Mitäpä tänne kuuluukaan

Yksi uhkarohkea lapsi, joka uhmaa kaikenmoisia vaaroja varmaan sata kertaa päivässä. Tuntuu, että täällä vaan seistään tai kiivetään seisomaan tai ehkä yritetään repiä sähkölaitteita lattialle. Parit kerrat on pää kolissut, muttei onneksi mitään isoja verta vuotavia haavoja ole tullut (koputtaa puuta).

Välillä kyllä pojan saa rauhoittumaan kun mennään istumaan pojan huoneeseen sohvalle ja katellaan vaan ikkunasta ulos, se on kivaa - meistä molemmista. Saatiin muuten pojan huone tapetoitua  viikonloppuna ja hienohan siitä tuli. Ikuisuusprojekti on saatu siis päätökseen.

Meillä on nyt meneillään se vaihe kun nirsoillaan ruoan suhteen. Aina on kaikki ruoka kelvannut eikä mitään olla suusta ulos syljetty, mutta parin viime päivän aikana tyyppi on alkanut sylkemään ruokaa pihalle. Onneksi kuitenkin vielä enemmän päätyy mahaan asti kuin pitkin pöytiä ja ruokalappuja. Mutta mikäli näihin blogeihin on uskomista niin kaikilla tulee tämä vaihe joskus, joten en ole huolestunut.

Meillä onkin kontrollineuvolakäynti ensi viikolla. Mennään tsekkaamaan, että paino on ok, kun viimeksi oli tippunut. Enempi tämä varmaan on vaan mua rauhottamaan, kun poika kuitenkin on ihan normaali oma itsensä vaikka vähän kevyempi onkin.

Yöt on kyllä edelleenkin yhtä tissillä roikkumista. Me yritettiin perjantai-lauantai välisenä yönä tehdä niin, että mä menen pojan huoneeseen nukkumaan ja isi hoitaa yön. No arvata saattaa ettei siitä mitään tullut. Heräsin joka kerta kun poikakin ja sitten kuuntelin sydän syrjällä toisen itkua ja isin epätoivoisia yrityksiä saada poika rauhoittumaan. Puoli kolmen aikaan poika taas heräsi, samoin minä ja jäin kuuntelemaan mitä tapahtuu. Välillä itku yltyi ja välillä vähän vaimeni. Kävin vessassa ja menin kurkkimaan makkarin ovelle. No poika peuhasi pinnasängyssä itkua vääntäen ja isi veti sikeitä vieressä. Oli pakko mennä kysymään mieheltä, että mitäköhän hän touhuaa. Havahtui sitten unesta ja kuulemma lapsi itke myös hänen unessaan, joten hänellä ei ollut mitään käsitystä tästä todellisesta puolesta. No siihen loppui se kokeilu ja äiti palasi nukkumaan loppu yöksi omaan sänkyyn poika kainalossa. Ehkä me vielä kokeillaan uudelleen vaikka kuukauden kuluttua. Hih.