Same old, same old..

Jep siis samaa vanhaa, päivät kuluvat verkkaisesti ja viikotkin vaihtuvat tiuhaan, mutta silti tuntuu ettei aika kulu eikä mitään tapahdu. Tänään sentäs tapahtui sellaista (hahah), että aamulla koirien kanssa lenkillä yskitti niin paljon, että oksensin tuonne kadulle. Kaiken huipuksi tuntuu, että se helpotti etovaa oloa. On tää mun elämä huisia ja ällöä.

Np-ultra koittaa vihdoinkin perjantaina, johan sitä on odotettukin. Aika pelottavaa kyllä, jos kaikki ei olekaan kunnossa. Pakko kuitenkin uskoa siihen, että kun nyt vihdoin saatiin möykky aluilleen olisi se priima yksilö ja kunnon taistelija loppuun asti. <3

Milloinkas muut on ajatelleet kertoa töissä tästä ihmeellisestä mahan turvotuksesta? Mua vähän kauhistuttaa koko juttu, kun olen tässä uusia hommia omasta toiveestani alkanut opetella ja esimies on ollut todella kannustava, niin mitäköhän hän on mieltä pikku uutisestani. Toisaalta mietin jo tulevaa kesälomaa ja odottelen jo ihan intopiukeana 2 kuukauden mittaista "lomaa", jota seuraa vuoden kotona olo.

Haasteenkin olin saanut Lunalta, johon yritän vastailla mahdollisimman pian. :)

möhömaha rv10+6

Masuton

Miten oudolta tuntuukaan olla raskaana ilman mitään ulkoisia merkkejä. Kävimme perjantaina ulkona syömässä ja tilasimme kokikset ruokajuomiksi ja tuntui, että tarjoilijan ilme oli vähän epäuskoinen. Entäs sitten kun töissä on koko ajan nälkä, eikö työkaverit ihmettele kun valittelen nälkää jo tunnin päästä töihin tulosta. Tai mitenpä sitten tiettyjen ruoka-aineiden varominen, sinäänsä hauskaa etten muista juurikaan mitään niistä ruoista mitä piti varoa. Välillä havahdun siihen, että muistankin yht'äkkiä olevani raskaana.

Jotenkin tuntuu ihan sekopäiseltä. Toisaalta saa pelätä ettei kaikki menekään hyvin ja sitten kuitenkin välillä unohdan kokonaan olevani raskaana. Iltaisin masu tosin alkaa olla melkoisen turvonnut ja voin jo melkein kuvitella miltä tuntuu sitten kun masu oikeasti alkaa kasvamaan. Oi, tulisipa jo se aika kun masua ei voi enää peittää.

Masuton rv9+4

Rv9+1

Migreeni on taas ollut ilonani. Tänäänkin heräsin kuuden aikaan aamulla siihen, että oikealle puolelle päätä sattuu niin paljon ettei pysty olemaan. Sinne meni hammaslääkäriaika ja työpäivä. Tämä on niin turhauttavaa, kun vaikuttaa niin voimakkaasti sitten kaikkeen enkä voi oikein asialle mitään tehdä.

Kävin tiistaina hierojalla, joka oli ihan mahtava. Toivon, että saisin siitä apua tähän vaivaan, se apu vaan ei valitettavasti tule välittömästi ja todennäköisesti joudun kärsimään vielä jatkossakin.

Enää pari viikkoa np-ultraan, kun nyt aika vaan menisi nopeasti ja olo pysyisi hyvänä. Hampaiden pesusta on tullut varsinkin aamuisin melkoista kikkailua sillä oksennus on nyt ollut pariin otteeseen todella lähellä. Muutoin kaikki on kyllä mennyt hyvin ja toivon, että möykyllä on kaikki kunnossa ja, että hän pysyisi tiukasti matkassa elokuuhun saakka. <3

Rv8

Tulikin vähän taukoa kirjoitteluun kun vanha koneeni hyytyi ja piti odotella palkkapäivää, että voin mennä ostamaan uuden. No nyt voikin sitten kirjotella taas näppis sauhuten.

Raskausoireeni ovat seuraavat: tissit on turvonnut melkoisiksi ja kipeätkin ovat, etominen on tainnut tulla jäädäkseen ja pahinta se on erityisesti hampaita pestessä, lisäksi mielialat ja mielihalut ovat kovasti heitelleet. Oireet on siis pysyneet ihan siedettävinä ja toivottavasti pysyvät jatkossakin.

