Odotus

Aaargh taas siis menossa tämä kahden viikon jakso jolloin tuntuu ettei aika kulu ja mieleen hiipii ajatukset siitä ettei taaskaan onnistuta. Tässä kierrossa kun vielä tietää, että on ollut ihan rehellisesti mahdollisuus onnistuakin. Ovista en ole sen kummemmin pongailut. Siitä tulee vaan turhaa stressiä kun sen paikantaminen tuntuu aina epäonnistuvan vaikka kuinka yrittää tikutella. Olen alkanut miettimään, että mun pitäis testailla kaks kertaa päivässä jotta joskus onnistaisi.

Munasarjoissa on tuntunut molemmin puolin painetta ja vihlontaa, mutta se nyt varmaan johtuu siitä, että folleja oli kypsymässä sen kolme kappaletta normaalin yhden sijaan. Muutoin olo on kyllä ollut ihan hyvä, eikä mitään sivuoireita ole enää tullut clomeista.

Viikon vaihteessa on parit juhlat, joten ne varmaan auttaa hyvin pitämään ajatuksia muualla tästä vauva-asiasta. Otin maanantain vielä töistä vapaaksi niin tulee ihana neljän päivän vapaaputki. Sitä kyllä onkin jo kaipailtu ja odotettu. Joskos nyt saisi vähän jo aloitettua lahjojen ostelua, unohtamatta tietenkään joulukorttien lähetys ruljanssia. Mukavaa touhuahan nuo yleisesti ottaen on ja olen aina tykännyt lahjojen ostamisesta ja korttien lähettämisestä, nyt vain tuntuu jotenkin erilaiselta tämä joulun odotus. Oikeastaan en ole alkanut odottaa sitä vielä pätkääkään, mutta ihmekös tuo kun ulkonakin on vaan niin mustaa.

Voi kun aika kuluisi ja toisi niitä kauan odotettuja hyviä uutisia..

Monisikiöraskauden riskit

Tätä olen tässä nyt pyöritellyt mielessäni ja lukenut aiheesta täältä netistä. Kolme kehitteillä ollutta munarakkulaa on aika iso juttu, sikäli mikäli ne kaikki sattuisivat hedelmöittymään ja kiinnittymään. Kolme olisi jo kyllä aivan liikaa yhdellä kerralla, kahdesta selvittäisiin ja yksi olisi enemmän kuin tervetullut. Riskejä on lukuisia, jos vauvoja alkaisikin kehittyä useampi kuin yksi. Keskosuus, kohtukuolema jajajaja mitä kaikkea tuolta nyt löytyikään. Tilastojen mukaan kuitenkin suurin osa monikkolapsista syntyy terveenä, mutta ei noita riskejäkään voi vaan sivuuttaa.

Toisaalta takaraivossa kolkuttaa koko ajan tieto siitä, että meidän nyt on selkeästi keskimääräistä hankalampaa tulla raskaaksi, joten miksi nytkään onnistaisi. Saati sitten vielä niin, että lapsia tulisikin kerralla useampi. Aikamoista mielen myllerrystä tämä asia saa aikaiseksi. Jotenkin tuntuu niin oudolta käydä läpi tällaisia ajatuksia, kun tässä ollaan nyt puolitoista vuotta vaan toivottu, että tärppäisi ja saataisiin oma vauva. Nyt toivotaan, että tärppäisi, mutta mieluiten niin, että tuloksena olisi vain yksi hedelmöittynyt munasolu.

Seurantaultra

Eilen kävin siis clomien seurantaultrassa ja lääkärin mukaan nuo näköhäiriöt eivät olleet huolestuttavia kun menivät nopeasti ohi ja niitä ilmenee kuulemma yhdellä sadasta eli ovat yleisiäkin. Voin siis lääkärin mukaan jatkaa niiden popsimista seuraavissakin kierroissa.

