4kk täyttä tohinaa

Jätkän pätkä täytti viime viikolla neljä kuukautta. Uuden kuukauden täyttymisen myötä poika oppi kääntymään sujuvasti selältä masulle ja yrittää kovasti pyrkiä eteenpäin. Sätkii jaloilla, nostelee peppua ja koittaa saada käsillä hyvää otetta viltistä jonka päällä makoilee, jotta voisi kiskoa itseään eteenpäin. Oma veikkaukseni on, että kohta mittarimato pääsee vauhtiin ja liikkuu ainakin johonkin suuntaan.

Kädet maistuvat hyvälle, kuolaa riittää ja juttua piisaa. Me ollaan palattu taas tiheän imemisen vaiheeseen ja poika tissuttelee yöt melko tihein väliajoin. Tämän takia hän onkin siirtynyt nukkumaan takaisin perhepetiin sillä selkeästi kaipaa läheisyyttä nyt taas paljon enemmän ja äiti on niin tokkurassa jatkuvan tissuttelun vuoksi, että helpompi pitää poika jo valmiiksi kyljessä kiinni. Toivottavasti tämäkin vaihe menee pian ohi, sillä kaipaan jo kovasti omaa tilaa nukkuessa.

Poika kasvaa hyvin mamin maidolla, joten vielä ei tarvitse aloitella kiinteiden maistelua. Juteltiin neuvolan tädin kanssa josko maistattelut aloitettaisiin joulun aikoihin, kun poika on viisi kuukautta. Silloin isikin on meidän kanssa kotona kaksi viikkoa, joten hänkin pääsisi osallistumaan erilailla pojan syöttämiseen. Oi miten ihanaa saada isi kotiin hetkeksi meidän kanssa.

Kohta koittaa joulukuu. Tämän viikon lopussa saakin jo avata kalenterin ensimmäisen luukun, ihanaa! Minä kun niin pidän joulusta vaikken nyt olekaan pahemmin ehtinyt joulua kotiin laittamaan. Ostimme pojalle joulukorttia varten uudet vaatteet - tonttulakin, punaiset sammarit, punaisen flanellipaidan ja punaisen pikeepaidan. Meidän pikkutonttu ei siis ole ihan perinteinen tonttu. <3

Joululahjoja olen ostanut jo muutaman, mikä on hyvä juttu, sillä tuon pikku-ukon kanssa shoppailu ei ole enää entisellään. Nykyään mielummin suunnittelen etukäteen mitä ostan ja sitten suoritan täsmäiskuja. Tosin poika kyllä nukkuu mielellään mojovat päikkärit sillä aikaa, kun äiti ja isi kiertelee kauppoja ja suorittaa ostokset. Ja pakko myöntää, että kauppakeskuksista on tullut minulle mieluisia ostospaikkoja - niihin kun pääsee autolla helposti, monta puljua saman katon alla ja saapa vielä tehdä ruokaostoksetkin samalla kertaa. Kaupungille kun pitäisi sitten lähteä julkisilla ja siellä on paljon ärsyttäviä ovia ja rullarappusia...

Varasin meille Tukholman-risteilyn tammikuulle, joten saadaan vähän perheaikaa silloinkin. Nyt pitäisi vaan hommata tuolle pikkuiselle oma passi. Tuntuu kyllä niin järkevältä viedä nelikuinen passikuvaan ja hakea hänelle viiden vuoden passia!

Ps. Sain myös vihdoin varattua meille sopivan ajan vauvauintiinkin eli tammikuussa päästään polskimaan porukalla.

Pps. Menkatkin alkoivat...olisivat saaneet mielellään pysyä poissa ainakin kesään asti. Mutta tietenkin niiden täytyy tunkea AINA väärään aikaan ja paikkaan - sen kun sai todeta jo yritysvaiheessa...

Pieni ihme

Nukkuva vauva on ehkä kaunein asia maailmassa. <3 Mietin tässä juuri sitä miten jokainen äiti näkee oman lapsensa maailman söpöinpänä ja ihanimpana otuksena. Ja niin sen kuuluukin olla. Lisäksi jokainen äiti näkee oman lapsensa kehityksen aivan ainutlaatuisena ja on ehkä eniten ylpeä siitä oman palleron oppimasta uudesta asiasta. Tuntuu välillä, että silmilleni on laitettu vaaleanpunaiset lasit joiden läpi katselen maailmaa tällä hetkellä - kaikki on niin ihanaa. Toki vaikeitakin hetkiä on, mutta yksi hyvä hetki kumoaa ainakin sata huonoa.

