Äitiysloman loppu

Tänään on virallisesti vika päivä äitiyslomaa. Huomenna olenkin jo hoitovapaalla ja KESÄLOMALLA! Tuntuu kyllä kieltämättä vähän hassulta olla kesälomalla, kun ei töistä ole ollut tietoakaan kohta vuoteen.

Tänään laps nosti taas äitin ja isin sykkeitä ja tulipahan soitettua 112:n. Tyyppi oli pahanteossa eli kävi repimässä modeemin piuhan seinästä irti ja kun me sännättiin paikalle sai se aikaan sellaisen innostuskikatuksen, että oksat pois. Jalat ja kädet alkoi helui ja ykskaks tasapaino katosi ja toinen kippasi selälleen ja löi tietenkin päänsä jalkalistaan. Nappasin itkevän pojan syliin ja siinä sitten katottiin kun sekunneissa päästä kohosi kamala patti, jonka keskellä meni tumma mustelmaraita.

Siis miten voi olla, että tähän astisen elämän pahin kolhu tulee siitä, kun kippaa istualtaan selälleen? Sängystä tippuminen ja suorilta jaloilta lattialle kaatuminen on ollut ihan pikkujuttuja tähän verrattuna. Onneksi ei kuitenkaan näyttäisi olevan suurempaa hätää ja saatiinkin ohjeeksi tarkkailla pojan vointia tässä kotona.

No kai näihin sydämen tykytyksiin saa alkaa tottua - niiden aiheuttaja taitaa vaan muuttua tässä matkan varrella.

10kk

Lapsi ehti täyttää viime viikolla jo 10 kuukautta. Iso poika. Me alotettiin samalla maitotuotteiden maistelu jogurtilla ja piimällä. Hyvin on uponnut eikä mitään reaktioita ole tullut. Aika huisia, kohta (reilun kuukauden päästä) päästään sitten jo ihan maitomaitoakin testaamaan.

Kävelyä täällä treenaillaan taaperokärryn avustuksella ja aika hyvinhän sillä jo siirrytään paikasta toiseen. Jännä nähdä kauan menee siihen, että tasapaino löytyy ja ihan itekseenkin voi lähteä kävelemään. Leikkipuistossa ollaan nyt käyty ja lapsesta siellä parasta on muut lapset, niitä on niin hurjan kiva katella. Sääkin on ollut melkoisen hyvä, joten mikäs siellä puistossa on istuskellessa.

Viime viikolla taidettiin kuulla isin kanssa eka sanakin, kun poika täräytti iltapuuroa syödessään "äiti". Äiti oli otettu. Muitakin sanantapaisia kovasti yritetään tavailla, esimerkiksi äijä, ka (ankka), vauva. Kovastihan tyyppi puhua papattaa ja ymmärtää selkeästi jo paremmin puhettakin. Kovasti siis ollaan siirtymässä vauva-ajan ohi kohti taapero-aikakautta.

/Edit. Pakko vielä lisätä, että poika on nyt noin kuukauden verran ajellut brion puisella formulalla pitkin kämppää samalla päristellen suullaan prumpruuum.

Imetys = ihmedieetti?

Tää mama tepasteli tänään extemporee vaatekauppaan ja pongasi älyttömän halvat kesäfarkut ja marssi sovituskoppiin. Sovituskopissa sain huomata, että tällä hetkellä minulle käypä housukoko on kaksi kokoa pienempi kuin ennen raskautta. Kotiin tultua oli pakko kokeilla kaikkia vanhoja farkkuja, jotka oli jopa vähän ahdistavia ennen raskautta.. no nyt niissä oli melkein viisi senttiä lisätilaa vyötäröllä.

Tähän väliin on pakko kysyä, että eikö raskauden myötä lantion pitäisi levetä ja kropankin ehkä muuttua jotenkin naisellisemmaksi aka kurvikkaammaksi?

Mun kohdalla tää äitiys on kyllä ainakin toiminut päinvastoin. Tässähän ollaan hoikemassa kunnossa kuin vuosiin. Pitää jostain ettiä vaaka ja kattoa miltä sen lukemat näyttää. Jos tää hoikistuminen johtuu imetyksestä, joka varmasti on vähintäänkin osasyyllinen niin miten ihmeessä raaskin ikinä sitä lopettaa?

