Paluu arkeen

Tuntuu ihan syksyltä. Elokuu ei oikein ole muutenkaan koskaan ollut oikein mun juttu. Se on kesän (parhaan vuodenajan) loppu. Joulukin on ihan kohta, mikä tarkoittaa sitä, että laps menee päiväkotiin. JOS nyt ikinä sieltä paikkaa saa.. ilmeisesti oli ihan vaan läpällä kirjoitettu hakemuksen yhteyteen, että sieltä otetaan kahdessa viikossa yhteyttä. Tyypin kummitäti osti jo tarharepunkin, awwww ja snif!

Meillä kävellään nyt kauheeta vauhtia ja luetaan kirjoja koko ajan. Tarkennettuna yhtä kahta kirjaa. Kun päästään loppuun pitää kirja aloittaa alusta. Toisinaan vähän puuduttavaa. Tänäänkin yritin tiskata ja imuroida, mutta tyyppi roikku jalassa kirja kädessä ja raivosi. Tästäkin huolimatta tykkään tästä iästä ihan huiman paljon - ihanaa kun toinen on jo ihan ihminen (ja on toki vauvatkin ihmisiä, mutta aika erilaisia).

Päänvaivaa täällä tuottaa lapsen ja koiran suhde ja ruokailu. Laps ja koira siks, että laps rakastaa koiraa eniten ja haluaisi olla sen päällä ja paijata (=lue, taputtaa kovaa ja repiä). Ruokailu siks, että eihän tolla tyypillä ole kuin kuusi hammasta. Oon yrittänyt tehdä täällä koko perheelle yhteisiä ruokia, mutta se on tosi haastavaa, kun yhdeltä puuttuu kunnon purenta.

Nyt se heräs, joten täytyy mennä. Palataan taas.

1-vuotias

Täällä taas pitkän tauon jälkeen. Rouviintuminen vei kaiken extra-ajan, joten blogi jäi täysin huomiotta. Nyt täytyykin katsoa osaanko tänne enää mitään kirjoittaa.

Meidän pikku-mieskin on jo ehtinyt täyttää vuoden. Tyyppi lähti kävelemään paria päivää ennen synttäreitään ja aika hazardia se meno on vieläkin. Odotan jo kovin, että kävely rullaisi paremmin eikä tyyppi turhautuisi niin helposti.

Temperamentia löytyy myös kiitettävästi ja tuntuu, että täällä jo kovasti testaillaan äitiä ja isiä. Kaikki pitäisi saada ja jos jotain ei tipu alkaa kauhea protestoiminen. "Anna" onkin meillä yleisimmin kuultu sana - välillä tuntuu että kaikki on vaan ANNA. Lapsi osaa toki muitakin sanoja, kuten äiti (tarkoittaa äitiä), äite (tarkoittaa kaikkia muita), kukko, kakka, (ank)KA, hauva. Lisäksi meillä matkitaan sujuvasti auton pärinää ja kanan kaakatusta. Kana ja kukko on tullut mukaan kuvioihin sen takia, että meillä on maalla kesäkana ja -kukko ja nehän on ihan pojan lemppareita.

Pienet kädet ovat myös kehittyneet ihan hirmuisesti ja tyyppi osaakin kasata jo palikkatornin, kiinnittää duplon toiseen duploon, laittaa leluja laatikoihin ja pusseihin sekä etsiä eri muotoisille palikoille oikeanlaiset reiät jotta saa tiputettua ne laatikkoon. Lisäksi kynäkin pysyy jo kädessä ja sillä on kiva piirrellä paperille erilaisia "viivoja".

Imetystä kovasti täällä lopetellaan ja oikeastaan viimeinen imetyshetki mistä poika pitää tiukasti kiinni on aamuyön imetys. Damn it! Mielummin olisin säilyttänyt sen iltaimetyksen ainoana, mutta ei kai näitä itse voi valita?

Tämmöstä täällä meillä siis tiivistetysti. Viikonloppuna vietetään lapsen synttärit vol 2, joten kovat kemut siis tiedossa.


Ps. Unae:lle terkkuja (jos tätä vielä luet)! Huomasin, että olit laittanut blogin pakettiin enkä ollut kerennyt mitään kommentoimaan. :(