Joulun odotusta

Juuri äsken sain paketoitua viimeiset joululahjat, pojan nukkuessa päikkäreitä. Hävettää oikein myöntää, mutta olen melkoinen materialisti ja lahjojen osto on taas lähtenyt vähän käsistä. Rahaa on palanut ja lahjoja on ihan hirmuinen läjä, mutta onneksi lahjottaviakin on sentään useampi. Jännä juttu on kuitenkin se, että en ole onneksi ampunut yli lapsen lahjoissa - hän saa käytännöllisiä lahjoja eikä edes liian montaa pakettia äidiltä. :)

Olen helpottunut, kun saadaan vielä mennä valmiiseen joulupöytään äitini luokse, eikä tarvitse itse laittaa ruokaa. Enköhän saa vielä osani tehdä jouluruoista myöhemmin. Olen päättänyt hyödyntää tätä järjestelyä niin kauan kuin äitini jaksaa joulun laittaa. Meidän pikkuperheen lisäksi äidilleni tulee myös siskoni. Jäämme äidilleni yöksi koko porukka ja se onkin ihana perinne. Tuntuu melkein samalle, kuin sillon joskus kun asuimme vielä kotona.

Eilen oli 5kk neuvola ja sieltä tuli taas rokotukset. :( Illalla alkoi kipuitkut ja vähän myöhemmin nousi kuume, panadolista huolimatta. Kolmen aikaan yöllä poika tuntui tulikuumalta, joten päätin laittaa vielä toisen supon helpottamaan oloa. Siinä sitten valvottiin 03-05 ja hyssyteltiin välillä hysteeriseen itkuun yltyvää lasta. EI KIVA. Sitä joutui välillä oikein kysymään itseltään, että miksi me tehdään tämmöistä pienelle ihmiselle. Toki olen kuitenkin sitä mieltä, että rokotuksista on enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikkei siltä heti rokotushetkellä tunnukaan.

Muutoin poika kasvaa hyvin ja kaikki on kunnossa. Tosin kyselin kyllä neuvolatädiltä, että mistä mahtaa johtua, kun poika hikoilee välillä ihan päämärkänä kun on tissillä syömässä. Passitti meidät verikokeeseen lastenklinikalle, että tsekataan kilppariarvot. Toivottavasti ne kuitenkin on kunnossa, eikä ole syytä huoleen.

Meillä alotetaan viikonloppuna kiinteiden maistelu viiskuis-synttäreiden kunniaksi. Jotenkin tuntuu kauhean haikealta alkaa antamaan kiinteitä - mun vauva on kasvanut isoksi pojaksi. Pakkohan niitä ei kyllä vielä olisi alkaa kuukauteen antamaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla. Isikin pääsee osallistumaan ihan erilailla ruokailuun.

Vaunuilu on tätä nykyä muuten ihan kamalaa touhua noilla lumimäärillä. Eilisestä neuvolakäynnistä selviytyminen on hyvä esimerkki tästä. Menomatkalla, joku ystävällinen ihminen oli ajanut autonsa parkkiin keskelle jalkakäytävää niin ettei vaunuilla mahtunut kummaltakaan puolelta ohi. Jouduin jättämään vaunut keskelle jalkakäytävää ja mennä huutamaan viereiseen liikkeeseen, että onko tuo auto jonkun siellä olevan asiakkaan, minun nimittäin pitäisi päästä lastenvaunuilla siitä ohi ja ehtiä ratikkaan. No omistaja löytyi ja tuli pahoitellen siirtämään autonsa. Takaisin tullessa ratikka pysähtyi sellaiseen kohtaan, että oven edessä oli liki puolimetriä lunta...no sain huutaa kuskille ettei tästä vaunuilla ulos pääse.  Seuraava este olikin siinä kun seuraava ratikka parkkeerasi suoraan ainoan tien ylitys paikan päälle.. Jep voin kertoa, että tuolla liikkuessa saa verenpaineet hyvin koholle - vaunuilla liikkuvia ei vaan huomioida ollenkaan.

No ainakin meillä on valkoinen joulu - rauhaisaa joulua kaikille!

Joulukuu

Ihanaa, kun vihdoin saatiin lunta ja elämä on taas hieman valoisampaa. Hetkellisesti on tuntunut ettei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa, mutta päätin nyt kuitenkin yrittää raapustaa jotain muistiin.

Laps nostelee peppuaan ahkerasti masullaan ollessaan ja löysipä tuossa vihdoin kätensäkin kunnolla. Voi sitä riemun määrää kun leikkimatolla yrittää napata kiinni villisti heiluvia lelujaan. Nauru on ihan älyttömän valloittavaa, varsinkin ne naurun remakat mitä aina välillä tulee. Istuminen on edelleen pojan top3:n kärjessä ja nouseekin kuin salama ylös lattialta kun käsistä ottaa kiinni.

Vierastaminenkin alkoi meillä virallisesti itsenäisyyspäivänä, kun oltiin kylässä. