Odotus

Aaargh taas siis menossa tämä kahden viikon jakso jolloin tuntuu ettei aika kulu ja mieleen hiipii ajatukset siitä ettei taaskaan onnistuta. Tässä kierrossa kun vielä tietää, että on ollut ihan rehellisesti mahdollisuus onnistuakin. Ovista en ole sen kummemmin pongailut. Siitä tulee vaan turhaa stressiä kun sen paikantaminen tuntuu aina epäonnistuvan vaikka kuinka yrittää tikutella. Olen alkanut miettimään, että mun pitäis testailla kaks kertaa päivässä jotta joskus onnistaisi.

Munasarjoissa on tuntunut molemmin puolin painetta ja vihlontaa, mutta se nyt varmaan johtuu siitä, että folleja oli kypsymässä sen kolme kappaletta normaalin yhden sijaan. Muutoin olo on kyllä ollut ihan hyvä, eikä mitään sivuoireita ole enää tullut clomeista.

Viikon vaihteessa on parit juhlat, joten ne varmaan auttaa hyvin pitämään ajatuksia muualla tästä vauva-asiasta. Otin maanantain vielä töistä vapaaksi niin tulee ihana neljän päivän vapaaputki. Sitä kyllä onkin jo kaipailtu ja odotettu. Joskos nyt saisi vähän jo aloitettua lahjojen ostelua, unohtamatta tietenkään joulukorttien lähetys ruljanssia. Mukavaa touhuahan nuo yleisesti ottaen on ja olen aina tykännyt lahjojen ostamisesta ja korttien lähettämisestä, nyt vain tuntuu jotenkin erilaiselta tämä joulun odotus. Oikeastaan en ole alkanut odottaa sitä vielä pätkääkään, mutta ihmekös tuo kun ulkonakin on vaan niin mustaa.

Voi kun aika kuluisi ja toisi niitä kauan odotettuja hyviä uutisia..