Pääsiäinen

Ihanaa kun on perheaikaa kokonaiset 4 päivää. Me ollaankin käytetty päivät tehokkaasti hyödyksi ja eilen lähdettiin vähän ostoksille heti kymmenen jälkeen. Päädyttiin ostamaan meille matkarattaat ja turvaistuin. Rahaa meni niin, että melkein pahaa teki. (Varsinkin kun sain tällä viikolla päätöksen huimasta kotihoidontuesta, tuntuu ihan rikkaalta! ;) 

Matkarattaiksi valikoitui tiukan tutkimisen päätteeksi, jo täälläkin aiemmin mainitsemani, Baby Jogger City Mini neloset. Miksi näihin sitten päädyttiin? Minulle tärkeitä kriteereitä oli jämäkkyys, pieneen tilaan saaminen, hyvä ohjattavuus yhdelläkin kädellä,  helppo kasata , hyvänkokoiset pyörät, selkänojan laaja säätöskaala (hyvä ottaa päikkärit).

Siinä ne kirotut koirankarvat on heti takertuneena!

Iso ja suojaava kuomu

Kaupanpäälliseksi tullut "leikkipöytä"

Kyseinen malli oli tarjouksessa Lastenturvassa ja saatiin kaupanpäällisiksi tuo leikkipöytä ja sadesuoja. Tässä kotona ollaan vasta päästy noita testailemaan, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että oli kyllä hyvä ostos.

Turvaistuimen kanssa kävi sitten ihan toisin kuin olimme ajatelleet. Olimme miettineet Cybexin ja BeSafen istuinta, joka menisi lapselle tooosi pitkään. No myyjän kanssa juteltuamme päädyimmekin Britaxin Max-Way istuimeen. Päätökseemme vaikutti se, että myyjä kertoi kuinka noissa monen ikäisille sopivissa istuimissa on jouduttu tekemään kompromisseja monessa asiassa, mikä käy hyvin järkeen. Sillä onhan se aika utopistista, että istuin olisi yhtä turvallinen 8 kuukauden ikäiselle vauvalla kuin 6 vuotiaalle esikoululaiselle. Myöskään istuimet joissa on mahdollista matkustaa sekä että selkä ja kasvot menosuuntaan ei ole turvallisimmasta päästä, taaskin kompromisseja. Lisäksi suositusten mukaan lapsen tulisi matkustaa selkä menosuuntaan 3 vuotiaaksi asti ja me aiotaan yrittää tätä - saas nähdä kuinka käy.

Kuva Britax

Eli siis päädyimme istuimeen, jossa poika voi istua nyt seuraavat pari vuotta selkä menosuuntaan maksimoidaksemme hänen turvallisuuden. Sen jälkeen pitää lähteä uudestaan ostoksille, mutta saadaanpahan sitten taas uusin ja paras tarjolla oleva malli käyttöön.

Mullistunut arki

Tää äiti täällä havahtu tänään ihmettelemään omia toimiaan. Kello oli 8:15 aamulla ja minä siinä imurin varressa huidoin menemään. Kello 10:15 olin menossa suihkuun, kun kämppä oli siivottu, huonekaluja siirrelty, lapsi nukkumassa ekoja päikkäreitä ja olin pistänyt pois monta pussillista pieneksi käyneitä vaatteita. En ole ikinä ollut aamuihmisiä saati sitten siivousihmisiä, joten oli ihan pakko pysähtyä miettimään - mitä tämä äitiys on mulle tehnyt. Mustahan on tullut mutsi!

Olen aina ihmetellyt, että mistä äideillä riittää sitä virtaa pitää koti puhtaana, huolehtia että on jääkaapissa ruokaa ja kaapissa puhtaita vaatteita. No näköjään jotain ihmeellistä tapahtuu siinä vaiheessa kun lapsen tähän maailmaan saattaa. Minä en ole enää vaan minä, olen myös äiti ja vastuullani on pienen ihmisen elämä ja hyvinvointi. Tämä kaikki (vouhotus) vaan ilmeisesti kuuluu tähän asiaan. Aika syvällistä tuumaan tähän väliin. Kai nämä on näitä ahaa-elämyksiä, joita elämän varrella tulee.

Loppukevennykseksi kerron mun tämän päiväisistä kokkailuista. Tein lapselle taas sosetta ja pakko myöntää, että kombo oli hieman erikoinen sillä tämä äiti mätti eilen kummempia ajattelematta vaan eri raaka-aineita ostoskärryihin. Lapsi syö nyt siis muutamat seuraavat päivät bataatti-kukkakaali-kesäkurpitsa-jauhelihasosetta. Lopputulos näytti epämääräiseltä kuin mikä, mutta upposi poikaan huippu hyvin.

Virstanpylväs

Ai kauheeta! Juuri tajusin, etten muistanut mainita tyypin nousseen itse seisomaan pinnasängyssä viime tiistaina. Jätin hänet istumaan sänkyyn ja kipaisin keittiössä. Takaisin tullessani tyyppi seisoi siinä reunaa vasten onnensa kukkuloilla. Jalat on vielä vähän huterat, mutta hienosti silti siinä seisoi.

Kävelyähän me ollaan treenailtu jo muutamat viikot ihan käsistä kiinni pitämällä. Se kun tuntuu olevan kovasti pojan mieleen ja usein kävelläänkin naurun saattelemina. Mieletöntä tämä kehitys!

8kk kolkuttelee oven takana

Jep, tyyppi on huomenna 8 kuukautta vanha pojan pallero. Eilen oli neuvolalääkäri ja meitä olikin vastassa kolme ihmistä ja parhaana asiana mainittakoon, että isi oli mukana! Lääkärin matkassa oli siis (hmm voikohan näin sanoa) lääkäriharjoittelija ja terveydenhoitajaharjoittelija. Kellonajallisesti ajoitus oli huono sillä pojan päikkärit oli aivan kesken, mutta kyllähän siitä pienellä huudolla selvittiin kuitenkin.

Neuvolakortissa lukee "Hurmaava poika". Ja köh köh kyllähän tuosta meidän pojasta onkin kuoriutunut aikamoinen hurmaaja. Pojan pituus ja paino tipahtivat 0-käyrille, vaikka aiemmin ollaan heiluttu +1 ja vähän sen ylikin. Kaikkein uskomattomin juttu oli se, että paino oli tippunut 230g kahden kuukauden takaisesta punnituksesta. Uskomatonta tästä tekee se, että tyyppi on tähän asti kerännyt painoa ihan huikeeta tahtia eikä milloinkaan ole tarvinnut miettiä saakohan hän tarpeeksi ruokaa. No luonnollisestikaan sitä painoa ei voi tulla samaa tahtia lisää kauhean pitkään, mutta silti laihtuminen oli melkoinen ylläri. Kahta päivää vaille 8 kuukauden iässä tyyppi on siis 72cm pitkä pätkä ja painaa 9,6kg.

Unijutut tuli myös yllättäen (!!!) puheeksi lääkärikäynnillä. Lääkäri vähän ihmetteli kun kerrottiin, että ollaan kaksin miehen kanssa selvitty näistä öistä koko 8 kuukauden ajan.

Tässä siis esimerkki meidän melko normaalista yöstä: tyyppi nukahti kauhean taiston jälkeen rinnalle klo 23. Nukuttiin siinä kylkikyljessä tunnin verran, kunnes poika heräsi huutamaan klo 24. Ja poikahan huusi 45 minuuttia ihan järkyttävää karjuntaa ja nukahti pystyyn mun syliin kun viimein vähän rauhottui. Siitä kippasin pojan meidän väliin ja jatkettiin unia. Seuraava herätys oli parin tunnin päästä ja taas kauheaa huutoa, no se selätettiin tissillä. Loppuyö menikin tunnin välein tissiä syöden. Herätys oli luonnollisesti klo 7 eikä yhtään väsyttänyt.

No lääkäri kirjoitti meille lähetteen lastenklinikalle unihommia harjottelemaan. Saa nähdä milloin sieltä jotain kuuluu ja mitä siellä ylipäätänsä tehdään?

Flunssakin valitettavasti tavoitti meidän perheen ja täällä nyt kärsitään tukkoisista nenistä ja pienestä kuumeesta. Oman sairastelun vielä kestän, mutta jotenkin tuon pienen ihmisen huono-olo raastaa sydäntä ihan liikaa. Toivottavasti parannutaan nopeasti, että päästää taas uimaankin!

Ps. lääkäri tuumasi, että tyypin hampaiden puhkeaminen voi mennä vuoden ikään.

Läpimurto?

Me vaihdettiin viime viikolla vauvauintiryhmää ja samalla vaihtui myös uintipaikka ja voitteko uskoa, että me käytiin suihkussa uinnin jälkeen ILMAN itkua. Ja superuutuutena päästiin ihan saunaankin istumaan. Tyyppi tuijotteli vaan muita kanssa saunojia silmät lautasen kokoisina ja trademarkina keskari suussa. Uintikin lopetettiin vain 5 minuuttia ennen virallista loppua. Näin se kärsivällisyys palkitaan.

Viime viikolla oli kauhea hässäkkä enkä ehtinyt tehdä tyypille itse lounasta vaan ostin kaupasta valmismömmöjä. Siinähän kävi sitten niin, että meillä kieltäydyttiin syömästä kaupan lihapatoja sun muita. Meidän lapsella on siis hyvin kehittynyt makuaisti ja hänelle kelpaa vain tuoreista raaka-aineista itse tehdyt sapuskat. (Tosin kaupan hedelmä- ja marjasoseet kelpuutetaan) No nyt on taas pakastimessa itse tehdyt lounasannokset odottamassa.

Yöunet - ai mitkä unet? Tyyppi sippaa nykyään ehkä klo 22 kauhean väännön tuloksena ja kello 6 aamulla alkaa tunnin kestävät imetyssessiot. Lapsi on unessa, mutta itkeskelee ja vain tissi kelpaa, mutta siitäkin irrottaa otteensa vähän väliä ja pyöriskelee itkua tihrustaen siinä. Tietenkään hän ei siis nuku putkeen 22-06 vaan väliajoin herää itkemään tissiä silloinkin, mutta rauhoittuu nopeasti ja jatkaakin unia maitohörppyjen jälkeen. Mun olo on siis mitä kärsinein. Tänään totesin, että mulla on silmäpussit. Oma silmieni malli on sellainen, ettei ole ikinä aiemmin tullut pusseja.. mutta ilmeisesti silmätkin alkaa luovuttamaan tässä 8 kuukauden valvomisen tuloksena.

Mä olen miettinyt, että josko yritettäis lopettaa yösyötöt pääsiäisen aikoihin. Hieno ajatus, mutta mitenköhän se käytännössä toteutetaan?

Koirankarvoista

Musta tuntuu, että pää räjähtää. Imuroin nykyään joko joka päivä tai joka toinen päivä ja silti lapsi näyttää yhtä karvaselta kuin meidän koira. Tota karvaa on vaan iiiihan joka paikassa ja kun saan imurin pakettiin hiipii niitä pirulaisia taas mun näkökenttään.

Voin kertoa, että en todellakaan ole koskaan ollut siivoushullu eikä parit karvat siellä täällä ole mitään haitannut. Mutta nyt kun toi pikku tyyppi kiihdyttelee pitkin lattioita tekee ihan pahaa noi karvat. Tekis mieli viedä koira trimmattavaksi - kaljuksi.

Tämmöstä täällä.

Meidän päivä

Olen huomannut, että muutkin on kirjoitellut tänne päiviensä kulusta ja ajattelin vähän hahmotella meidän eilistä päivää tähän.

Yöunet oli surkeat, ma-ti välisenä yönä poika nukkui ehkä 23-07. Nousimme sängystä kuitenkin vasta jälkeen kahdeksan. Vaipan ja vaatteiden vaihdon kautta toin pojan leikkimään olohuoneeseen. No tietenkään tyyppi ei enää pysy paikallaan ja aamupalan laittaminen on vähän haastavampaa tätä nykyä, kun saa pomppia kieltämässä tuon tuosta. Ei-sana kirvoittaakin pojan kasvoille virnistyksen ja sama homma jatkuu kielloista huolimatta.