No mutta sitten löydöksiin...eilen oli siis kp10 ja sieltä löytyi kolme munarakkulaa kooltaan 14, 15 ja 19mm. Hui! Clomit siis ainakin toimii minulla ja ensi kiertoon pitäisi puolittaa annos. Lääkäri ei antanut ehdotonta yrityskieltoa, mutta tuumaili vähän että voitaisiin pitää yritystauko tässä kierrossa, sillä kaksos tai kolmos raskaudelle on todennäköisyys kasvanut 10-15%.

Me sitten ton miehen kanssa ite vaan pohdittiin, että jos ylipäänsä todennäkösyys raskaudelle on sen 20% per yrityskerta ja siitä sitten kaksosille tai kolmosille ois sen 10-15% niin ei se nyt kauhean todennäköistä ole. Ajateltiin nyt yrittää siis kaikesta huolimatta, kun olisi niin supermasentavaa tietää ettei tässä kierrossa ole mahdollisuuksia lainkaan ja odotuksen odotus jatkuisi takuu varmasti.

Kauheasti kiinnostaisi kuulla millaisia tuloksia muut ovat saaneet clomeilla ja miten lääkärit ovat suhtautuneet jos munarakkuloita onkin ollut kehitteillä enemmän kuin yksi?

Itse pidän todennäköisenä, että tuo isoin munis irtoaa nyt tässä ihan juuri eikä nuo kaksi pienempää ole vielä ehtinyt kasvaa tarpeeksi, mutta ai kauhea kuinka paljon jänskättää kun tietää, että ainakin tässä kierrossa on taas mahikset. Täytyykin siis varmaan viettää viikonloppu vällyjen välissä ja toivoa, että meidän vuoro koittaisi nyt!

Haittavaikutukset

Clomit on nyt syöty tältä kierrolta ja oikein mitään sivuoireita ei tullut, KUNNES tänään sitten onkin ollut näön kanssa ongelmia.. Tänään jumpassakin oli mielenkiintoista kun kesken kaiken kaikki meni ihan sumeaksi ja en siis tarkoita mitään pyörrytys-sumeutta vaan en nähnyt selvästi hetkeen ja sitten se helpotti. Lisäksi aamulla iski elohiiri oikean silmän alaluomeen ja siinä sivussa oikean silmän näkö aina välillä sumeni. Toivottavasti tämä ei nyt pidempään jatku eikä tule muitakaan oireita.

Ai niin toinen ärsyttävä "ongelma" on nää FINNIT! Mulla ei ole ikuna ollut finnejä aiemmin ja iho on aina ollut tosi hyvässä kunnossa ja nyt sitten tämän pienen vauvaprojektin aikana noita finnejä on pompsahdellut pitkin naamaa ja selkää. On se kiva nyt 27-vuotiaana elää jotain murrosikää tällä saralla.

Onneks noista kumpikaan nyt ei ole mitenkään suuria ongelmia, lähinnä vaan ärsyttäviä.

Sunnuntai

Viikonloppu se taas hujahti ja olen nyt siis kolme päivää syönyt clomeja. Mitään sivuoireita en ole ainakaan vielä huomannut ja toivottavasti en huomaakkaan. Ois se vaan niin ihanaa jos nämä nyt antais sen tarvittavan avun ja olisi oma vauva jo ensi syksynä sylissä. Aika näyttää tuttuun tapaansa miten tässä käy.

Hyvät fiilikset on säilynyt edelleen ja koitan ottaa tämänkin kierron rennommin. Ei kai tässä kauhealla asian stressaamisella ketään auta. Toivon kuitenkin, että tämä yk 16 olisi se ratkaiseva ja päästäisiin vihdoinkin eroon tästä odotuksen odotuksesta.

Olen nyt alkanut syömään foolihappoa ja D-vitamiinia säännöllisesti joka päivä, en kyllä tiedä onko niistä tähän itse pääasiaan apuja, mutta jos nyt vaikka olisin edes pirteämpi kun vitamiinit on jokseenkin kunnossa. Itseasiassa oma äitini patisti syömään tuota foolihappoa. :D Hän siis tietää meidän yrityksestä ja oli vakuuttunut, että sitäkin kannattaa kokeilla. Itse en kyllä ole sen hyötyihin sen kummemmin perehtynyt...

