Eipä ole paljon kirjoittelu napostellut. Välillä olen täällä käynyt muiden juttuja lukemassa.. Jotenkin vaan tuntuu, että elämä on satamiljardiabiljardia kertaa kiireisempää tuon 1-vuotiaan kanssa kuin mitä se oli alle vuotiaan kanssa.
Meidän pojasta on tullut ihan järjetön flirttailija ja isi tuossa totesi yhdellä kauppakeskusreissulla, että jos olisi sinkku niin pojan kanssa löytäisi kyllä treffiseuraa. Jep. No onneksi isi ei ole sinkku, eikä pojan tarvitse flirttailla kuin ihan vaan omaksi ilokseen. Tyyppi siis on kehittänyt oman flirttailuilmeen. Ilmeeseen sisältyy nenän kurtistus ja silmien siristäminen ja korvasta korvaan ylettyvä hymy - melkoinen näky siis. Ja voitteko kuvitella, kun olin tänään optikolla hakemassa uusia silmälasejani yllätin pikkutyypin peilailemasta itseään ja samalla tekemästä ihme silmien siristyksiä itselleen. Musta on alkanut tuntua, että tämä mama on vielä pulassa tän pojan kanssa.
Muita etappeja meillä on ollut mm. sohvalle kiipeäminen, oman keinumotskarin päälle kiipeäminen, 7. hammas, navan löytyminen, tavaroiden palauttaminen niiden oikeille paikoille, valokatkaisimen käyttö, auton sammutus virtanappia painamalla isin sylistä ja ehkä kaikkein huikeimpana ensimmäinen kokonaan nukuttu yö. Täällä ei enää muisteta ollenkaan miten kamalia yöheräilyt oli vielä muutama kuukausi takaperin - näin ollen vauvakuumekin on nostanut päätään ihan uudelle tasolle.
Vauvakuume on tosiaankin täällä taas - niin kuin aikamonella muullakin kanssabloggaajalla on ollut aistittavana. Ainut mikä tässä vähän mietityttää on ns. yrityksen aloitusajankohta, sillä jollakin hupsulla tavalla ajattelen, että ekalla tai tokalla tai kolmannellakin yrittämällä saattaisi tärpätä. Me ollaan siis varattu joulukuulle meidän häämatka Meksikoon ja olenkin kovin pohtinut kannattaako sitä ennen edes aloittaa yritystä... Olisiko 12 tuntia lentokoneessa liikaa silloin kohta puolitoistavuotiaan kanssa raskaana? Niin siinäpä vähän miettimistä. Saas nyt vaan nähdä kuinka hormonit pehmittää mun pään ja alan pitämään totakin komboa ihan ok:na. Ja ennen kaikkea, kuinka karvas pettymys meillä onkaan taas edessä jos yrittäminen venyy samoihin mittoihin kuin esikoisenkin kanssa. No tämä kaikki jää nähtäväksi.
torstai 26. syyskuuta 2013
torstai 15. elokuuta 2013
Paluu arkeen
Tuntuu ihan syksyltä. Elokuu ei oikein ole muutenkaan koskaan ollut oikein mun juttu. Se on kesän (parhaan vuodenajan) loppu. Joulukin on ihan kohta, mikä tarkoittaa sitä, että laps menee päiväkotiin. JOS nyt ikinä sieltä paikkaa saa.. ilmeisesti oli ihan vaan läpällä kirjoitettu hakemuksen yhteyteen, että sieltä otetaan kahdessa viikossa yhteyttä. Tyypin kummitäti osti jo tarharepunkin, awwww ja snif!
Meillä kävellään nyt kauheeta vauhtia ja luetaan kirjoja koko ajan. Tarkennettuna yhtä kahta kirjaa. Kun päästään loppuun pitää kirja aloittaa alusta. Toisinaan vähän puuduttavaa. Tänäänkin yritin tiskata ja imuroida, mutta tyyppi roikku jalassa kirja kädessä ja raivosi. Tästäkin huolimatta tykkään tästä iästä ihan huiman paljon - ihanaa kun toinen on jo ihan ihminen (ja on toki vauvatkin ihmisiä, mutta aika erilaisia).
Päänvaivaa täällä tuottaa lapsen ja koiran suhde ja ruokailu. Laps ja koira siks, että laps rakastaa koiraa eniten ja haluaisi olla sen päällä ja paijata (=lue, taputtaa kovaa ja repiä). Ruokailu siks, että eihän tolla tyypillä ole kuin kuusi hammasta. Oon yrittänyt tehdä täällä koko perheelle yhteisiä ruokia, mutta se on tosi haastavaa, kun yhdeltä puuttuu kunnon purenta.
