Jep, viime yönä se sitten tapahtui. Se mitä oon yrittänyt välttää viimeiseen asti. Kello oli puoli kolme yöllä ja kuului kauhea pamahdus. Havahduttiin miehen kanssa unesta tai mä enemmänkin ampaisin pystyyn. Tajusin ettei lapsi olekaan vieressä ja jostain kuului itku. Lapsi oli tippunut sängyn ja yöpöydän väliin naamalleen. Kauhea ahdistus valtaa mut, kun vaan kirjoitankin tätä. Siellä se mun pieni pojanmytty oli naama jatkojohdon rasiassa. Kaappasin itkevän pojan syliin varmaan sekunnissa ja lapsi rauhottui yllättävän nopeasti. Vaurioina oli havaittavissa punainen piste poskiluun kohdalla.
Mun sydän särkyi miljooniin osiin. En muistanut, että olisin imettänyt poikaa reunan puolella, mutta niin se on ollut. Ihan järkyttävää, että olen niin väsynyt etten edes herää kunnolla imettämään vaan toimin näköjään puoliunissani. Siitä toinen on sitten kierähtänyt masulleen ja mätkähtänyt alas. Tekisi mieli parkua kovaan ääneen.
Valvoin yöllä tunnin verran seuraten uudelleen nukahtanutta pikkumiestä. Samalla googlettelin aivotärähdyksen oireet ja muut kohtalotovereiden tarinat. Nettiä selatessani sain todeta, että on melkein ennemmin sääntö kuin poikkeus, että lapsi tippuu jossain vaiheessa joko sängystä, sohvalta tai hoitopöydältä. Se nyt ei kyllä varsinaisesti lohduttanut, mutta antoi toivoa, että pieni selviää tuosta tärskystä.
Aamulla tutkin lapsen naamaa ja ihan komeat punaiset läntit oli silmän alla. Oli pakko jopa soittaa terveysneuvontaan. Siellä sairaanhoitoja vakuutteli ettei ole mitään hätää, jos lapsi ei ala oksentelemaan tai ole erityisen väsynyt. Poika nukkuu nyt partsilla päikkäreitä, enkä tiedä uskallanko mennä suihkuun vaikka teen niin joka päivä. Paskamutsi on varmaan päivän teema ja yritän hyvittää tapahtuneen pojalle (joka ei kyllä tunnu edes muistavan koko tapahtumaa). Paskamutsi kuittaa ja menee vahtimaan arvokkainta pientä lastaan.
Itse saman kokeneena voin sanoa, että todennäköisesti sä menit tapahtuneesta enemmän rikki kuin poika, älä huoli! Se tosiaan taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus että joka lapsi muksahtaa joskus taii kolauttaa päänsä. Se on silti joka kerta yhtä hirveää! Itsehän ainakin menin ihan paniikkiin ja toimin kuin päätön kana..
VastaaPoistaSun edelliseen postaukseen piti muuten myös eilen kommentoida, että meilläkin on nyt nirsoilua ilmassa. Oon itsekin ajatellut, että menee jossain vaiheessa varmaan ohi. Mut hei, kun joku vaihe menee ohi, tilalle tulee taas joku uusi vaihe :D
Joo aika todennäköistä, että ite murehdin tapahtunutta enemmän kuin poika. :) Kauhea kokemus kyllä enkä toivo sitä uudelleen kokevani.
PoistaMeillä meni ruokanirsoilutkin jo ohi ja kaikki uppoaa taas oikein mallikkaasti. Ihme vaiheita :D
No höh. Mutta kyllä mä nyt sanoisin, että turhaan paskamutsiksi itseäsi nyt syyttelet! Yleistähän tuo tosiaan on, että lapsi joskus jostain vahingossa tippuu. Ja aika ymmärrettävää, että joskus nukahtaa yösyöttämisen yhteydessä. Toivottavasti nyt pian saisit nukkua enemmän ja väsymys helpottaisi.
VastaaPoista(Meillä pinnasänky on meiän sängyssä kiinni ja toimii seinänä, kun tyttö nukkuu siis mun vieressä reunan puolella.. koska mies on sikeäuninen ja pelkää päälle kääntyvänsä, jos tyttö keskellä nukkuisi. Mutta että välillä oon nukahtanut tyttö tissille - niin että tyttö on sit meiän välissä nukkunut, vaikkei oo tarkoitus ollut.)
Joo, päivä paskamutsina on nyt kärsitty ja ohi. :) Toivottavasti ei tartte uudelleen kokea vastaavaa.
PoistaMeillä kun on pinnasängyssä pyörät alla niin se ei oikein toimi seinämänä joka estäisi poikaa tippumasta. Viime yöksi laitoinkin päiväpeiton sänkyni viereen lattialle ettei nyt ainakaan kovalle lattialle toiste mätkähdä.