Odotan kamalasti, että pääsisin kertomaan tästä raskaudesta ystävillekin. Tämä salailu ei ole yhtään mun juttu. Onneksi tällä viikolla tuli jo aika np-ultraan ja siihen on nyt sitten vajaat kolme viikkoa aikaa eli ei ollenkaan paha. Sen jälkeen voin sitten avata padot ja alkaa kertomaan kaikille sitä mukaa kun heitä näen.

Vieläkin on kyllä vaikea uskoa, että olen raskaana. Mitään kun ei vielä ulospäin näy niin sitä on vaikea mieltää silloin todelliseksi. Onneksi voin aina palata mielessäni varhaisultraan katselemaan siltä näytöltä sitä pienen pientä möykkyä. <3

Rv7

Eilen olin ikionnellinen kun saatiin neuvolasta äitiyskortti ja mukava neuvolatäti. Tänään en ole voinut lakata hymyilemästä, kun ajattelen aamuista ultrakuvaa pienestä pallukasta jonka sydän löi vimmatusti. <3

Seuraava etappi onkin sitten np-ultra, siihen on matkaa kuukauden verran. Mutta tiedän, että tämän päiväisen varhaisultran ansiosta jaksan paremmin odotella sitä.

Rv6 ja migreenin kakkiainen

Pelkkää odotteluahan tämä alkuraskaus on. Raskausviikko kutosen kunniaksi eilen aamulla iski migreeni joka ei meinaa luovuttaa millään. Panadol ei paljon auta ja soittelin jo neuvolaankin apuja. Lääkäri neuvoi vaan ottamaan kaksi pandolia kolme kertaa päivässä, no sillä mennään sitten. Kumpa huomenna olisi jo parempi päivä päänsäryn suhteen.

Raskausoireita ei ole juurikaan ollut/tullut. Rinnat on arat ja siinäpä se suurin piirtein sitten onkin, mutta hyvä näin jos vaan masussa kaikki on kunnossa. Neuvola ja varhaisultra ovat vihdoinkin ensi viikolla, onneksi joulu ja nyt tämä uusi vuosi vähän nopeuttavat ajan kulumista.

Kovasti odotan, että masu kasvaisi ja ensimmäinen kolmannes olisi ohi ja voisi olla avoimempi tästä raskaudesta. Kerroimme jouluna äidilleni ja siskolleni raskaudesta ja heidän reaktionsa olivat <3. Molemmat ovat tienneet toiveista ja hoitojen aloitteluista ja oli ihana kertoa vihdoin hyviä uutisia. Muille kerromme myöhemmin, kun nyt ensin varmistuu, että masussa on oikeasti joku elossa.

Rv5 ja joulu

Voin kertoa, että jumppaan meno näin alkuraskaudesta ei ole yhtään hyvä idea. Tissit oli niin kipeät, että kaikki käsien liikkeet ja hypähdykset olivat melkoista tuskaa. Harkitsin jopa kesken kaiken pois lähtemistä, mutta päätin kuitenkin kärsiä ja tehdä puolella teholla. MUTTA en tosiaankaan valita vaan kärsin mielelläni tissikivuista ja jätän jumpat nyt alkuun vähemmälle. :)

Etova olo on löytänyt myöskin luokseni ja hammaspesu on vakkari yökkäysrefleksin aiheuttaja ja toinen on syömättömyys. Ruokaa pitäisi olla koko ajan lähellä, että voisi mussuttaa tasaiseen tahtiin jotakin. Saas nähdä pääseekö tässä vielä ihan tosi toimiinkin eli oksentamaan. :D Sen voisin kyllä skipata ihan suosiolla!

Joulu on jo ihan ovella. Lahjat on ostettu ja pitäisi alkaa paketoimaan niitä. Tänäkin vuonna innostuin lahjojen ostosta ja budjetit paukkui mukavasti. Onneksi sentään ei vielä tarvitse itse tehdä jouluruokia, joten säästän sitten niissä. :) Kai tästä voisi itsekin vetäytyä takavasemmalle ja jättää kirjoittelut joulun ajaksi, toivottelenkin siis kaikille IHANAA JOULUA!