Nyt se heräs, joten täytyy mennä. Palataan taas.
Meillä kävellään nyt kauheeta vauhtia ja luetaan kirjoja koko ajan. Tarkennettuna yhtä kahta kirjaa. Kun päästään loppuun pitää kirja aloittaa alusta. Toisinaan vähän puuduttavaa. Tänäänkin yritin tiskata ja imuroida, mutta tyyppi roikku jalassa kirja kädessä ja raivosi. Tästäkin huolimatta tykkään tästä iästä ihan huiman paljon - ihanaa kun toinen on jo ihan ihminen (ja on toki vauvatkin ihmisiä, mutta aika erilaisia).
Päänvaivaa täällä tuottaa lapsen ja koiran suhde ja ruokailu. Laps ja koira siks, että laps rakastaa koiraa eniten ja haluaisi olla sen päällä ja paijata (=lue, taputtaa kovaa ja repiä). Ruokailu siks, että eihän tolla tyypillä ole kuin kuusi hammasta. Oon yrittänyt tehdä täällä koko perheelle yhteisiä ruokia, mutta se on tosi haastavaa, kun yhdeltä puuttuu kunnon purenta.
Nyt se heräs, joten täytyy mennä. Palataan taas.
torstai 1. elokuuta 2013
1-vuotias
Täällä taas pitkän tauon jälkeen. Rouviintuminen vei kaiken extra-ajan, joten blogi jäi täysin huomiotta. Nyt täytyykin katsoa osaanko tänne enää mitään kirjoittaa.
Meidän pikku-mieskin on jo ehtinyt täyttää vuoden. Tyyppi lähti kävelemään paria päivää ennen synttäreitään ja aika hazardia se meno on vieläkin. Odotan jo kovin, että kävely rullaisi paremmin eikä tyyppi turhautuisi niin helposti.
Temperamentia löytyy myös kiitettävästi ja tuntuu, että täällä jo kovasti testaillaan äitiä ja isiä. Kaikki pitäisi saada ja jos jotain ei tipu alkaa kauhea protestoiminen. "Anna" onkin meillä yleisimmin kuultu sana - välillä tuntuu että kaikki on vaan ANNA. Lapsi osaa toki muitakin sanoja, kuten äiti (tarkoittaa äitiä), äite (tarkoittaa kaikkia muita), kukko, kakka, (ank)KA, hauva. Lisäksi meillä matkitaan sujuvasti auton pärinää ja kanan kaakatusta. Kana ja kukko on tullut mukaan kuvioihin sen takia, että meillä on maalla kesäkana ja -kukko ja nehän on ihan pojan lemppareita.
Pienet kädet ovat myös kehittyneet ihan hirmuisesti ja tyyppi osaakin kasata jo palikkatornin, kiinnittää duplon toiseen duploon, laittaa leluja laatikoihin ja pusseihin sekä etsiä eri muotoisille palikoille oikeanlaiset reiät jotta saa tiputettua ne laatikkoon. Lisäksi kynäkin pysyy jo kädessä ja sillä on kiva piirrellä paperille erilaisia "viivoja".
Imetystä kovasti täällä lopetellaan ja oikeastaan viimeinen imetyshetki mistä poika pitää tiukasti kiinni on aamuyön imetys. Damn it! Mielummin olisin säilyttänyt sen iltaimetyksen ainoana, mutta ei kai näitä itse voi valita?
Tämmöstä täällä meillä siis tiivistetysti. Viikonloppuna vietetään lapsen synttärit vol 2, joten kovat kemut siis tiedossa.
Ps. Unae:lle terkkuja (jos tätä vielä luet)! Huomasin, että olit laittanut blogin pakettiin enkä ollut kerennyt mitään kommentoimaan. :(
Meidän pikku-mieskin on jo ehtinyt täyttää vuoden. Tyyppi lähti kävelemään paria päivää ennen synttäreitään ja aika hazardia se meno on vieläkin. Odotan jo kovin, että kävely rullaisi paremmin eikä tyyppi turhautuisi niin helposti.
Temperamentia löytyy myös kiitettävästi ja tuntuu, että täällä jo kovasti testaillaan äitiä ja isiä. Kaikki pitäisi saada ja jos jotain ei tipu alkaa kauhea protestoiminen. "Anna" onkin meillä yleisimmin kuultu sana - välillä tuntuu että kaikki on vaan ANNA. Lapsi osaa toki muitakin sanoja, kuten äiti (tarkoittaa äitiä), äite (tarkoittaa kaikkia muita), kukko, kakka, (ank)KA, hauva. Lisäksi meillä matkitaan sujuvasti auton pärinää ja kanan kaakatusta. Kana ja kukko on tullut mukaan kuvioihin sen takia, että meillä on maalla kesäkana ja -kukko ja nehän on ihan pojan lemppareita.