Seurantaultra olisi siis perjantaina ohjelmassa saas nähdä miltä silloin näyttää. Nyt ei muuta kuin uutta viikkoa kohti. :)

Kiusaaminen..

Tänään tullessani julkisilla kotiin töistä hyppäsi muutamaa pysäkkiä ennen omaani kyytiin kolmen pojan porukka. Aluksi en kiinnittänyt heihin sen kummallisemmin huomiota ja he menivätkin istumaan etuosaan itse seisoessani keskellä. Melko pian alkoi kuitenkin kuulua ärsyttävän kuuluista tekoyskää ja naurua. Kyseessä ei siis ilmeisesti ollutkaan kolmen pojan kaveriporukka vaan kaksi isompaa poikaa kiusaamassa pienempäänsä.

Hetken päästä pienin niistä pojista nousi ylös ja käveli ohitseni hartiat lysyssä ihan masentuneen näköisenä. Eräs nainen, joka istui etuosassa poikansa kanssa avasi suunsa ja puuttui tilanteeseen, hän sanoi näille kahdelle isommalle kiusaaja-pojalle, että heidän käytöksensä on noloa ja kiusaisivat isompiaan jos uskaltavat. Minun olisi tehnyt mieli alkaa taputtaa käsiä yhteen ja mennä sanomaan tälle naiselle, että VAU!

Nämä isommat pojat tietenkin jotain mussuttivat vastaan odotetusti ja kun nainen oli jäänyt pois kyydistä alkoivat puida naisen sanoja sitä kuinka hän ei olisi saanut tilanteeseen puuttua. Ai että olisi tehnyt mieli itsekin mennä sanomaan kuinka noloja ja tyhmiä he olivat.

Itselle tuli tämän tilanteen jälkeen olo, että onneksi en ole enää lapsi. Omat koulukiusaamismuistot tuli mieleen ja samaistuin tuohon pienempään poikaan, joka oli joutunut uhriksi tuossa tilanteessa. Mikä helkkari siinä on, että on niin siistiä kiusata toisia ihmisiä?! Pistää oikein vihaksi.

Sitten vielä kun itse haaveilee omasta lapsesta jää vain miettimään, että tällaiseen maailmaanko sitä lapsen haluaa tehdä. Tuo kiusaaminen kun jättää elinikäiset arvet kiusatulle. Tällaisissa keveissä tunnelmissa siis tänään...

Kp1

No niin tämä surkean kuuluisa päivä on täällä taas, nyt tosin ilman pettymystä tai mitään suurempia tunteen purkauksia. Olin näköjään hyvin suojellut itseäni tuolla seesteisellä ololla kierron loppupäivinä ja uuteen yrityskertaan lähteminen ei tunnu ollenkaan niin pahalta kuin normaalisti.

Tänään sain soitettua vielä ajan seurantaultraankin, jotta voin aloittaa clomien popsimisen perjantaina. Saapa nähdä miten ne vaikuttavat vai vaikuttavatko ollenkaan, pitää taas yrittää pitää jalat tukevasti maassa ja keskittyä kaikkiin positiivisiin asioihin ympärilläni. Onneksi niitä hyviä asioitakin on monia joista voi olla onnellinen, täytyy vaan koittaa muistuttaa niistä itseä vähän useammin ettei pääse synkistelyvaihe päälle.

Vähän kyllä jänskättää, että voisinko kuulua siihen x määrään ihmisiä joille clomeista voisi olla apua. En kyllä tiedä mitkä todennäköisyydet siinä olisi, jos kerta muutenkin kuulumme siihen alle 10% joukkoon pareista, jotka ei onnistu ensimmäisenä vuotena tulemaan raskaiksi. :D Tilastot eivät siis taida olla meidän puolella... positiivista virettä en silti aio heittää menemään, vaan kyllä sitä jumaliste mekin vielä raskaaksi tullaan!

