Vauvauinti

Ko. aihe aiheuttaa meille hieman päänvaivaa. Meidän poika kun lukeutuu niihin pariin lapseen vuodessa, joilla uiminen vähän takkuaa. Pikkumies saattaa siis saada kauheita itkukohtauksia altaassa ja vielä kertaakaan ei olla selvitty koko puolesta tunnista - aina on lähdetty aiemmin pois altaasta. Yleensä vielä poistuttaessa altaasta suihkuun kirvoittaa lämmin suihku uudet draamat.

No ollaan nyt harkittu lopettamista ja olinkin yhteydessä meidän uimapaikan toimistoon. Siellä oltiin ymmärtäväisiä ja haluttiin auttaa löytämään sellainen ratkaisu, että pikku tyyppikin alkaisi nauttia uinnista. Minulle jopa kerrottiin yksityistunneista viimoisena vaihtoehtona. Nyt kuitenkin alkuun kokeillaan osallistua eri ryhmiin eri kellonaikoihin. Ollaan siis muuten tykätty kyllä kovasti uimisesta ja jatkettaisiin sitä mielellään jos vaan poikakin siitä nauttii.

Olen nyt yrittänyt rytmittää meidän päivää vähän erilailla kuin aiemmin, joten saas nähdä miten meidän tänään käy. Pidetään peukkuja, että pulikointi menisi tänään paremmin kuin aiemmilla kerroilla.

Nyt se läks

Tyyppi lähti viime torstaina 7kk synttäreiden aattona kunnolla ryömimään. Poika on vähän mattimyöhänen tuossa liikkeelle lähdössä, jos vaikka äitiinsä vertaa - itse kun kävelin jo 8kk iässä. Mutta toisaalta äiti on päässyt osittain helpommalla, kun pikkumies on vähän rauhallisempaa mallia. Saas nähdä missä vaiheessa ryömiminen vaihtuu konttaukseen ja milloin tyyppi nousee seisomaan. Kauheasti ainakin hamuilee ylöspäin, josko saisi jostain napattua kiinni ja voisi ehkä hilata loppu ropankin mukana.

Hampaita tähän 7kk ikään mennessä on 0. Ei näköjään ole kiirettä niidenkään suhteen. Mikäs siinä.

Tässä lähiaikoina yöt on ollut ihan kauheita. Niin kauheita, että patalaiska äitikin päätti avata tuon Elizabeth Pantleyn kirjan. Tosin en päässyt lukemaan sitä kuin pari sivua, kun tyyppi taas oli vaatimassa huomiota.

Ruoka maistuu edelleen ja isin kanssa oli suostunut juomaan jopa pullosta korvikettakin. Mitä siis ei ole tapahtunut ikinä aiemmin. Äidille teki superhyvää päästä vähän perjantaina ja lauantaina pukuostoksille - oli niin täydellistä vastapainoa kotona verkkareissa istumiselle. Ja täytyypä myöntää, että tuli ihan vähän haikea olo kun löysin itselleni täydellisen puvun enkä päässyt kiertämään edes kaikkia kauppoja loppuun. Täytyy keksiä itselleni jotain muuta hemmottelua tässä pitkin kevättä.

Näin meillä

Housuvaipat muuten toimii erityisen hyvin kiemurtelevan mittarimatolapsen kanssa. Voin siis suositella kaikille, jotka tuskailee vaipanvaihdon kanssa.

Öistä sen verran, että välillä mennään edelleen varmaan kymmenellä imetyksellä välillä kolmella neljällä. Elizabeth Pantleyn kirja Pehmeä matka höyhensaarille odottelee tuossa pöydällä lukijaansa. Lukemisinto vaan on kadonnut johonkin ihan täydellisesti. Tai sitten vaan laiskuuteni ilmoittelee taas olemassa olostaan ja odotankin, että poika vaan alkaisi vedellä sikeitä 21-09 ihan itsestään.

Ruoka uppoaa myöskin edelleen loistavasti. Jopa kaurapuuro, kunhan mukana on vaan jotain herkku hedelmä- tai marjasosetta. Maisteltiin muuten tuossa vähän mustikkaa ja siitä en voi muuta sanoa kuin, että sitä mustikkaa olikin sitten all over the place. Siinä sitten vähän tuuminkin, että mustikan maisteluun voidaankin palata sitten ehkä aikaisintaan kesällä, kun on tuoreita mustikoita joita voikin sitten pikku kätösillä itse napsia (ja muka sotkee vähemmän, hah!). Nimimerkillä pullollinen tahranpoistoainetta bodyn puhdistamiseen käytetty.

Unae:n innoittamana mekin kokeiltiin tänä viikonloppuna ratasosaa, kun lähdettiin kaupungille. Hyvin tyyppi veteli niissä sikeitä, vaikkei olla vielä ehditty ostaa edes lämpöpussia lämmittämään. Rattaat oli muutenkin mukavaa vaihtelua hieman pienemmän koon vuoksi, vaikka eipä nuo Emmaljungan Duo edget ketterimmästä päästä ole vaikka mitä tekisi. Seuraavaksi onkin hankintalistalla matkarattaat ja isomman pojan turvaistuin. Näitä olemme katselleet alustavasti, joten jos jollakin on näistä kokemuksia otan ne mielelläni vastaan.

