Uusi taito

Lapsi on oppinut omintakeisen tavan liikkua, hän kierii kyljeltä toiselle ja kuin ihmeen kaupalla liikkuu ympäriinsä. Ei tosin vielä pitkiä matkoja, mutta kyllä tuolla taktiikalla etenee aina ulos leikkimatolta. Ehkä noin metrin matkan kerrallaan.

Ruoasta sen verran, että meillä on nyt maisteltu porkkana- ja peruna-porkkanasosetta, mango-, luumu- ja päärynäsosetta, kurkkutikkuja ja maissinaksuja. Ruoka on näyttänyt uppoavan hyvin ja pojan lemppareita on ollut äitin omatekoiset porkkana- ja peruna-porkkanasoseet. Positiivista siis, että "kunnon" ruoka näyttää kelpaavan parhaiten. Ensi viikolla tuleekin jo 6kk plakkariin ja sitten olisi tarkoitus aloittaa puurojen maistelut. Näiden uusien ruokien miinuspuolena on tullut pahanhajuiset kakat. Yök, äiti on joutunut pariin kertaan hengittämään vain suun kautta vaippaa vaihdettaessa. :D Tuli heti ikävä vanhoja kunnon maitokakkoja.

Tänään kävelylenkillä tuntui, että kevättä olisi jo ilmassa. Pari kuukautta enää ja ollaan jo tosi lähellä kesää, ihanaa! Hyvää viikonloppua teille kaikille! Tässä kuva meidän tämän päiväiseltä reippailulta:

Tammikuu 2013

Isi alemyynnissä

Lähetin eilen isin Po.P:n alennusmyynteihin katsomaan löytyisikö sieltä jotain. Tässä isin ostokset:

Minun mielestä isi pärjäsi hyvin. Mitä mieltä te olette? :)

Hoitovapaa?

Ollaan sovittu miehen kanssa, että hän pääasiassa elättäisi meidän perheen tammikuuhun 2014 asti. Silti en uskalla vielä ilmoittaa päätöksestä työnantajalle - entäs jos tulee supertiukka tilanne ja rahaa tarvittaisiin? Kelan maksama korvaus kun ei varsinaisesti ole päätä huimaava. Olen nyt useampaan otteeseen käynyt Kelan laskureilla laskemassa tuota summaa ja joka kerta todennut, että onpa se vähän, mutta jos oikein asennoidun kyllä sillä pärjätään. Välillä myös tuntuu ettei ehkä mieskään ole tajunnut kuinka paljon se vaikuttaa meidän perheen rahoihin. Toisaalta hän itse on sanonut, että tuo puolen vuoden hoitovapaa on ok ja kyllä me se aika pärjätään. Niin, kai me se pärjätään, shoppailuhimot vaan kuriin ja säästöliekille koko perhe.

En kyllä toisaalta voi mitenkään päin edes ajatella, että muutaman kuukauden päästä työntäisin tuon pienen ihmisen alun päiväkotiin. Hyvä jos osaa silloin kävellä, puhua nyt ei ainakaan. Ei, kyllä se olisi liian julmaa - ainakin minua kohtaan. Poika varmasti pärjäisi, mutta entäs äiti? Loppujen lopuksi tässä ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin ja nauttia pojan seurasta vielä kokonainen vuosi.

Päätös on siis tehty. Vielä kun siitä uskaltaisi tehdä virallista, nimet papereihin ja hakemusta Kelaan.

Isyysloman loppu

Voi mikä haikeus - meidän isi palaa taas töihin huomenna. On ollut ihanaa olla perheenä kotona ja ollaankin otettu siitä ilo irti. Tuntuu jopa, että lapsi on onnellisempi kun ollaan kaikki yhdessä ja näinhän se varmasti onkin. Perheajan takia on siis jäänyt blogikin päivittämättä. :)

Joulu on vietetty ja uutta vuotta juhlittu. Molemmat juhlapyhät menivät mukavasti ja oli oikein leppoisaa. Joulun olimme siis äidilläni ja pikku mies oli hautautua lahjoihinsa. Paketeista paljastui mm. Stokken syöttötuoli, muumin viidakko lautanen ja muki, lampaantalja...(minun oli tarkoitus ottaa lahjoista kuva, mutta koska muka sen ehtisin tehdä?)
Uutta vuotta vastaanotimme täällä kotona muutamien läheisten kanssa. Parit raketitkin käytiin ampumassa ja pikkuinen nukkui tyytyväisenä paukkeesta huolimatta.

