Joulun odotusta

Juuri äsken sain paketoitua viimeiset joululahjat, pojan nukkuessa päikkäreitä. Hävettää oikein myöntää, mutta olen melkoinen materialisti ja lahjojen osto on taas lähtenyt vähän käsistä. Rahaa on palanut ja lahjoja on ihan hirmuinen läjä, mutta onneksi lahjottaviakin on sentään useampi. Jännä juttu on kuitenkin se, että en ole onneksi ampunut yli lapsen lahjoissa - hän saa käytännöllisiä lahjoja eikä edes liian montaa pakettia äidiltä. :)

Olen helpottunut, kun saadaan vielä mennä valmiiseen joulupöytään äitini luokse, eikä tarvitse itse laittaa ruokaa. Enköhän saa vielä osani tehdä jouluruoista myöhemmin. Olen päättänyt hyödyntää tätä järjestelyä niin kauan kuin äitini jaksaa joulun laittaa. Meidän pikkuperheen lisäksi äidilleni tulee myös siskoni. Jäämme äidilleni yöksi koko porukka ja se onkin ihana perinne. Tuntuu melkein samalle, kuin sillon joskus kun asuimme vielä kotona.

Eilen oli 5kk neuvola ja sieltä tuli taas rokotukset. :( Illalla alkoi kipuitkut ja vähän myöhemmin nousi kuume, panadolista huolimatta. Kolmen aikaan yöllä poika tuntui tulikuumalta, joten päätin laittaa vielä toisen supon helpottamaan oloa. Siinä sitten valvottiin 03-05 ja hyssyteltiin välillä hysteeriseen itkuun yltyvää lasta. EI KIVA. Sitä joutui välillä oikein kysymään itseltään, että miksi me tehdään tämmöistä pienelle ihmiselle. Toki olen kuitenkin sitä mieltä, että rokotuksista on enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikkei siltä heti rokotushetkellä tunnukaan.

Muutoin poika kasvaa hyvin ja kaikki on kunnossa. Tosin kyselin kyllä neuvolatädiltä, että mistä mahtaa johtua, kun poika hikoilee välillä ihan päämärkänä kun on tissillä syömässä. Passitti meidät verikokeeseen lastenklinikalle, että tsekataan kilppariarvot. Toivottavasti ne kuitenkin on kunnossa, eikä ole syytä huoleen.

Meillä alotetaan viikonloppuna kiinteiden maistelu viiskuis-synttäreiden kunniaksi. Jotenkin tuntuu kauhean haikealta alkaa antamaan kiinteitä - mun vauva on kasvanut isoksi pojaksi. Pakkohan niitä ei kyllä vielä olisi alkaa kuukauteen antamaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla. Isikin pääsee osallistumaan ihan erilailla ruokailuun.

Vaunuilu on tätä nykyä muuten ihan kamalaa touhua noilla lumimäärillä. Eilisestä neuvolakäynnistä selviytyminen on hyvä esimerkki tästä. Menomatkalla, joku ystävällinen ihminen oli ajanut autonsa parkkiin keskelle jalkakäytävää niin ettei vaunuilla mahtunut kummaltakaan puolelta ohi. Jouduin jättämään vaunut keskelle jalkakäytävää ja mennä huutamaan viereiseen liikkeeseen, että onko tuo auto jonkun siellä olevan asiakkaan, minun nimittäin pitäisi päästä lastenvaunuilla siitä ohi ja ehtiä ratikkaan. No omistaja löytyi ja tuli pahoitellen siirtämään autonsa. Takaisin tullessa ratikka pysähtyi sellaiseen kohtaan, että oven edessä oli liki puolimetriä lunta...no sain huutaa kuskille ettei tästä vaunuilla ulos pääse.  Seuraava este olikin siinä kun seuraava ratikka parkkeerasi suoraan ainoan tien ylitys paikan päälle.. Jep voin kertoa, että tuolla liikkuessa saa verenpaineet hyvin koholle - vaunuilla liikkuvia ei vaan huomioida ollenkaan.

No ainakin meillä on valkoinen joulu - rauhaisaa joulua kaikille!

Joulukuu

Ihanaa, kun vihdoin saatiin lunta ja elämä on taas hieman valoisampaa. Hetkellisesti on tuntunut ettei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa, mutta päätin nyt kuitenkin yrittää raapustaa jotain muistiin.

Laps nostelee peppuaan ahkerasti masullaan ollessaan ja löysipä tuossa vihdoin kätensäkin kunnolla. Voi sitä riemun määrää kun leikkimatolla yrittää napata kiinni villisti heiluvia lelujaan. Nauru on ihan älyttömän valloittavaa, varsinkin ne naurun remakat mitä aina välillä tulee. Istuminen on edelleen pojan top3:n kärjessä ja nouseekin kuin salama ylös lattialta kun käsistä ottaa kiinni.

Vierastaminenkin alkoi meillä virallisesti itsenäisyyspäivänä, kun oltiin kylässä. Alahuuli väpättäen päädyttiin karjumaan naama punaisena. Sama toistui eilen, kun vaari tuli kylään. Onneksi äiti ja isi on sentään suuressa suosiossa.

Rutiineista on tullut meidän perheelle elintärkeitä, jos äiti ja isi haluaa hieman omaa aikaa iltaisin. Rutiineista poikkeaminen on iso NO-NO. Meidän iltarutiinit on aloitettava kello yhdeksän ja niihin kuuluu nassun ja käsien pesu, yövaipan ja yöpuvun vaihto sekä imetys hämärässä sängyssä. Yleensä poika nukahtaa imetykseen, mutta herää hetken päästä jolloin hänet pitää siirtää omaan sänkyyn ja heijata siinä uneen.

Odotan kovasti meidän ensimmäistä joulua perheenä ja olenkin kovasti miettinyt viime joulun fiiliksiä ja sitä kuinka meidän suuresta toiveesta on vihdoin tullut totta - meillä on ihana lapsi jouluna 2012. Samalla olen hieman surumielinen kaikkien niiden puolesta, jotka kovasti on toivonut samaa, mutta suurin toive ei ole vielä muuttunut todeksi. Toivottavasti kaikki te muutkin saatte pian kokea tämän onnen. <3