3kk

..tuli täyteen oikeastaan jo viime viikon maanantaina, mutta on kirjoittelut vähän jäänyt. Uuden kuukauden täyttymisen kunniaksi käytiin tietysti myös neuvolassa ja poika oli taas kasvanut huimasti. Pituutta on tullut kolmessa kuukaudessa yhteensä 17cm (ei ihme jos välillä vähän itkettää) ja poika on nyt 65cm pitkä. Vaatteet on jäänyt urakalla pieneksi ja nyt pitäisi lähteä ostoksille, etenkin sopivia housuja on enää muutamat.

Flunssa tuntuu vetelevän vielä viimeisiä täällä..räkää on siis edelleen ja tasaisella makuu ei ole oikein pojan mieleen. Oloa ollaan helpotettu Physiomerin Baby Mistillä ja Nenä Fridalla - pieni mies ei vaan ole ollut kauhean mielissään suihkeesta ja rään imemisestä ja onkin protestoinut asiaa kovaan ääneen.

Jotenkin kummasti olen onnistunut saamaan pojan nukkumaan omaan sänkyyn öisin. Muutamana iltana/yönä poika on jopa nukahtanut itsekseen sänkyyn. Laitoin toiseen sängynlaitaan roikkumaan hymynaamaisen lelun ja hymynaama "bona-ukon", joita poika tykkää tapittaa ja nukahtaakin usein niitä katsellen. Apua on myös saatu pinnasängyn heijauksella. Meillä on siis tuo Muuramen pinnasänky jossa on pyörät alla ja sitä on sitten veivattu edes takaisin. Tällä hetkellä pojan yö kestää n. 7-8 tuntia, minkä jälkeen täytyy päästä pois sängystä touhuamaan muita juttuja. Yleensä tunnin kahden touhuamiset riittää ja poika onkin valmis päikkäreille.

Eilen kävimme taas lääkärissä masuvaivoista. Pidimme puolitoista viikkoa kakkapäiväkirjaa ja käytiin nyt keskustelemassa siitä. Päiväkirjasta kävi ilmi, että poika kakkaa 5-12 kertaa päivässä eli melkoisesti. Joka kerralla ei siis kuitenkaan tule mitään isoa kakkaa vaan välillä on ollut vain kakkaraita vaipassa. No kakkaa siis tulee kuitenkin vähän turhan paljon ja limaistakin se on. Lisäksi yhtenä päivänä mukana oli myös vähän verta. Nämä faktat puhuvatkin jonkinlaisen tulehduksen puolesta ja lääkäri epäili maitoallergiaa.

Lääkäri käski nyt äidin maidottomalle ruokavaliolle ja vähentämään imettämisen kuuteen kertaan päivässä. Lisäksi hän kirjoitti reseptin peräruiskeisiin, joiden pitäisi helpottaa pahimpia kipuitkuja. Maidoton ruokavalio lähti nyt siis kokeiluun ainakin pariksi viikoksi, mutta en kyllä todellakaan tiedä miten voisin vähentää imettämisen vain kuuteen kertaan vuorokaudessa!! Päätin nyt siirtyä kakkapäiväkirjasta imetyspäiväkirjaan, jotta saan vähän käsitystä siitä kuinka usein poika syö. Tähän asti hän on saanut tissiä aina kun on halunnut enkä ole kokenut sen seuraamista sen kummemmin tarpeelliseksi. No kello on nyt varttia yli yksi ja poika on jo syönyt neljä kertaa tämän vuorokauden puolella, joten suuresti epäilen, että loppupäivä mentäisiin vain kahdella syötöllä. No tuosta en jaksa kovin stressata ja annan lapselle ruokaa silloin kun sitä haluaa. Kiinnitän ehkä ennemmin huomiota siihen etten ole jokaiseen kitinään aina ensimmäisenä tarjoamassa tissiä.

Meillä nukuttiin

Pienen taiston jälkee flunssainen pikku mies nukahti viimein yhden aikaan yöllä, mutta heräsikin vasta varttia vaille kahdeksan aamulla. Äiti on iloinen vaikka joutuikin nukkumaan kippurassa sängyn jalkopäässä, kun pikku potilas valtasi sängyn!! :D

Pieni flunssassa

Sain itse flunssan lauantaina ja olo on ollut tukala ja tukkoinen. Eilen flunssa iski sitten kunnolla myös tuohon pieneen rakkaaseen ja tämä vasta kärsimystä onkin. Toisella on röörit aivan tukossa ja nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Eilen illalla reppana itki vielä masukipujaankin yltä päältä kylmässä hiessä. Illalla yritettiin antaa hänelle suppo pahimpia särkyjä helpottamaan, mutta emme saaneet mokomaa pysymään paikallaan vaan se tuli koko ajan ulos ja samalla pieni itki aivan hysteerisenä joutuessaan olemaan selällä.

Aamulla kun herättiin, joten kuten tuhistun yön jäljiltä alkoi itku taas. Siinä vaiheessa tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta lähteä lääkäriin. Ensin mietimme, että mikähän mahtaa nyt sitten olla oikea paikka lähteä hakemaan apua. Pikaisen googlettelun tuloksena isi soitti Mehiläiseen ja sai 40 minuutin päähän ajan lastenlääkärille. Äkkiä siis pikku mies ja vanhemmat pukeisiin ja autoon. Onneksi otimme jo raskausaikana vauvavakuutuksen, joten ainakaan kuluista ei tarvinnut huolehtia.

Lääkäriin pääsimme heti ja mieslääkäri oli oikein mukava ja asiantuntevan oloinen. Hän tutki vauvan ja samalla puhuimme kaikki muutkin mieltämme askarruttaneet asiat hänen kanssaan, mm. mainitsin epäilyksestäni silent refluksista ja kerroin itkuisista illoista. Lääkäri tutki myös pojan pepun ja tutki suolta katetrin avulla, tutkimisen jälkeen lääkäri epäili, että pojalla on turhan ahdas peräsuoli.

Lääkäri määräsi flunssaan hoitoon äidinmaitoa, särkylääkettä ja nenän tyhjentämistä, lisäksi käytiin vielä labrassa. Masuvaivojen johdosta meillä aloitettiin tänään pitämään kakkapäiväkirjaa ja kahden viikon päästä pitäisi mennä tapaamaan lääkäriä uudestaan. (Tässä kohtaa tuumasiin uudelleen, että onpa hyvä, että meillä se vakuutus on.) Lisäksi suolen ahtauden takia pitää mittailla kuumetta nyt ihan harjoituksen vuoksi peräpäästä.

Kaiken kaikkiaan lääkärikäynti siis ehdottomasti kannatti, eikä reilun 150 euron maksu todellakaan mennyt hukkaan. Pahaa tekee silti katsoa kun tuo pieni kärsii ja ei kunnolla pysty hänen oloaan helpottamaan. Selällään ollessaan koitan koko ajan saada pään korkeammalle ja imeä räkää pois mahdollisimman paljon, ajattelin myös, että voisimme kokeilla suihkussa höyryhengitystä. Toivottavasti tämä flunssa vaan menisi ohi pikimmiten ja poika voisi olla taas oma iloinen itsensä.

Syksyä

Onpas ollut taas pitkä hiljaisuus täällä blogipuolella. Syksy on edennyt vauhdilla ja pian tuo meidän pikku pötkömmekin täyttää jo kolme kuukautta. Vielä hetki sitten tuntui, että kolmen kuukauden etapin saavuttamiseen menee ikuisuus, mutta nythän se on jo käsillä.

Kolmen kuukauden taianomainen rajapyykki tarkoittaa sitä, että useimmissa tapauksissa koliikkijutut alkaisivat olla taakse jäänyttä aikaa ja vauvauinnin voisi aloittaa. Ensimmäiseen en vielä yhtyisi, sillä meillä on vielä muutamat illat viikossa aikamoista huutoa - tosin pientä helpotusta on havaittavissa. Vauvauintiin haluaisimme ottaa osaa ja päätinkin, että kun ensi viikolla olen jo varmasti toipunut tästä flunssasta voisin soitella pariin paikkaan ja kysellä mahtuisimmeko mukaan.