Erävoitto

Äiti voitti lapsen tässä uniasiassa. Toivottavasti en nyt pilaa kaikkea hehkuttamalla täällä. Yösyöttöjen lopettaminen oli meidän avain nukuttuihin öihin. Ei nyt tietenkään vieläkään voi sanoa, että poika vetelis unia yhteensoittoon kasista kasiin, mutta huimaa edistystä on tapahtunut.

Unille mennään nykyään 20-21 (riippuen vähän päivän sisällöstä) ja lapsi nukahtaa imetyksen jälkeen meidän sänkyyn meidän väliin. Siitä sitten nostan nukkuvan pojan omaan sänkyynsä. Parhaana yönä, mikä oli la-su välinen yö, kävin laittamassa tutin muistaakseni kaksi kertaa takaisin suuhun ja poika heräsi kaipaamaan maitoa puoli kuudelta aamulla. Aika mieletöntä!

Mä olen pitänyt aamutissuttelulle kello-rajaa, eli kuuden jälkeen voidaan ottaa hyvillä mielin huikat maitoa. Välillä tyyppi jatkaa siitä vielä unia ja välillä sitten noustaan ylös. Päiväunet on kyllä huonontunut melkosesti tän yönukkumisen myötä, mutta tiettekö, ei kyllä haittaa yhtään. Mä oon vaan niin ilonen.

Hektistä

Joo, meillä lopetettiin yösyömiset la-su välisenä yönä. Eka yö oli aika itkuinen ja sitä kesti jostain 01-05. Olin luvannut itselleni, että kuudelta aamulla saan imettää ja siitä pidin kiinni vaikka tiukkaa tekikin. Seuraavat yöt on mennyt pikkasen helpommin enkä ole antanut periksi. Ihan vaan jo senkään takia etten halua kokea sitä ekan yön voimattomuutta enää uudelleen. Uskon kuitenkin, että voin kohta hyvillä mielin perua sen sairaalan unikoulun ja saadaan hoidettua tämä juttu ihan omin voimin loppuun asti.

Päätinpä sitten eilen lähteä vetäsemään ekan juoksulenkin liki kahteen vuoteen. Häpeäkseni täytyy sanoa, että olen viimeksi käynyt lenkillä ennen kuin lapsukainen sai alkunsa. Alkumatkan tein pienoista kuolemaa, mutta puolenvälin jälkeen tuntui melkein niin hyvälle, että oisin voinut vetäistä toisen samanmoisen perään. Lenkki ei kyllä itsessään ollut kauhean pitkä, ehkä vähän reilun kolme kilometriä, mutta se oli ihan hyvä alotus.

Lapsen kanssa oltiin tänään ekaa kertaa virallisesti leikkipuistossa, kun saatiin pojan pikkuserkku ja minun serkkuni mukaan. Oli ihanan aurinkoista ja taisipa vähän naamakin taas saada väriä + kasan lisäpisamia ympärivuotisten kaveriksi. Lapsi tosin tyytyi tarkkailemaan menoa rattaista, kun oli niin väsynyt, mutta ei voinut kuitenkaan nukkua.

Kotona meillä on vähän härdelliä nyt just, kun miehellä on kauhea kiire koko ajan töissä, koiralta leikattiin kasvain takapuolesta ja laps on salama vaihtamaan sijaintiaan ympäri kämppää. Meillä on siis lapsen ja koiran kanssa ollut pitkiä päiviä kolmeen pekkaan. Lapsen mielestä koiran lampunvarjostin aka kauluri on tosi hauska lelu ja sitä pitäisi olla repimässä vähän väliä, kun sitten taas koira ravaa ympäri kämppää peppukutinoidensa kanssa. Ah kyllä tässä ihan mieli lepää. Lisäksi lapsi on päättänyt jättää toiset päiväunet nukkumatta tässä jo useampana päivänä... Onneks mikään näistä ei kestä loputtomiin ja onhan nyt sentään ihan just kesä, mitä parempaa ei olekaan.

Pari pähkinää purtavaksi

Ensinnäkin, miten lapsi pitäisi pukea toukokuussa? A) Päikkäreille partsille B) lenkille ulos C) automatkalle? Mun täytyy sanoa, että oon tässä asiassa ihan pihalla. Mikä on sopivasti vaatetta tollaselle pallerolle joka ei sitä itse voi mulle kertoa?