:)

Täytyi äsken oikein laskea kalenterista, että mikäs kiertopäivä nyt oikein on ja näemmä tänään mennään päivässä 32. Täytyy kyllä nyt ihmetellä tätä omaa rauhallisuutta, mukavaa tämä kyllä on näin vaihteeksi. Normaalisti koko loppukierto menee odotellessa, pähkäillessä ja päiviä laskiessa, unohtamatta tietysti testailua. Nyt olotilaa voi jopa kuvata vapautuneeksi.

En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämmöinen mieliala pitkään jatkuu. :D Varmaan jo seuraavassa kierrossa taas olen intopiukeena laskemassa päiviä ja pelkäämässä menkkojen alkamista. Tämmöstä mielialojen vuoristorataahan tää pitempään kestänyt lapsen yritys vissiin tunnetustikin aiheuttaa. Tämmöstä tänään...

Yritystauko?

Hassua kyllä välillä tulee sellainen olo, että ei sillä omalla lapsella niin kauheaa kiirettä olisikaan. Meillä kun olisi häät tulossa puolentoista vuoden päästä ja aloinkin ajattelemaan, että ehkä ennen häitä voisi pitää pienen tauon tästä yrittämisestä. Onko tämä ihan pöhkö ajatus? Ristiriitaisin tuntein tätä pohdiskelen, toisaalta me halutaan lasta enemmän kuin mitään, mutta sitten taas toisaalta pieni taukokin voisi tehdä hyvää tästä koko hommasta. Tää kuulostaa itelle niin hullulta!

Hääpäivänä olisi ihanaa kun voisi keskittyä 100% vaan tuohon ukkoon ja nauttia siitä päivästä, joten voisi olla hankalaa jos olisi esimerkiksi viimeisillään raskaana tai sitten jos olisi ihan pikkuinen vauva, josta emme luonnollisesti haluaisi olla erossa hetkeäkään. Onko tämä nyt itsekästä ihmiseltä joka on lapsettomuushoitoja aloittelemassa? Kauheaa painia itsensä kanssa.

Uskaltauduin kertomaan omia tuntemuksia tuolle miehellekin ja hän kyllä ymmärsi asian hyvin ja sanoi, että miksikäs ei voitaisi pitää pientä taukoa. Niin miksiköhän sen myöntäminen itselle on kuitenkin lopulta niin vaikeaa...

Perjantaista selvitty

Jes, ainakaan ne menkat ei alkanut eilen! Aika pienessä on ilot tämänkin asian suhteen nykyään..toki toivon ettei ne alkaisi ollenkaan ja olisin raskaana, mutta suurempi riski on kuitenkin siinä ettei ne ala, mutta en ole kuitenkaan raskaana.

Eilen töissä työkaverini, kolmen lapsen äiti +50 v nainen taas onnistui töksäyttämään tästä lapsi-asiasta, kesken mukavan jutustelun. En siis ole töissä kertonut mitään koko yrityksestä enkä aiokaan vaikka noissa tutkimuksissa joutuukin käymään. Mutta siis tämä nainen sanoi minulle ja toiselle minun ikäiselle nuorelle naiselle, että miks ihmeessä, ette tee niitä lapsia jo?! Hän ainakin tiesi jo heti, että haluaa lapsia ja oli itsestään selvää, että niitä tehdään nuorena. Jaa mitäs siihen sitten vastaat, kun en ajatellut alkaa mitään totuuksia laukomaan. Olinkin sitten vaan ihan hiljaa silmät ja suu pyöreenä. Onneksi tämä toinen nuorempi työkaverini sitten vain sanoi ettei ole vielä valmis hankkimaan lapsia ja, että eihän niitä nyt vain tuosta noin TEHDÄ.

Tiedän ettei ihmiset tuollaisia kommentteja loukatakseen lauo, mutta voisiko kuitenkin vähän miettiä miten asiat muotoilee. Jälkeenpäin mietin, että olisi ollut kiva laukoa jotain takaisin, mutta en kyllä vieläkään keksi mitä olisin voinut sanoa, kun en kuitenkaan halua paljastaa, että kyllähän tässä asian eteen ollaan puhistu jo sen puolitoista vuotta.

