Paljon hyvääkin

Pari viimeisintä postausta on ollut kyllä kunnon masistelua, joten nyt tähän väliin jotain positiivista. Sillä jos öitä ei oteta mukaan on meillä elo oikein ihanaa. Aurinko paistaa ja kevät on ottanut harppauksen eteenpäin.

Pojan kanssa on hauskaa touhuta, kun alkaa olla jo vähän eri meininki - ei enää mitään vauvailuja todellakaan. Taustalla on kiva järjestellä miehen kanssa häitä ja on ihanaa aloittaa meidän toinen yhteinen vuosikymmen avioparina. Elämä on siis kyllä pääosin hyvää.

Poika osaa kontata ja seisoa tukea vasten - itse on kyllä sitä mieltä, että osaa seistä jo ilman tukeakin ja käsiä irrotetaan koko ajan. Pyllyllehän siinä päädytään, mutta onneksi siitäkin on tullut jo vähän hallitumpaa kupsahtelua. Vilkutus ja kädellä pintojen rummutus on tosi kivaa. Poika osaa jo näyttää kun haluaa meistä jomman kumman syliin ja viimeksi tänään aamulla konttasi isin perässä haluten syliin. Pojasta on varmaan tosi kurjaa, kun isin pitää olla koko päivä poissa.

Vauvauintikin sujuu kuin ei siinä ikinä mitään ongelmia olisi ollutkaan. Me ollaan jo sukellettukin ja oltu vedenalaisessa valokuvauksessa. Vettä läiskitään oikein urakalla eikä kotona kylpemisestä oikein tule enää mitään - suurin osa vedestä kun päätyy heti alkuun läiskimisen seurauksena ammeen ulkopuolelle.

Ensi viikolla on vappu!! Ja mulla alkaa viimeinen kuukausi äitiyslomasta. Siis mihin tää aika oikein katosi? Sitten mulla onkin reilun kuukauden kesäloma ja hoitovapaata loppuvuosi.

Life is good!