Lapsukaiselle kuuluu hyvää. Toinen oppi kääntymään akselinsa ympäri niin selällään kuin masullaankin. Hampaita ei vielä näy, mutta kuolaa lorisee suusta järjetön määrä. Aamut aloitetaan pikku miehen juttelulla, yleensä hän myös nukuttaa itsensä juttelemalla vaunuissa tai pinnasängyssä. Välillä on tuntunut, että jutun seassa esiintyy oikeitakin sanoja. Seisominen on pojan mielestä yksi huippujutuista ja se saa takuuvarmasti hymyn huulille. Makuultaan, kun vetää pojan käsistä ylös on hän usein noustessa jo jännittänyt itsensä tikuksi ja haluaa jatkaa matkaa suoraan seisomaan.

Yöunien laatu on tällä hetkellä melko huonoa. Tissiä hamutaan välillä varmaan 10 kertaakin yössä ja jos ei sitä ole heti tarjolla huuto sen kuin yltyy. Tämä ongelma rassaa äitiä melkoisesti ja toivonkin, että tämä on vain jokin vaihe joka menee ohi. Muutoin täytyy varmaan keksiä tähän joku ratkaisu, tässä nimittäin alkaa kaipaamaan yöunia melkoisesti. Lapsi tuli käytettyä myös verikokeessa, kun neuvolassa kyselin tuosta melkoisesta hikoilemisesta etenkin syödessä ja terkkari halusi tarkistaa kilpirauhasarvot. Tulokset tulee varmaankin huomenna, joten täytyy niitä sitten kysellä.

Äidillekin kuuluu hyvää. Tosin niitä katkeamattomia yöunia on kovin kovin ikävä. Kamala ajatella, että olen viimeksi nukkunut kunnon yöunet HEINÄKUUSSA. No toivottavasti tähän saadaan muutos lähikuukausina. Äiti on myös laihtunut ja on nyt 4 kiloa miinuksella verrattaen aikaan ennen raskautta. Olo on siis tältä osin hyvä, sillä oikeastaan nuo menetetyt kilot olivatkin ihan turhia mukavuuskiloja joita oli vaan tarttunut matkaan. Nännit on välillä kipeät öisien imetysmaratonien jäljiltä ja välillä odotan sitä aikaa kun saan taas tissini itselleni. Toki nautin imetyksestä, ainakin suurimmaksi osin, ja eihän tätä nyt onneksi loputtomiin kestä. Lisäksi olen alkanut pyöritellä mielessä ajatusta toisesta lapsesta, jos nyt sellainen meille suotaisiin...

Joulun odotusta

Juuri äsken sain paketoitua viimeiset joululahjat, pojan nukkuessa päikkäreitä. Hävettää oikein myöntää, mutta olen melkoinen materialisti ja lahjojen osto on taas lähtenyt vähän käsistä. Rahaa on palanut ja lahjoja on ihan hirmuinen läjä, mutta onneksi lahjottaviakin on sentään useampi. Jännä juttu on kuitenkin se, että en ole onneksi ampunut yli lapsen lahjoissa - hän saa käytännöllisiä lahjoja eikä edes liian montaa pakettia äidiltä. :)

Olen helpottunut, kun saadaan vielä mennä valmiiseen joulupöytään äitini luokse, eikä tarvitse itse laittaa ruokaa. Enköhän saa vielä osani tehdä jouluruoista myöhemmin. Olen päättänyt hyödyntää tätä järjestelyä niin kauan kuin äitini jaksaa joulun laittaa. Meidän pikkuperheen lisäksi äidilleni tulee myös siskoni. Jäämme äidilleni yöksi koko porukka ja se onkin ihana perinne. Tuntuu melkein samalle, kuin sillon joskus kun asuimme vielä kotona.

