Tänään on virallisesti vika päivä äitiyslomaa. Huomenna olenkin jo hoitovapaalla ja KESÄLOMALLA! Tuntuu kyllä kieltämättä vähän hassulta olla kesälomalla, kun ei töistä ole ollut tietoakaan kohta vuoteen.
Tänään laps nosti taas äitin ja isin sykkeitä ja tulipahan soitettua 112:n. Tyyppi oli pahanteossa eli kävi repimässä modeemin piuhan seinästä irti ja kun me sännättiin paikalle sai se aikaan sellaisen innostuskikatuksen, että oksat pois. Jalat ja kädet alkoi helui ja ykskaks tasapaino katosi ja toinen kippasi selälleen ja löi tietenkin päänsä jalkalistaan. Nappasin itkevän pojan syliin ja siinä sitten katottiin kun sekunneissa päästä kohosi kamala patti, jonka keskellä meni tumma mustelmaraita.
Siis miten voi olla, että tähän astisen elämän pahin kolhu tulee siitä, kun kippaa istualtaan selälleen? Sängystä tippuminen ja suorilta jaloilta lattialle kaatuminen on ollut ihan pikkujuttuja tähän verrattuna. Onneksi ei kuitenkaan näyttäisi olevan suurempaa hätää ja saatiinkin ohjeeksi tarkkailla pojan vointia tässä kotona.
No kai näihin sydämen tykytyksiin saa alkaa tottua - niiden aiheuttaja taitaa vaan muuttua tässä matkan varrella.
Huh, kuulostaapa tosiaan sykkeitä nostattavalta tapahtumalta. Ei sen tosiaan aina tarvitse olla mikään isokaan tapaturma että sydän menee ihan syrjälleen huolesta.. :(
VastaaPoistaJoo tässä sen taas näkee, että ne pienet ja vaarattoman oloset tilanteet on niitä pahimpia.
Poista