missä vaiheessa ryömiminen vaihtuu konttaukseen ja milloin tyyppi nousee seisomaan. Kauheasti ainakin hamuilee ylöspäin, josko saisi jostain napattua kiinni ja voisi ehkä hilata loppu ropankin mukana.

Hampaita tähän 7kk ikään mennessä on 0. Ei näköjään ole kiirettä niidenkään suhteen. Mikäs siinä.

Tässä lähiaikoina yöt on ollut ihan kauheita. Niin kauheita, että patalaiska äitikin päätti avata tuon Elizabeth Pantleyn kirjan. Tosin en päässyt lukemaan sitä kuin pari sivua, kun tyyppi taas oli vaatimassa huomiota.

Ruoka maistuu edelleen ja isin kanssa oli suostunut juomaan jopa pullosta korvikettakin. Mitä siis ei ole tapahtunut ikinä aiemmin. Äidille teki superhyvää päästä vähän perjantaina ja lauantaina pukuostoksille - oli niin täydellistä vastapainoa kotona verkkareissa istumiselle. Ja täytyypä myöntää, että tuli ihan vähän haikea olo kun löysin itselleni täydellisen puvun enkä päässyt kiertämään edes kaikkia kauppoja loppuun. Täytyy keksiä itselleni jotain muuta hemmottelua tässä pitkin kevättä.