Ihanaa kuitenkin kun on viikonloppu ja meidän iloksi tulee kolme vuotias kummityttömme yökylään. Yksi asia on kyllä ainakin varma, ettei tänä viikonloppuna pahemmin sohvalla makoilla. Pikkuneiti kun on hyperaktiivinen ja haluaa leikkiä koko ajan. Lähdenkin tästä nyt valmistautumaan tulevaan koitokseen.. ;) Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Blaah

Loppukierto meneillään, aika kuluu hitaasti eikä jaksa uskoa, että tämä kierto olisi ollut SE kierto jossa nyt vihdoin oltaisiin onnistuttu luomaan uutta elämää. Ihana kun tuo mieskin jo totesi, että eipä se nyt varmaan tässäkään kierrossa ole tärpännyt. On se vaan kiva (tiedän kuulostaa hassulta :) tietää ettei ole näiden pettymysten kanssa yksin vaan toinen elää ja tuntee nämä asiat ihan samallalailla. Toiveet on olemassa, mutta koitetaan pysyä kuitenkin realisteina tai ehkä jopa pessimisteinä ennemmin kuin optimisteina. Painottaisin vielä sanaa KOITETAAN, se kun ei siis mitenkään ole käytännössä onnistunut 100%, vaan aikamoista vuoristorataa mennään pessimististä optimistiksi. Välillä se toiveen kipinä nostaa päätään, mutta yleensä se myös sammuu aika pikaisesti kun japanin lippu nousee salkoon.

Vihaan tätä kun pakostikin kuulostelee omaa kroppaansa nämä loppukierron päivät vaikka takaraivossa jyskyttää kuitenkin se onnistumistodennäköisyys, joka näyttää meidän kohdalla olevan aikamoisen pieni. Saisi nyt startata uusi kierto sillai, että päästään niitä clomeja nyt vihdoin kokeilemaan. Edellisessä kierrossahan kävi niiden kanssa sillä tavoin, että vuoto alkoi tietenkin perjantaina iltapäivällä ja clomit olisi pitänyt aloittaa kp3 eli sunnuntaina, MUTTA niitä ei saanut aloittaa ennen kuin oli varannut ajan seurantaultraan. Luonnollisesti ajanvaraus oli auki ainoastaan klo 9-11, että eipä siinä sitten pahemmin soiteltu mihinkään. Nyt siis ainut toive on, ettei vuoto ala perjantaina pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis.

Lapsettomuushoidot

Lapsettomuushoidot aika äklö koko sana, mutta minkäs teet. Meidän kohdalla ollaan siis siinä pisteessä, että nyt kokeillaan muutamassa kierrossa Clomifeneillä boostata tätä yritystä, saa nähdä miten käy. Toisaalta toiveet ei ole kauheen korkeella, mutta toisaalta tuntuu, et voishan niistä jotain apuakin olla.

Meidän hoidot on siinä vaiheessa, että multa on otettu kaikki verikokeet ja ultrattu pariin otteeseen sekä tehty munajohtimien aukiolotutkimus. Toi viimesin noista ei ollut mun kohdalla mikään kivuton tutkimus, vaikka alle pari buranaa otinkin. Kivut oli semmosta luokkaa sata kertaa menkkakivut, ja ne mulla on kyllä ollu aina melkosen kivuliaat. Onneks se itse tutkimus oli kuitenkin nopeesti ohi ja putket oli auki. Olin kyllä niin helpottunu siinä vaiheessa kun se kipu loppu, etten edes osannut iloita siitä, että ne putket oli tosissaan auki. Oon kuitenkin lukenut netistä muiden kokemuksia vastaavasta toimenpiteestä eikä kaikilla todellakaan ollut sattunut tuo juuri nimeksikään. Ilmeisesti hyvin yksilöllistä sekin siis, joten jos nyt luet tätä tekstiä ja sinulla on tuo tutkimus edessä älä vielä heitä kirvestä kaivoon.

