Odotus

Aaargh taas siis menossa tämä kahden viikon jakso jolloin tuntuu ettei aika kulu ja mieleen hiipii ajatukset siitä ettei taaskaan onnistuta. Tässä kierrossa kun vielä tietää, että on ollut ihan rehellisesti mahdollisuus onnistuakin. Ovista en ole sen kummemmin pongailut. Siitä tulee vaan turhaa stressiä kun sen paikantaminen tuntuu aina epäonnistuvan vaikka kuinka yrittää tikutella. Olen alkanut miettimään, että mun pitäis testailla kaks kertaa päivässä jotta joskus onnistaisi.

Munasarjoissa on tuntunut molemmin puolin painetta ja vihlontaa, mutta se nyt varmaan johtuu siitä, että folleja oli kypsymässä sen kolme kappaletta normaalin yhden sijaan. Muutoin olo on kyllä ollut ihan hyvä, eikä mitään sivuoireita ole enää tullut clomeista.

Viikon vaihteessa on parit juhlat, joten ne varmaan auttaa hyvin pitämään ajatuksia muualla tästä vauva-asiasta. Otin maanantain vielä töistä vapaaksi niin tulee ihana neljän päivän vapaaputki. Sitä kyllä onkin jo kaipailtu ja odotettu. Joskos nyt saisi vähän jo aloitettua lahjojen ostelua, unohtamatta tietenkään joulukorttien lähetys ruljanssia. Mukavaa touhuahan nuo yleisesti ottaen on ja olen aina tykännyt lahjojen ostamisesta ja korttien lähettämisestä, nyt vain tuntuu jotenkin erilaiselta tämä joulun odotus. Oikeastaan en ole alkanut odottaa sitä vielä pätkääkään, mutta ihmekös tuo kun ulkonakin on vaan niin mustaa.

Voi kun aika kuluisi ja toisi niitä kauan odotettuja hyviä uutisia..

Monisikiöraskauden riskit

Tätä olen tässä nyt pyöritellyt mielessäni ja lukenut aiheesta täältä netistä. Kolme kehitteillä ollutta munarakkulaa on aika iso juttu, sikäli mikäli ne kaikki sattuisivat hedelmöittymään ja kiinnittymään. Kolme olisi jo kyllä aivan liikaa yhdellä kerralla, kahdesta selvittäisiin ja yksi olisi enemmän kuin tervetullut. Riskejä on lukuisia, jos vauvoja alkaisikin kehittyä useampi kuin yksi. Keskosuus, kohtukuolema jajajaja mitä kaikkea tuolta nyt löytyikään. Tilastojen mukaan kuitenkin suurin osa monikkolapsista syntyy terveenä, mutta ei noita riskejäkään voi vaan sivuuttaa.

Toisaalta takaraivossa kolkuttaa koko ajan tieto siitä, että meidän nyt on selkeästi keskimääräistä hankalampaa tulla raskaaksi, joten miksi nytkään onnistaisi. Saati sitten vielä niin, että lapsia tulisikin kerralla useampi. Aikamoista mielen myllerrystä tämä asia saa aikaiseksi. Jotenkin tuntuu niin oudolta käydä läpi tällaisia ajatuksia, kun tässä ollaan nyt puolitoista vuotta vaan toivottu, että tärppäisi ja saataisiin oma vauva. Nyt toivotaan, että tärppäisi, mutta mieluiten niin, että tuloksena olisi vain yksi hedelmöittynyt munasolu.

Seurantaultra

Eilen kävin siis clomien seurantaultrassa ja lääkärin mukaan nuo näköhäiriöt eivät olleet huolestuttavia kun menivät nopeasti ohi ja niitä ilmenee kuulemma yhdellä sadasta eli ovat yleisiäkin. Voin siis lääkärin mukaan jatkaa niiden popsimista seuraavissakin kierroissa.