Pikku miehen elämään kuuluu kääntymisharjoituksia ja hymynaamalle juttelua ja nauramista. Pari viikkoa sitten meillä käännyttiin ensimmäisen kerran mahalta selälle ja sitä ollaan tässä pikku hiljaa treenailtu lisää. Masullaan olon hetket pitää vaan valita tarkoin, sillä viimeisimmästä ruokahetkestä olisi hyvä olla mennyt tovi aikaa. Muutoin tulee masukipuja ja isoja pukluläjiä.

Juttua myös riittää jo paljon ja niistä suurin osa on kohdistettu neuvolasta saadulle hymyilevälle pallolle. Hymynaama saa myös mehevimmät naurut aikaiseksi ja hyvänä kakkosena tulee sitterissä istuminen ja hytkyminen. Kun katselee kuvia heinäkuulta tajuaa kuinka paljon poika onkaan jo kasvanut. Viikon päästä onkin sitten neuvola ja saadaan uusimmat mitat - äidin haba on ainakin kasvanut heinäkuusta melkoisesti poikaa kannellessa.

Tässäpä tämä kuva vaunuista joka piti lisätä jo aiemmin.

Kaksi kuukautta

Viime viikonloppu oli meidän arjessa käännekohta, poika täytti kaksi kuukautta ja pahimmat koliikki-itkut ovat jääneet toistaiseksi pois kuvioista. Ah, elämä tuntuu mahtavalta ja poika sen kuin naureskelee ääneen istuessaan sitterissä. Baby Björnin sitteristä onkin tullut pojan lempparipaikka, siinä hän istuskelee onnensa kukkuloilla milloin tuijottaen lamppuja milloin kikatellen itsekseen. Äidin sydän sulaa. Pikkuinen on alkanut juttelemaankin melkoisesti ja tuntuu, että häneen saa jo kunnolla kontaktia kun juttelen hänelle takaisin. Ihmeellinen pieni ihminen, joka kasvaa ja kehittyy silmissä!

Pahimpien masuvaivojen kadotessa on meillä alettu nukkua myös yöllä. Ennätys oli parin yön takainen 5 (VIISI!!!) tuntia putkeen unta. En olisi ikinä uskonut, että iloitsen joku päivä siitä että olen saanut nukkua viisi tuntia keskeytyksettä. Tosin olen kyllä herännyt tottumuksesta parina yönä jo kuulostelemaan, että eikö poika todella ole vieläkään herännyt tissille. Parina yönä olen myös herännyt siihen, että toinen tissi on vuotanut niin, että koko yöpaita on ollut märkä. Eiköhän maitobaarikin kuitenkin pikkuhiljaa mukaudu näihin pidentyneisiin syöttöväleihin.

Olen muuten miettinyt, että hommaisin rintapumpun. Olen hieman tutkinut tarjolla olevia vaihtoehtoja ja harkinnut Philipsin käsikäyttöisen pumpun ostoa. Onko kellään siitä kokemuksia tai suositella jotakin muuta pumppua?

Eilen havahduin siihen, että maanantaina koittaa jo lokakuu. Aloinkin miettiä siinä samalla, että mihin tämä syyskuu on oikein kadonnut tai toisaalta vastahan oli heinäkuu.. kuukaudet, viikot ja päivät menee niin nopeasti kotona pojan kanssa ollessa. Pari kuukautta ja saamme viettää pikkuisen kanssa ensimmäistä joulua - jep olen jo alkanut fiilistelemään tulevaa joulua.

Tohinaa ja puhinaa

Tällä viikolla olen saanut aikaiseksi tehtyä parit hankinnat; Manduca ja Kurtis baby peace. Molemmat on ihan huiput, ainakin tällä vähäisellä kokemuksella mitattuna. Ensimmäinen testi pojan ja Manducan yhteensopivuudesta tehtiin toissailtana = big failure! Pikkuinen kun itkee lähes säännöllisesti kaikki illat masukivuista johtuen, ei uuden matkustusvälineen testaus ollut ollenkaan hyvä idea. Eilen päivällä pääsin testailemaan uudemman kerran ja silloin meni huomattavasti paremmin. Hetken möllöttämisen jälkeen poika nukahti Manducaan. <3

Otin kännykällä kuvan vaunuista joissa tuo ihana suoja (Kurtis) on käytössä, mutta kuvan saaminen koneelle ei olekaan onnistunut. Kolmen blue screenin jälkeen päätin luovuttaa.