Eilen oli 5kk neuvola ja sieltä tuli taas rokotukset. :( Illalla alkoi kipuitkut ja vähän myöhemmin nousi kuume, panadolista huolimatta. Kolmen aikaan yöllä poika tuntui tulikuumalta, joten päätin laittaa vielä toisen supon helpottamaan oloa. Siinä sitten valvottiin 03-05 ja hyssyteltiin välillä hysteeriseen itkuun yltyvää lasta. EI KIVA. Sitä joutui välillä oikein kysymään itseltään, että miksi me tehdään tämmöistä pienelle ihmiselle. Toki olen kuitenkin sitä mieltä, että rokotuksista on enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikkei siltä heti rokotushetkellä tunnukaan.

Muutoin poika kasvaa hyvin ja kaikki on kunnossa. Tosin kyselin kyllä neuvolatädiltä, että mistä mahtaa johtua, kun poika hikoilee välillä ihan päämärkänä kun on tissillä syömässä. Passitti meidät verikokeeseen lastenklinikalle, että tsekataan kilppariarvot. Toivottavasti ne kuitenkin on kunnossa, eikä ole syytä huoleen.

Meillä alotetaan viikonloppuna kiinteiden maistelu viiskuis-synttäreiden kunniaksi. Jotenkin tuntuu kauhean haikealta alkaa antamaan kiinteitä - mun vauva on kasvanut isoksi pojaksi. Pakkohan niitä ei kyllä vielä olisi alkaa kuukauteen antamaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla. Isikin pääsee osallistumaan ihan erilailla ruokailuun.

Vaunuilu on tätä nykyä muuten ihan kamalaa touhua noilla lumimäärillä. Eilisestä neuvolakäynnistä selviytyminen on hyvä esimerkki tästä. Menomatkalla, joku ystävällinen ihminen oli ajanut autonsa parkkiin keskelle jalkakäytävää niin ettei vaunuilla mahtunut kummaltakaan puolelta ohi. Jouduin jättämään vaunut keskelle jalkakäytävää ja mennä huutamaan viereiseen liikkeeseen, että onko tuo auto jonkun siellä olevan asiakkaan, minun nimittäin pitäisi päästä lastenvaunuilla siitä ohi ja ehtiä ratikkaan. No omistaja löytyi ja tuli pahoitellen siirtämään autonsa. Takaisin tullessa ratikka pysähtyi sellaiseen kohtaan, että oven edessä oli liki puolimetriä lunta...no sain huutaa kuskille ettei tästä vaunuilla ulos pääse.  Seuraava este olikin siinä kun seuraava ratikka parkkeerasi suoraan ainoan tien ylitys paikan päälle.. Jep voin kertoa, että tuolla liikkuessa saa verenpaineet hyvin koholle - vaunuilla liikkuvia ei vaan huomioida ollenkaan.

No ainakin meillä on valkoinen joulu - rauhaisaa joulua kaikille!

Joulukuu

Ihanaa, kun vihdoin saatiin lunta ja elämä on taas hieman valoisampaa. Hetkellisesti on tuntunut ettei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa, mutta päätin nyt kuitenkin yrittää raapustaa jotain muistiin.

Laps nostelee peppuaan ahkerasti masullaan ollessaan ja löysipä tuossa vihdoin kätensäkin kunnolla. Voi sitä riemun määrää kun leikkimatolla yrittää napata kiinni villisti heiluvia lelujaan. Nauru on ihan älyttömän valloittavaa, varsinkin ne naurun remakat mitä aina välillä tulee. Istuminen on edelleen pojan top3:n kärjessä ja nouseekin kuin salama ylös lattialta kun käsistä ottaa kiinni.

Vierastaminenkin alkoi meillä virallisesti itsenäisyyspäivänä, kun oltiin kylässä. Alahuuli väpättäen päädyttiin karjumaan naama punaisena. Sama toistui eilen, kun vaari tuli kylään. Onneksi äiti ja isi on sentään suuressa suosiossa.

Rutiineista on tullut meidän perheelle elintärkeitä, jos äiti ja isi haluaa hieman omaa aikaa iltaisin. Rutiineista poikkeaminen on iso NO-NO. Meidän iltarutiinit on aloitettava kello yhdeksän ja niihin kuuluu nassun ja käsien pesu, yövaipan ja yöpuvun vaihto sekä imetys hämärässä sängyssä. Yleensä poika nukahtaa imetykseen, mutta herää hetken päästä jolloin hänet pitää siirtää omaan sänkyyn ja heijata siinä uneen.