No mutta sitten löydöksiin...eilen oli siis kp10 ja sieltä löytyi kolme munarakkulaa kooltaan 14, 15 ja 19mm. Hui! Clomit siis ainakin toimii minulla ja ensi kiertoon pitäisi puolittaa annos. Lääkäri ei antanut ehdotonta yrityskieltoa, mutta tuumaili vähän että voitaisiin pitää yritystauko tässä kierrossa, sillä kaksos tai kolmos raskaudelle on todennäköisyys kasvanut 10-15%.

Me sitten ton miehen kanssa ite vaan pohdittiin, että jos ylipäänsä todennäkösyys raskaudelle on sen 20% per yrityskerta ja siitä sitten kaksosille tai kolmosille ois sen 10-15% niin ei se nyt kauhean todennäköistä ole. Ajateltiin nyt yrittää siis kaikesta huolimatta, kun olisi niin supermasentavaa tietää ettei tässä kierrossa ole mahdollisuuksia lainkaan ja odotuksen odotus jatkuisi takuu varmasti.

Kauheasti kiinnostaisi kuulla millaisia tuloksia muut ovat saaneet clomeilla ja miten lääkärit ovat suhtautuneet jos munarakkuloita onkin ollut kehitteillä enemmän kuin yksi?

Itse pidän todennäköisenä, että tuo isoin munis irtoaa nyt tässä ihan juuri eikä nuo kaksi pienempää ole vielä ehtinyt kasvaa tarpeeksi, mutta ai kauhea kuinka paljon jänskättää kun tietää, että ainakin tässä kierrossa on taas mahikset. Täytyykin siis varmaan viettää viikonloppu vällyjen välissä ja toivoa, että meidän vuoro koittaisi nyt!

Haittavaikutukset

Clomit on nyt syöty tältä kierrolta ja oikein mitään sivuoireita ei tullut, KUNNES tänään sitten onkin ollut näön kanssa ongelmia.. Tänään jumpassakin oli mielenkiintoista kun kesken kaiken kaikki meni ihan sumeaksi ja en siis tarkoita mitään pyörrytys-sumeutta vaan en nähnyt selvästi hetkeen ja sitten se helpotti. Lisäksi aamulla iski elohiiri oikean silmän alaluomeen ja siinä sivussa oikean silmän näkö aina välillä sumeni. Toivottavasti tämä ei nyt pidempään jatku eikä tule muitakaan oireita.

Ai niin toinen ärsyttävä "ongelma" on nää FINNIT! Mulla ei ole ikuna ollut finnejä aiemmin ja iho on aina ollut tosi hyvässä kunnossa ja nyt sitten tämän pienen vauvaprojektin aikana noita finnejä on pompsahdellut pitkin naamaa ja selkää. On se kiva nyt 27-vuotiaana elää jotain murrosikää tällä saralla.

Onneks noista kumpikaan nyt ei ole mitenkään suuria ongelmia, lähinnä vaan ärsyttäviä.

Sunnuntai

Viikonloppu se taas hujahti ja olen nyt siis kolme päivää syönyt clomeja. Mitään sivuoireita en ole ainakaan vielä huomannut ja toivottavasti en huomaakkaan. Ois se vaan niin ihanaa jos nämä nyt antais sen tarvittavan avun ja olisi oma vauva jo ensi syksynä sylissä. Aika näyttää tuttuun tapaansa miten tässä käy.

Hyvät fiilikset on säilynyt edelleen ja koitan ottaa tämänkin kierron rennommin. Ei kai tässä kauhealla asian stressaamisella ketään auta. Toivon kuitenkin, että tämä yk 16 olisi se ratkaiseva ja päästäisiin vihdoinkin eroon tästä odotuksen odotuksesta.

Olen nyt alkanut syömään foolihappoa ja D-vitamiinia säännöllisesti joka päivä, en kyllä tiedä onko niistä tähän itse pääasiaan apuja, mutta jos nyt vaikka olisin edes pirteämpi kun vitamiinit on jokseenkin kunnossa. Itseasiassa oma äitini patisti syömään tuota foolihappoa. :D Hän siis tietää meidän yrityksestä ja oli vakuuttunut, että sitäkin kannattaa kokeilla. Itse en kyllä ole sen hyötyihin sen kummemmin perehtynyt...