Ristiäiset olivat viime viikonloppuna ja ne meni todella hienosti. Lahjoja tuli ihan hurjasti ja vaatteita oli niistä varmaan suurin osa. Poika itki koko kastetilaisuuden ajan kirkossa ja nukkuikin sitten loppu juhlien ajan, heräten vain pari kertaa tissille. No saipahan äiti sitten rauhassa kantaa kakkuja pöytään ja yrittää vaihtaa kuulumisia vieraiden kanssa.

Meillä oli eilen neuvolalääkäri. Itse lääkäri oli ihan kamala tapaus rasvaisine hiuksineen, minkä johdosta päätin, että jos toisen lapsen vielä joskus saan hoidan jälkitarkastuksen omalla yksityisen puolen gynelläni. Lääkäri oli kovakourainen ja kaikin puolin luotaan pois työntävä. Vauvan käsittelytaidotkin näytti vähän puutteellisilta. Olin siis hyvin onnellinen kun sain poistua hänen huoneesta ja sulkea oven perässäni.

Imetys sujuu edelleenkin loistavasti, mistä kertookin pojan huima kasvu. Ikää on nyt noin 7 ja puoli viikkoa ja painoa on kertynyt huimat 6,5kg ja pituuttakin on jo 60cm. Minä jo täällä murehdin, että kohta minulla ei olekaan enää pikkuvauvaa. Poika on jäntevän oloinen ja vaikuttaa siltä, että hän alkaa kohta kääntymäänkin. Aikamoista tuumaa äiti.

Olen miettinyt tässä viime aikoina, että tekisin blogistani salaisen, jolloin kuvienkin julkaisu tuntuisi mukavammalta. Kävijöitä kun tuntuu olevan ihan hirveästi, mutta juuri kukaan ei jätä vierailustaan minkäänlaista viestiä ja jotenkin tuntuisi kivalta saada vähän käsitystä siitä ketä ylipäänsä blogiani lukevat...

Harrastus

Me aloitettiin eilen pojan kanssa meidän uusi yhteinen harrastus - äitivauva-jooga. Ensimmäinen kerta joka oli eilen olikin melkoisen kiintoisa kokemus. Jos pystyt kuvittelemaan tilanteen missä 11 tai 12 äitiä vauvoineen yrittää joogata kiljunnan, itkun, imettämisen, vaipanvaihdon ja karkailevien vauvojen keskellä niin saat aika hyvän kuvan siitä rauhasta ja harmoniasta mitä meillä siellä oli. :D

Alkuun minua hieman jännitti, että mitäköhän siitä oikein tulee tuon pikku-ukon kanssa, kun on kerran ollut hieman koliikkia ilmoilla. No jännitys oli ihan turhaa sillä minun vauvani osoittautuikin yhdeksi rauhallisimmista vauvoista koko joogatunnilla. Ukko oli toiseksi nuorin osallistuja ja pysyi hereillä koko tunnin ajan. Hän vain ihmetteli sitä menoa ja pysyi rauhallisena. Hyvillä mielin odotankin jo siis ensi viikon tuntia.

Meillä on ristiäiset vihdoinkin ensi viikonloppuna ja olenkin yrittänyt kaiken liikenevän ajan puhista järjestelyjen parissa. Juhliin tulee reilut 50 henkeä, sillä meillä molemmilla on isot suvut ja siis vain lähimmät sukulaiset kutsuttiin. Yllätykseksi lähes kaikki pääsevät kerrankin tulemaan.

Nimi on pysynyt salaisuutena, jonka vain minä ja isi tiedämme. Sekös on kirvoittanut monen monta nimen arvausyritystä sekä pieniä huijausyrityksiä lähipiiriltä, ne on lähinnä ollut huvittavia, eikä onneksi kukaan ole vielä arvannut nimeä. Isiltä nimi on lipsahtanut pari kertaa, mutta onneksi kukaan ei ole silloin isiä kuunnellut. :D

Poika on nukkunut tällä viikolla jo parina yönä 4 tuntia putkeen, joten oma olokin on superpirteä. Ensi viikolla on neuvolalääkäri, niin saadaan taas päivitystä pojan mittoihin - varmaan taas on tullut senttejä ja grammoja oikein hurjasti. Ensi viikkoon siis!