Odotan kovasti meidän ensimmäistä joulua perheenä ja olenkin kovasti miettinyt viime joulun fiiliksiä ja sitä kuinka meidän suuresta toiveesta on vihdoin tullut totta - meillä on ihana lapsi jouluna 2012. Samalla olen hieman surumielinen kaikkien niiden puolesta, jotka kovasti on toivonut samaa, mutta suurin toive ei ole vielä muuttunut todeksi. Toivottavasti kaikki te muutkin saatte pian kokea tämän onnen. <3

4kk täyttä tohinaa

Jätkän pätkä täytti viime viikolla neljä kuukautta. Uuden kuukauden täyttymisen myötä poika oppi kääntymään sujuvasti selältä masulle ja yrittää kovasti pyrkiä eteenpäin. Sätkii jaloilla, nostelee peppua ja koittaa saada käsillä hyvää otetta viltistä jonka päällä makoilee, jotta voisi kiskoa itseään eteenpäin. Oma veikkaukseni on, että kohta mittarimato pääsee vauhtiin ja liikkuu ainakin johonkin suuntaan.

Kädet maistuvat hyvälle, kuolaa riittää ja juttua piisaa. Me ollaan palattu taas tiheän imemisen vaiheeseen ja poika tissuttelee yöt melko tihein väliajoin. Tämän takia hän onkin siirtynyt nukkumaan takaisin perhepetiin sillä selkeästi kaipaa läheisyyttä nyt taas paljon enemmän ja äiti on niin tokkurassa jatkuvan tissuttelun vuoksi, että helpompi pitää poika jo valmiiksi kyljessä kiinni. Toivottavasti tämäkin vaihe menee pian ohi, sillä kaipaan jo kovasti omaa tilaa nukkuessa.

Poika kasvaa hyvin mamin maidolla, joten vielä ei tarvitse aloitella kiinteiden maistelua. Juteltiin neuvolan tädin kanssa josko maistattelut aloitettaisiin joulun aikoihin, kun poika on viisi kuukautta. Silloin isikin on meidän kanssa kotona kaksi viikkoa, joten hänkin pääsisi osallistumaan erilailla pojan syöttämiseen. Oi miten ihanaa saada isi kotiin hetkeksi meidän kanssa.

Kohta koittaa joulukuu. Tämän viikon lopussa saakin jo avata kalenterin ensimmäisen luukun, ihanaa! Minä kun niin pidän joulusta vaikken nyt olekaan pahemmin ehtinyt joulua kotiin laittamaan. Ostimme pojalle joulukorttia varten uudet vaatteet - tonttulakin, punaiset sammarit, punaisen flanellipaidan ja punaisen pikeepaidan. Meidän pikkutonttu ei siis ole ihan perinteinen tonttu. <3

Joululahjoja olen ostanut jo muutaman, mikä on hyvä juttu, sillä tuon pikku-ukon kanssa shoppailu ei ole enää entisellään. Nykyään mielummin suunnittelen etukäteen mitä ostan ja sitten suoritan täsmäiskuja. Tosin poika kyllä nukkuu mielellään mojovat päikkärit sillä aikaa, kun äiti ja isi kiertelee kauppoja ja suorittaa ostokset. Ja pakko myöntää, että kauppakeskuksista on tullut minulle mieluisia ostospaikkoja - niihin kun pääsee autolla helposti, monta puljua saman katon alla ja saapa vielä tehdä ruokaostoksetkin samalla kertaa. Kaupungille kun pitäisi sitten lähteä julkisilla ja siellä on paljon ärsyttäviä ovia ja rullarappusia...

Varasin meille Tukholman-risteilyn tammikuulle, joten saadaan vähän perheaikaa silloinkin. Nyt pitäisi vaan hommata tuolle pikkuiselle oma passi. Tuntuu kyllä niin järkevältä viedä nelikuinen passikuvaan ja hakea hänelle viiden vuoden passia!

Ps. Sain myös vihdoin varattua meille sopivan ajan vauvauintiinkin eli tammikuussa päästään polskimaan porukalla.

Pps. Menkatkin alkoivat...olisivat saaneet mielellään pysyä poissa ainakin kesään asti. Mutta tietenkin niiden täytyy tunkea AINA väärään aikaan ja paikkaan - sen kun sai todeta jo yritysvaiheessa...