torstai 2. toukokuuta 2013

Toukokuu

Mun lemppari kuukausi. Koko ihanuus on vielä edessä ja tällä tarkotan kesää. Ihanat lämpimät kesäpäivät ja -illat. Ah ihan parasta.

Vappua meillä juhlittiin rauhallisesti, niin kuin varmasti kaikissa lapsiperheissä. (Tai niinhän minä toivoisin) Tiistaina haettiin pojan kanssa vappupallo Prismasta. Tyyppi sai ite valita pallonsa, mutta valinta osottautui liian vaikeaksi - niitä palloja oli ihan mielettömästi siellä. No äiti valkkasi sitten välikausihaalarin väriin sopivan vihreän Angry Bird pallon ja se on oikein hieno. Ilta oltiin sitten kotona ja syötiin donitseja ja mansikoita ja kylläpä mä repäsinkin ja join yhen low alcohol siiderin pojan mentyä nukkumaan. Prosentteja siinä oli huikeat 0,5.

Tyypin ihka eka vappupallo omassa huoneessa.


Vappupäivänä suunnattiinkin isolla porukalla kaupungille, missä kilisteltiin sitten skumpat ja syötiin muikkuja. Kierrettiin siinä Senaatintori-Kauppatori-Kaivopusto -lenkki, minkä jälkeen tultiinkin tänne meille porukalla. Täällä sitten syötiin ja vietettiin ihanaa aikaa.

Poika on oppinut antamaan pusuja (vaikuttaakohan äitin antamat pusuhyökkäykset tähän) ja on muiskautellut niitä pehmoleluille ja nukeille. Eilen aamulla muiskun sai isi ja onneksi iltapäivällä myös äiti. Olisin ollut kyllä muuten tosi kateellinen isille. Myös high fivet onnistuu pojalta kuin vanhalta tekijältä. Femmoja heiteltiin myös ahkeraan eilen kaikkien kanssa.

Hellyyttävin asia eilisessä oli pojan leikkiminen 2-vuotiaan pikku-serkkunsa kanssa. Siinä vaihdeltiin haleja ja pusuja ja juteltiin kovasti. Ihania. <3

Tää mama on nyt kypsytellyt täällä yösyöttöjen lopettamista ja oonkin valmistellut poikaa siihen sillä, että enää ei olla öisin syöty makuulla vaan kaikki syötöt on hoidettu istualtaan. Vähän kyllä jänskättää jo etukäteen millanen siitä ekasta yöstä tulee, mutta pitäkää mulle peukkuja että pysyn vahvana! Raportoin onnistumisesta sitten myöhemmin lisää.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä kyllä varmasti tarvitaan, mutta ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun pari yötä jaksaa, niin sitten helpottaa. Vaikka kyllä mä välillä olin ihan epätoivoinen, että ei tästä tule mitään, niin kummasti vaan auttoi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kun vaan jaksaa siinä hetkessä ajatella sitten niitä pitempi aikaisia vaikutuksia niin varmasti onnistuu. Pitää kyllä psyykata itteensä kovasti tähän koitokseen. :)

      Poista

Ilahdun, jos jätät kommentin vierailustasi!