BeSafe Izi Combi. Kuva täältä

Baby Jogger City Mini 4. Kuva täältä

Vaippakatastrofi

Vaipan vaihdosta on tullut sellaista järjetöntä tahtojen taistoa ettei mitään rajaa. Toinen kääntää itsensä väkisin mahalleen vaikka kuinka yrittää pitää kiinni jaloista tai käsistä tai mistä vaan. Lelua yritän työntää jos jonkinlaista, mutta mikään muu ei kelpaa ja mahalleen on päästävä. Olen nyt pari kertaa vääntänyt vaippaa päälle kun tyyppi makasi mahallaan ja voin sanoa, että vaippa ei ihan kohdillaan ollut. Koska niihin housuvaippoihin saa siirtyä ja miten kaikki muut oikein selviää tästä?

Tuntuu tyhmältä, että häviän taiston tollaselle puolivuotiaalle pallerolle, mutta konstit on loppu ja olen alkanut melkein jo vihaamaan vaipan vaihtoa. Ehkä tyyppi saa vetää täällä ilman pöksyjä ja äiti konttaa rätin kanssa perässä. Tai ehkä ei kuitenkaan.

Eilen muuten lapsi teki osittaisen läpimurron etenemisessä, kun houkuttimena toimi olkkarin sohvapöytä. Jotenkin se vängersi ja möngersi ittensä metrin matkan eteenpäin, jotta pääsi nuolemaan pöydän jalkaa. Kovasti yritti hamuta kädellä myös kiinni pöytälevystä, ilmeisesti seisominen ihan itsenäisesti houkuttaa jo kovasti.

Häiden viemää

Näin siinä käy kun päätetään mennä naimisiin viiden kuukauden päästä. Tämä äiti on selannut kyllästymiseen asti juhlapaikkoja, hääpukuja, kutsukortti-ideoita, valokuvaajia, bändejä jne. Kaikki mitä normaalisti suunnitellaan ainakin vuosi etukäteen pitääkin toteuttaa pikavauhtia. Puhumattakaan siitä, että tosiaan ne toiset on ollut liikkeellä jo vuosi sitten ja varannut parhaat päältä. No siitä huolimatta onneksi ei ole tarvinnut kauheasti tehdä kompromisseja. Hääpuvusta on ehkä suurin huoli tällä hetkellä, mutta eiköhän tästä selvitä. Mieleiset kengät on kuitenkin helppo löytää ja sehän onkin jo puoli voittoa.

Christian Louboutin - kuva Nina's

Kuva Etsy

Kuva täältä

Lisäksi hääjärjestelyjä on varjostanut miehen sukulaisen yllättävä kuolema. Hieman siis vetänyt apeaksi. Mutta toisaalta osoittaa myös sen, että elämä on liian lyhyt aikailtavaksi.

Pikku tyyppi metelöi tätä nykyä kovaan ääneen, vaipan vaihdosta on tullut ihan mahdotonta (ellen opettele vaihtamaan vaippaa mahalla makaavalle) ja isin tatuointi löytyi tänä aamuna. Lapsi yrittikin haukata isin käsivartta, hipsuteltuaan ensin tovin tatuointia sormillaan. Koira kiinnostaa ja naurattaa kovasti, ja jokusen kerran on lapsi ehtinyt vähän nipsaamaankin koiraa (koira siis erehtynyt makaamaan liian lähellä). Samoin elektroniikka on järjettömän vetovoimaista - läppäri, kännykkä tai kaukosäädin saa aikaan kamalan äherryksen huutojen saattelemana ja tavaroita saakin siirrellä syrjemmälle. Jännityksellä siis odotellaan, koska tyyppi lähtee kunnolla liikenteeseen. Varmasti pian - mikäli noihin sotahuutoihin on uskomista.

Äiti on vähän väsynyt

Tänään löysin pyykkikoneesta tyypin vaatteet, jotka olin pessyt mutten ilmeisestikään laittanut kuivumaan. Olin siis heittänyt harsot kuivausrumpuun ja unohtanut parit ripustettavat vaatteet koneeseen. Harsot katoilevat yhä useammin ja joka kerta ihmettelen, että missä ihmeessä ne on. Ei ole viikattuna hoitopöydällä eikä pyykkikorissakaan. Hieman asiaa mietittyäni muistan pesseeni ne joskus ja heittäneeni kuivausrumpuun mistä löydän ne takuuvarmasti. Käytiin miehen kanssa kaupassa ja palautettiin pullot. Pullokuitti jäi minulle. Luonnollisesti unohdin, että kädessäni on pullokuitti ja olen tiputtanut sen jonnekin. Pullokuitin häviäminen sai aikaan jopa sen luokan v*tuksen, että itkinpä sitten hieman.

Alkaa pikku hiljaa kyllästyttämään tämä jatkuva univelka. Uhkasin jopa viime yönä lopettaa imetyksen siinä vaiheessa, kun olin ollut sängyssä nelisen tuntia ja imettänyt poikaa varmaan kolmesti ja itse nukkunut ehkä 15 minuuttia. Voi kunpa tietäisi, että tämä helpottaa ihan kohta, mutta mitään takuita siitä ei ole. Miten kaikki muut jaksaa tätä ikuista univelassa elämistä?