Meillä on nyt ollut päikkäreillä käytössä tollanen ohut kesähaalari, minkä alla on ollut lyhythihainen body, villatakki ja pöksyt. Päällä on ollut ohut peitto enemmänkin turvan tunnetta luomaan. Onkohan tossa nyt kuitenkin vähän liikaa? Ai niin ja jalassa on ollut kyllä vielä talvitöppöset. Lapsi ei ole ollut mitenkään yltäpäällä hiessä, mutta päikkärit kesti tänään vaan 45min molemmilla kerroilla. Voisko siis johtua äidin toppaus vimmasta? Vauvauinnista kun lähdettiin olin pukemassa samaa settiä pojan päälle, mutta havahduin siihen kun uintikamu lähti ulos ihan vaan "sisävaatteet" + pipo päällä. Ulkona tosissaan oli se 19-20 astetta, joten mekin jätettiin sitten haalari kassiin. Ja tosissaan autolla oltiin siis liikenteessä.

Ja tähän asti päästessäni olinkin jo onnellisesti unohtanut sen mun toisen "pähkinän". Mä en kestä. Mun aivot on selkeesti mennyttä kalua. Tänään oon puhunut ihan omiani jo pariin otteeseen. Ensinnä sanoin kylään tulevalle kaverille, että me asutaan C-rapussa. Mehän siis asutaan B-rapussa, minkä siis myös kerroin sitten kaverille sen jälkeen kun toinen oli kiertänyt pihaa ympäri eikä löytänyt C-rappua. Lisäksi vauvauinnissa sujuvasti kerroin, että meidän poika on 10kuukautta. Hetken mietittyäni tajusin lapsen kuitenkin olevan vielä 9 kuukautta. Tää alkaa käydä varsin mielenkiintoseksi. Palailen mun pähkinän kanssa jos nyt joskus satun sen muistamaan. Todennäköisesti en.

Toukokuu

Mun lemppari kuukausi. Koko ihanuus on vielä edessä ja tällä tarkotan kesää. Ihanat lämpimät kesäpäivät ja -illat. Ah ihan parasta.

Vappua meillä juhlittiin rauhallisesti, niin kuin varmasti kaikissa lapsiperheissä. (Tai niinhän minä toivoisin) Tiistaina haettiin pojan kanssa vappupallo Prismasta. Tyyppi sai ite valita pallonsa, mutta valinta osottautui liian vaikeaksi - niitä palloja oli ihan mielettömästi siellä. No äiti valkkasi sitten välikausihaalarin väriin sopivan vihreän Angry Bird pallon ja se on oikein hieno. Ilta oltiin sitten kotona ja syötiin donitseja ja mansikoita ja kylläpä mä repäsinkin ja join yhen low alcohol siiderin pojan mentyä nukkumaan. Prosentteja siinä oli huikeat 0,5.

Tyypin ihka eka vappupallo omassa huoneessa.

Vappupäivänä suunnattiinkin isolla porukalla kaupungille, missä kilisteltiin sitten skumpat ja syötiin muikkuja. Kierrettiin siinä Senaatintori-Kauppatori-Kaivopusto -lenkki, minkä jälkeen tultiinkin tänne meille porukalla. Täällä sitten syötiin ja vietettiin ihanaa aikaa.

Poika on oppinut antamaan pusuja (vaikuttaakohan äitin antamat pusuhyökkäykset tähän) ja on muiskautellut niitä pehmoleluille ja nukeille. Eilen aamulla muiskun sai isi ja onneksi iltapäivällä myös äiti. Olisin ollut kyllä muuten tosi kateellinen isille. Myös high fivet onnistuu pojalta kuin vanhalta tekijältä. Femmoja heiteltiin myös ahkeraan eilen kaikkien kanssa.

Hellyyttävin asia eilisessä oli pojan leikkiminen 2-vuotiaan pikku-serkkunsa kanssa. Siinä vaihdeltiin haleja ja pusuja ja juteltiin kovasti. Ihania. <3

Tää mama on nyt kypsytellyt täällä yösyöttöjen lopettamista ja oonkin valmistellut poikaa siihen sillä, että enää ei olla öisin syöty makuulla vaan kaikki syötöt on hoidettu istualtaan. Vähän kyllä jänskättää jo etukäteen millanen siitä ekasta yöstä tulee, mutta pitäkää mulle peukkuja että pysyn vahvana! Raportoin onnistumisesta sitten myöhemmin lisää.