Pienet kädet ovat myös kehittyneet ihan hirmuisesti ja tyyppi osaakin kasata jo palikkatornin, kiinnittää duplon toiseen duploon, laittaa leluja laatikoihin ja pusseihin sekä etsiä eri muotoisille palikoille oikeanlaiset reiät jotta saa tiputettua ne laatikkoon. Lisäksi kynäkin pysyy jo kädessä ja sillä on kiva piirrellä paperille erilaisia "viivoja".
Imetystä kovasti täällä lopetellaan ja oikeastaan viimeinen imetyshetki mistä poika pitää tiukasti kiinni on aamuyön imetys. Damn it! Mielummin olisin säilyttänyt sen iltaimetyksen ainoana, mutta ei kai näitä itse voi valita?
Tämmöstä täällä meillä siis tiivistetysti. Viikonloppuna vietetään lapsen synttärit vol 2, joten kovat kemut siis tiedossa.
Ps. Unae:lle terkkuja (jos tätä vielä luet)! Huomasin, että olit laittanut blogin pakettiin enkä ollut kerennyt mitään kommentoimaan. :(
tiistai 25. kesäkuuta 2013
HEP!
Täällä ollaan edelleen vaikka mitään ei kuulukaan (tai näy). Me vaan nautiskellaan kesästä ja poika on nykyään semmonen menijä ettei täällä koneella oikein ehdi roikkua.
Tyyppi täytti juhannuksena 11 kuukautta. Viimeistä vauva-kuukautta siis viedään! Poika papattaa tätä nykyä ihan mielettömästi - siis juttua vaan tulee ja tulee. Kaikkea osotellaan ja ikäänkuin kysellään, että mitä ne nähdyt asiat on. Välillä on käskevä sävy, välillä kujeileva. Sanoista eniten käytettyjä on äiti ja anna. Hienosti toimii esim. sormella osoitus kohti maissinaksukätköä ja samalla sanotaan pontevasti ANNA.
Meillä taitaa tuo verbaalinen kehitys olla tällä hetkellä ykkösenä, sillä vielä ei kävely ilman tukea luista. Tai no kävelihän tuo lapsi juhannuksena pikkuserkkunsa nuken sateenvarjorattaiden kanssa. Niistä nyt ei mitään kunnon tukea saa, mutta näköjään hämäsi sen verran hyvin, että niiden kanssa tepasteli menemään kuin vanha tekijä.
Äiti on tällä hetkellä tärkein ihminen eikä oikein kukaan muu kelpaa tilalle. Ei edes isi. Äidin sylissä pitäisi olla koko ajan. Juuri tällä viikolla jouduin roikottamaan poikaa sylissä koko kauppareissun ajan, kun ei toinen suostunut istumaan ostoskärryissä eikä missään nimessä olemaan isin sylissä. Mutta on se kyllä aika ihanaa olla se "tärkein", nimittäin voi niitä halien ja pusujen määrää mitä päivässä saan. Kunnon pusumuikkari tuo poika.
Ainut kurja juttu on lapselle kehittynyt atooppinen ihottuma ja tänään käytiinkin allergiasairaalassa sen tiimoilta. Meillä alkoi kortisonirasvailu ja päästiinpä mukaan vielä tutkimusryhmäänkin, jonka myötä saadaan extrahyvää hoitoa. Me joudutaan käymään sairaalassa nyt kolmen kuukauden välein aina kontrolleissa ja tätä jatkuu ainakin seuraavat kolme vuotta. Kurjaa, mutta tärkeintä, että lapsi saa hyvää hoitoa ja iho paranisi.
Sori, jos teksti on ihan sekava - liian pitkä kirjoitustauko tehnyt tehtävänsä!
 |
| Maalla ruohonleikkuu-hommissa |
Meillä taitaa tuo verbaalinen kehitys olla tällä hetkellä ykkösenä, sillä vielä ei kävely ilman tukea luista. Tai no kävelihän tuo lapsi juhannuksena pikkuserkkunsa nuken sateenvarjorattaiden kanssa. Niistä nyt ei mitään kunnon tukea saa, mutta näköjään hämäsi sen verran hyvin, että niiden kanssa tepasteli menemään kuin vanha tekijä.