Yhdeksän aikaan söimme aamupalan yhdessä. Poika kiskaisi melkein koko purkillisen hedelmäsosetta. Aamiksen jälkeen siirryttiin yhdessä olkkariin jatkamaan leikkejä. Minä samalla sivusilmällä katsoin nelosen hääpukuohjelmaa johon olen hurahtanut täysin.

Kymmenen aikaan poika alkoi olla väsynyt ja valmistelin hänet partsipäikkäreille nro 1. Tyyppi melkein nukahti puettaessa (huonoilla yöunilla saattoi olla osuutta asiaan). Vaunuja ei tarvinnutkaan heilutella tuossa partsilla vaan uni tuli heti. Ja sitä unta tulikin kunnolla, 3h15min! Minä touhusin kotihommat ja ehdin istua ihan rauhassa... Päikkärit oli jo niin pitkät, että aloin kaivata pikku seuramiestäni ja nälkäkin alkoi jo tulla. Pitihän sitä tietenkin odottaa sitä parhainta lounasseuraa ja kärvistellä nälässä.

Tyyppi vetelee sikeitä partsilla.

Tyyppi siis heräsi puoli kaksi ja vaipan vaihdon kautta pääsi taas lattialle touhuilemaan ja minä aloin lämmittämään meille lounasta. Poika on nyt maistellut lounaalla muutaman päivän verran kana-peruna-porkkana-persilja-sosetta ja hyvin on uponnut.

Ruoan jälkeen olikin taas leikin aika tai no tyyppi vetelee pitkin kämppää äiti perässään kieltämässä. Kaikkein kiinnostavimmat jutut on tällä hetkellä imuri (tavallinen ja tuollainen ergorapido-rikkaimuri), johdot, lehtikori, mun ja miehen tohvelit sekä mainoksia on aina kiva repiä lukea, jos vaan käsiinsä saa. Lisäksi kaukosäädin (tuttavallisemmin kake) ja mun kännykkä saa sellaiset kiihdytysryöminnät aikaiseksi, että pois alta mummot ja vaarit!

Leikkien jälkeen äitiä odottaa lelujen siivous.

Partsipäikkärit nro 2 koittivat neljän aikaan. Nyt nukahtamiseen meni hieman kauemmin kuin ekalla kerralla, mutta kun unen päästä saatiin kiinni tyyppi nukkui 17:45 asti. Päivään siis sisältyi kahdet tosi hyvät päikkärit!

Päikkäreiden jälkeen jatkui taas leikki. Puoli kahdeksan aikaan mentiin yhdessä iltapalalle. Poikkeuksellisesti isi ei ollut kotona, joten me vedettiin iltatouhut kahteen pekkaan. Iltapalana oli riisipuuroa ja hedelmäsosetta ja koko satsi katosi hujauksessa. Iltapalan jälkeen hetki vielä touhuttiin lattialla ennen kuin oli iltapesun aika.

Käytiin siis pesulla, vaihdettiin vaippa ja yökkäri päälle ja alettiin odotella nukkumattia. No unihiekka ei pöllynnyt ja pinnasängyssä oli semmonen ähinä ja puhina päällä, että päätettiin tulla vielä hetkeksi tutkimaan leluja olkkariin, kun kerta isikin vihdoin kotiutui. Vihdoin kymmenen aikaan poika simahti omaan sänkyyn.

Tällainen oli siis meidän kotipäivä... en jaksanut edes raahautua vaunujen ja koiran kanssa lenkille. Tänään sen sijaan aurinko paistaa ja sää näyttää ihanalle, joten voisimme tehdä liikekannallepanon heti lounaan jälkeen.

Ainiin ja kyllä poika vielä hörppii rintamaitoakin, en vaan niitä hetkiä tuonne kirjoitellut. Niin ja koirakin kyllä pääsi ulos, kun mies poikkesi nopeasti töiden ja iltamenon välillä kotona vein koiran lenkille.