Seurantaultra olisi siis perjantaina ohjelmassa saas nähdä miltä silloin näyttää. Nyt ei muuta kuin uutta viikkoa kohti. :)

Kiusaaminen..

Tänään tullessani julkisilla kotiin töistä hyppäsi muutamaa pysäkkiä ennen omaani kyytiin kolmen pojan porukka. Aluksi en kiinnittänyt heihin sen kummallisemmin huomiota ja he menivätkin istumaan etuosaan itse seisoessani keskellä. Melko pian alkoi kuitenkin kuulua ärsyttävän kuuluista tekoyskää ja naurua. Kyseessä ei siis ilmeisesti ollutkaan kolmen pojan kaveriporukka vaan kaksi isompaa poikaa kiusaamassa pienempäänsä.

Hetken päästä pienin niistä pojista nousi ylös ja käveli ohitseni hartiat lysyssä ihan masentuneen näköisenä. Eräs nainen, joka istui etuosassa poikansa kanssa avasi suunsa ja puuttui tilanteeseen, hän sanoi näille kahdelle isommalle kiusaaja-pojalle, että heidän käytöksensä on noloa ja kiusaisivat isompiaan jos uskaltavat. Minun olisi tehnyt mieli alkaa taputtaa käsiä yhteen ja mennä sanomaan tälle naiselle, että VAU!

Nämä isommat pojat tietenkin jotain mussuttivat vastaan odotetusti ja kun nainen oli jäänyt pois kyydistä alkoivat puida naisen sanoja sitä kuinka hän ei olisi saanut tilanteeseen puuttua. Ai että olisi tehnyt mieli itsekin mennä sanomaan kuinka noloja ja tyhmiä he olivat.

Itselle tuli tämän tilanteen jälkeen olo, että onneksi en ole enää lapsi. Omat koulukiusaamismuistot tuli mieleen ja samaistuin tuohon pienempään poikaan, joka oli joutunut uhriksi tuossa tilanteessa. Mikä helkkari siinä on, että on niin siistiä kiusata toisia ihmisiä?! Pistää oikein vihaksi.

Sitten vielä kun itse haaveilee omasta lapsesta jää vain miettimään, että tällaiseen maailmaanko sitä lapsen haluaa tehdä. Tuo kiusaaminen kun jättää elinikäiset arvet kiusatulle. Tällaisissa keveissä tunnelmissa siis tänään...

Kp1

No niin tämä surkean kuuluisa päivä on täällä taas, nyt tosin ilman pettymystä tai mitään suurempia tunteen purkauksia. Olin näköjään hyvin suojellut itseäni tuolla seesteisellä ololla kierron loppupäivinä ja uuteen yrityskertaan lähteminen ei tunnu ollenkaan niin pahalta kuin normaalisti.

Tänään sain soitettua vielä ajan seurantaultraankin, jotta voin aloittaa clomien popsimisen perjantaina. Saapa nähdä miten ne vaikuttavat vai vaikuttavatko ollenkaan, pitää taas yrittää pitää jalat tukevasti maassa ja keskittyä kaikkiin positiivisiin asioihin ympärilläni. Onneksi niitä hyviä asioitakin on monia joista voi olla onnellinen, täytyy vaan koittaa muistuttaa niistä itseä vähän useammin ettei pääse synkistelyvaihe päälle.

Vähän kyllä jänskättää, että voisinko kuulua siihen x määrään ihmisiä joille clomeista voisi olla apua. En kyllä tiedä mitkä todennäköisyydet siinä olisi, jos kerta muutenkin kuulumme siihen alle 10% joukkoon pareista, jotka ei onnistu ensimmäisenä vuotena tulemaan raskaiksi. :D Tilastot eivät siis taida olla meidän puolella... positiivista virettä en silti aio heittää menemään, vaan kyllä sitä jumaliste mekin vielä raskaaksi tullaan!