Äiti on tällä hetkellä tärkein ihminen eikä oikein kukaan muu kelpaa tilalle. Ei edes isi. Äidin sylissä pitäisi olla koko ajan. Juuri tällä viikolla jouduin roikottamaan poikaa sylissä koko kauppareissun ajan, kun ei toinen suostunut istumaan ostoskärryissä eikä missään nimessä olemaan isin sylissä. Mutta on se kyllä aika ihanaa olla se "tärkein", nimittäin voi niitä halien ja pusujen määrää mitä päivässä saan. Kunnon pusumuikkari tuo poika.
Ainut kurja juttu on lapselle kehittynyt atooppinen ihottuma ja tänään käytiinkin allergiasairaalassa sen tiimoilta. Meillä alkoi kortisonirasvailu ja päästiinpä mukaan vielä tutkimusryhmäänkin, jonka myötä saadaan extrahyvää hoitoa. Me joudutaan käymään sairaalassa nyt kolmen kuukauden välein aina kontrolleissa ja tätä jatkuu ainakin seuraavat kolme vuotta. Kurjaa, mutta tärkeintä, että lapsi saa hyvää hoitoa ja iho paranisi.
Sori, jos teksti on ihan sekava - liian pitkä kirjoitustauko tehnyt tehtävänsä!
torstai 6. kesäkuuta 2013
Lämpöä
Ihanaa, kun on näin lämmintä. Tämmönen ilmasto saa mut paljon aktiivisemmaksi ja ollaankin tällä viikolla oltu joka päivä menossa. Menoa hienoisesti haittaa se, että lapsi tehtailee toista etuhammasta ja on melkoisen kiukkuinen kaveri. Mutta siltikin meillä on ollut tosi ihanaa. Ollaan oltu uimastadionilla ja Hietaniemen rannalla, syöty eväitä ja hellitelty.
Lauantaina lähdetään lentäen pikavisiitille Tukholmaan ja vähän jänskättää, että miten koneessa menee. Itse lentohan on onneksi pääasiassa yhtä nousua ja laskua, mutta erityisenä jännitysmomenttina on myöhäinen paluulento. Meillä kun on melko tarkat ja vakiintuneet iltarutiinit, joista joudutaan nyt tinkimään. Jäiks! Toivotaan, että kaikki menee kuitenkin hyvin.
Lapsi on kovasti treenannut tasapainoa ja seisoo jo 5-10 sekuntia ihan itsekseen ennen pepulle pyllähdystä. Myös asioiden osoittelusta on tullut hänen juttunsa. Tänään muun muassa osoiteltiin kovasti lokkia ja seurattiin sen lentorataa kera jonkinlaisen puhetta muistuttavan mökellyksen. Hellyydenosoituksia on myös alkanut sadella enemmän - toissailtana äidin naama pussattiin kauttaaltaan ja tänään tätiä pukkailtiin päällä hellyyden osoituksena. Täällä on siis kaikki hyvin ja elämästä nautitaan.
 |
| Laps ja hiekkamuotti |
Lapsi on kovasti treenannut tasapainoa ja seisoo jo 5-10 sekuntia ihan itsekseen ennen pepulle pyllähdystä. Myös asioiden osoittelusta on tullut hänen juttunsa. Tänään muun muassa osoiteltiin kovasti lokkia ja seurattiin sen lentorataa kera jonkinlaisen puhetta muistuttavan mökellyksen. Hellyydenosoituksia on myös alkanut sadella enemmän - toissailtana äidin naama pussattiin kauttaaltaan ja tänään tätiä pukkailtiin päällä hellyyden osoituksena. Täällä on siis kaikki hyvin ja elämästä nautitaan.
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Äitiysloman loppu
Tänään on virallisesti vika päivä äitiyslomaa. Huomenna olenkin jo hoitovapaalla ja KESÄLOMALLA! Tuntuu kyllä kieltämättä vähän hassulta olla kesälomalla, kun ei töistä ole ollut tietoakaan kohta vuoteen.
Tänään laps nosti taas äitin ja isin sykkeitä ja tulipahan soitettua 112:n. Tyyppi oli pahanteossa eli kävi repimässä modeemin piuhan seinästä irti ja kun me sännättiin paikalle sai se aikaan sellaisen innostuskikatuksen, että oksat pois. Jalat ja kädet alkoi helui ja ykskaks tasapaino katosi ja toinen kippasi selälleen ja löi tietenkin päänsä jalkalistaan. Nappasin itkevän pojan syliin ja siinä sitten katottiin kun sekunneissa päästä kohosi kamala patti, jonka keskellä meni tumma mustelmaraita.