Mulla on epäilty endometrioosia ja pco:ta, mutta kumpaakaan noista ei ole todettu 100 prosenttisesti. Kierto on heitellyt 24-65 päivään. Muutamat terolut kuuritkin on tullut syötyä, mutta niistä ei oikein ole mulle apua vaikka oon tupla-annoksellakin niitä syönyt, menkat nimittäin tulee sillon kun niitä huvittaa. Tällä hetkellä suurin ongelma on siis ollut mun ovuloimattomuus ja kierron epäsäännöllisyys. Ukkelin spermakin tutkittiin ja lääkärin mukaan oli ihan normaalia, tarkemmat tutkimukset tehdään siltä osin jos ei nää clomit nyt tuota toivottua tulosta.

Nyt siis vaan odottelen, et menkat alkais ja päästäis kokeilemaan niitä clomeja. Ihmeekseni oon lukenut paljon ihmisistä, joille on määrätty noi clomit muttei minkäänlaista seurantaultraa. Mun mielestä se on super outoa, nimittäin meille painotettiin todella monta kertaa, etten saa alkaa popsimaan niitä ennen kun olen varannut ajan siihen seurantaultraan. Riskinä siis monikkoraskaus eli hyperstimulaatiokos se oikea termi nyt olikaan? Pelkona ei siis ole mikään kaksosraskaus vaan ennemminkin nelos- tai viitosraskaus.

Me siis ollaan julkisella hoidossa ja siellä noi ajat voi joskus olla vähän kiven alla eikä aina voi luottaa siihen, että se aika sieltä löytyy. Muuten täytyy kyllä sanoa, et julkisella on kaikki mennyt tosi hyvin vaikka ehkä himpan hitaampaa onkin kun yksityisellä.

Huh tulipas romaani tästä tekstistä ja varmaan vielä enemmänkin ois tullut, mutta ehkä mun täytyy nyt vähä stopata ja jättää jotain ens kerrallekin kirjotettavaks. Lisää avautumista siis luvassa lähiaikoina.

Blogi

En ole ikinä aiemmin kirjoittanut omaa blogia tai muutenkaan osallistunut netissä mihinkään keskusteluihin. Nyt kuitenkin päätin uskaltautua testaamaan, sillä ajatus muhi päässäni tovin enkä päässyt siitä eroon. En siis oikeastaan ole varma miten mikään toimii tai mitä haluan kirjoittaa tai kiinnostaako ketään edes lukea lätinöitäni, mutta päätin silti yrittää.

Alkuun voisin varmasti kertoa jotain itsestäni ja mistä ajattelin kirjoittaa, vaikka ehkä blogin nimikin jo antaa aihepiiristä melko hyvän kuvan. :) Olen siis 27-vuotias nainen ja asun avoliitossa. Perheeseen kuuluu myös pari koiran pallukkaa. Olemme olleet yhdessä ukkelini kanssa jo tovin, eli reilun 8 vuotta. Jo jokin aika sitten alkoi tuntumaan, että aika sekä me itse olisimme kypsiä myös lapselle.

Olen aina tiennyt, että haluan lapsia, ehkä kaksi tai kolme. Puolitoista vuotta sitten päätimme jättää ehkäisyn ja toivoa parasta. Tässä siis olemme, edelleen lapsettomia, mutta ei suinkaan toivottomia. Usko omaan yhteiseen lapseen elää vahvana; kyllä mekin vielä joku päivä se toinenkin viiva siihen testiin saadaan. Lapsettomuustutkimukset on aloitettu ja ihan hyvin mielin niidenkin suhteen edetään. Näin alkuun yritetään clomeilla, joita en valitettavasti ole kiertojeni epäsäännöllisyyden takia vielä päässyt aloittamaan. Toivottavasti kuitenkin seuraavassa kierrossa saataisiin nekin avuksi.

Tässä tälläinen alku "avautuminen". Luulen, että jatkoa tulee piankin, kunhan vain vauhtiin pääsen. :)