Aika kuluu todella, todella nopeasti ja välillä toivoisin sen vähän hidastavan tahtiaan. Minun pienen pieni vauva kasvaa niin nopeasti, että kohta huomaankin sen jo kävelevän. Meillä on ensi viikolla nelikuis-synttärit ja taas päästään neuvolaan ihmettelemään pojan kasvua. Heinäkuusta tuntuu olevan jo ikuisuus...

Kehitystä

Meillä poika keksi, että istuminen on paljon kivempaa kuin makaaminen. Niinpä siis hän pönkeää itsensä vaikka väkisin sylissä istumaan. Hän myös nauttii siitä kun vedän hänet käsistä istumaan, takaisin selälle meno ei sitten nappaakkaan yhtään ja hän yrittää estää kaikin voimin sen tapahtumisen. Lisäksi entinen raivarin aiheuttaja eli masulla olo on alkanut olemaan pojan mielestä ihan huippua. Nyt ollaankin alettu treenata selältä masulle kääntymistä ja ollaan siinä vaiheessa, että jos pojan auttaa kyljelleen osaa hän siitä itse kiepsahtaa masulle. Paljon on siis tapahtunut edistystä eikä poika ole enää pikku pötkö joka makaa paikallaan.

Juttua myöskin riittää ja nauruakin saadaan kuulla monta kertaa päivässä, ihana hymypoika meillä. Hampaitakin taitaa pukata oikein olan takaa, kun kuola valuu valtoimenaan ja kädet ovat koko ajan suussa. Kuuluu oikein kauhea lussutus kun hän nautiskelee nyrkeistään. Ilmeisesti hampaista johtuu myös ajoittainen kitinä.

Syömisen ohella on vieläkin tullut kauheita itkukohtauksia eikä niihin auta muu kuin ottaa poika syliin ja rauhoitella häntä. Masuvaivoihin on auttanut äipän maidoton ruokavalio ja aionkin jatkaa sitä vielä ainakin parisen viikkoa, minkä jälkeen pitääkin taas poiketa lääkärissä keskustelemassa jatkosta.

Takapakkia onkin sitten tullut nukkumisen suhteen. Aiemmin putkeen nukutut 5-7 tunnin yöunet (joita jatkettiin yhdellä syötöllä vielä pari tuntia) on vaihtunut 2-3 tunnin pätkiin. Äiti ei ole yhtään mielissään tästä "edistyksestä", kun muutenkin on niin masentavan pimeää, että mielummin nukkuisi kunnon yöunet. Unien pituus ei ole myöskään ainut joka on tässä kärsinyt vaan itse nukahtamisesta on tullut järjetöntä taistoa. Tissille poika nukahtaa enää harvoin eikä omassa sängyssä itsekseenkään saa unen päästä kiinni. Väsynyt hän kyllä on niin, että silmät oikein punottaa, mutta nukkumaan ei malta millään rauhoittua. Ollaan yritetty noudattaa rutiineita, kuten yövaipan ja yökkärin vaihto sekä hämärässä syöttäminen sängyssä maaten. Poika saattaakin nukahtaa näiden toimien jälkeen, mutta herää 15 minuutin sisällä ja siinä sitten ollaankin. Jostain kumman syystä paras nukuttamistapa on ollut laittaa poika turvakaukaloon ja kanniskella häntä siinä pitkin kämppää. Homma vaan on turhan hikistä ja uuvuttavaa, että sitä mielellään joka ilta tekisi. Mutta näillä mennään ja toivotaan, että tämä vaihe ei kestä kauaa.

Huolestunut äiti

Onko normaalia, että poika vähentää yht'äkkiä syömistä melkoisesti ja silloinkin kun syö saa ihmeellisiä itkukohtauksia, ihan kuin masuun sattuisi syödessä? Lisäksi hän puklailee paksua maitolimaa ja yskii paljon. Kuulostaa aina välillä siltä kuin jotain nousisi kurkkuun, mutta hän nielaisee sen takaisin alas. Lisäksi kuolaa tulee ihan hirveästi.

Ajattelin kysellä olisiko täällä joku törmännyt vastaavaan? Tämä alkoi eilen illalla ja olen vähän huolissani. Luonnollisesti otan lääkäriin yhteyttä, jos tilanne jatkuu tai poika näyttää muuten kärsivältä. Lueskelin kuitenkin netistä, että hampaiden tuloon voi liittyä ruokahaluttomuutta ja itkuisuutta ja menisihän tuo kuolauskin sen piikkiin. Tiedä sitten onko tämä nyt sitten juuri sitä vai jotain muuta..