Kiusaaminen..

Tänään tullessani julkisilla kotiin töistä hyppäsi muutamaa pysäkkiä ennen omaani kyytiin kolmen pojan porukka. Aluksi en kiinnittänyt heihin sen kummallisemmin huomiota ja he menivätkin istumaan etuosaan itse seisoessani keskellä. Melko pian alkoi kuitenkin kuulua ärsyttävän kuuluista tekoyskää ja naurua. Kyseessä ei siis ilmeisesti ollutkaan kolmen pojan kaveriporukka vaan kaksi isompaa poikaa kiusaamassa pienempäänsä.

Hetken päästä pienin niistä pojista nousi ylös ja käveli ohitseni hartiat lysyssä ihan masentuneen näköisenä. Eräs nainen, joka istui etuosassa poikansa kanssa avasi suunsa ja puuttui tilanteeseen, hän sanoi näille kahdelle isommalle kiusaaja-pojalle, että heidän käytöksensä on noloa ja kiusaisivat isompiaan jos uskaltavat. Minun olisi tehnyt mieli alkaa taputtaa käsiä yhteen ja mennä sanomaan tälle naiselle, että VAU!

Nämä isommat pojat tietenkin jotain mussuttivat vastaan odotetusti ja kun nainen oli jäänyt pois kyydistä alkoivat puida naisen sanoja sitä kuinka hän ei olisi saanut tilanteeseen puuttua. Ai että olisi tehnyt mieli itsekin mennä sanomaan kuinka noloja ja tyhmiä he olivat.

Itselle tuli tämän tilanteen jälkeen olo, että onneksi en ole enää lapsi. Omat koulukiusaamismuistot tuli mieleen ja samaistuin tuohon pienempään poikaan, joka oli joutunut uhriksi tuossa tilanteessa. Mikä helkkari siinä on, että on niin siistiä kiusata toisia ihmisiä?! Pistää oikein vihaksi.

Sitten vielä kun itse haaveilee omasta lapsesta jää vain miettimään, että tällaiseen maailmaanko sitä lapsen haluaa tehdä. Tuo kiusaaminen kun jättää elinikäiset arvet kiusatulle. Tällaisissa keveissä tunnelmissa siis tänään...