Siis miten voi olla, että tähän astisen elämän pahin kolhu tulee siitä, kun kippaa istualtaan selälleen? Sängystä tippuminen ja suorilta jaloilta lattialle kaatuminen on ollut ihan pikkujuttuja tähän verrattuna. Onneksi ei kuitenkaan näyttäisi olevan suurempaa hätää ja saatiinkin ohjeeksi tarkkailla pojan vointia tässä kotona.
No kai näihin sydämen tykytyksiin saa alkaa tottua - niiden aiheuttaja taitaa vaan muuttua tässä matkan varrella.
Tänään laps nosti taas äitin ja isin sykkeitä ja tulipahan soitettua 112:n. Tyyppi oli pahanteossa eli kävi repimässä modeemin piuhan seinästä irti ja kun me sännättiin paikalle sai se aikaan sellaisen innostuskikatuksen, että oksat pois. Jalat ja kädet alkoi helui ja ykskaks tasapaino katosi ja toinen kippasi selälleen ja löi tietenkin päänsä jalkalistaan. Nappasin itkevän pojan syliin ja siinä sitten katottiin kun sekunneissa päästä kohosi kamala patti, jonka keskellä meni tumma mustelmaraita.
Siis miten voi olla, että tähän astisen elämän pahin kolhu tulee siitä, kun kippaa istualtaan selälleen? Sängystä tippuminen ja suorilta jaloilta lattialle kaatuminen on ollut ihan pikkujuttuja tähän verrattuna. Onneksi ei kuitenkaan näyttäisi olevan suurempaa hätää ja saatiinkin ohjeeksi tarkkailla pojan vointia tässä kotona.
No kai näihin sydämen tykytyksiin saa alkaa tottua - niiden aiheuttaja taitaa vaan muuttua tässä matkan varrella.
tiistai 28. toukokuuta 2013
10kk
Lapsi ehti täyttää viime viikolla jo 10 kuukautta. Iso poika. Me alotettiin samalla maitotuotteiden maistelu jogurtilla ja piimällä. Hyvin on uponnut eikä mitään reaktioita ole tullut. Aika huisia, kohta (reilun kuukauden päästä) päästään sitten jo ihan maitomaitoakin testaamaan.
Kävelyä täällä treenaillaan taaperokärryn avustuksella ja aika hyvinhän sillä jo siirrytään paikasta toiseen. Jännä nähdä kauan menee siihen, että tasapaino löytyy ja ihan itekseenkin voi lähteä kävelemään. Leikkipuistossa ollaan nyt käyty ja lapsesta siellä parasta on muut lapset, niitä on niin hurjan kiva katella. Sääkin on ollut melkoisen hyvä, joten mikäs siellä puistossa on istuskellessa.
Viime viikolla taidettiin kuulla isin kanssa eka sanakin, kun poika täräytti iltapuuroa syödessään "äiti". Äiti oli otettu. Muitakin sanantapaisia kovasti yritetään tavailla, esimerkiksi äijä, ka (ankka), vauva. Kovastihan tyyppi puhua papattaa ja ymmärtää selkeästi jo paremmin puhettakin. Kovasti siis ollaan siirtymässä vauva-ajan ohi kohti taapero-aikakautta.
/Edit. Pakko vielä lisätä, että poika on nyt noin kuukauden verran ajellut brion puisella formulalla pitkin kämppää samalla päristellen suullaan prumpruuum.
Kävelyä täällä treenaillaan taaperokärryn avustuksella ja aika hyvinhän sillä jo siirrytään paikasta toiseen. Jännä nähdä kauan menee siihen, että tasapaino löytyy ja ihan itekseenkin voi lähteä kävelemään. Leikkipuistossa ollaan nyt käyty ja lapsesta siellä parasta on muut lapset, niitä on niin hurjan kiva katella. Sääkin on ollut melkoisen hyvä, joten mikäs siellä puistossa on istuskellessa.
Viime viikolla taidettiin kuulla isin kanssa eka sanakin, kun poika täräytti iltapuuroa syödessään "äiti". Äiti oli otettu. Muitakin sanantapaisia kovasti yritetään tavailla, esimerkiksi äijä, ka (ankka), vauva. Kovastihan tyyppi puhua papattaa ja ymmärtää selkeästi jo paremmin puhettakin. Kovasti siis ollaan siirtymässä vauva-ajan ohi kohti taapero-aikakautta.
/Edit. Pakko vielä lisätä, että poika on nyt noin kuukauden verran ajellut brion puisella formulalla pitkin kämppää samalla päristellen suullaan prumpruuum.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)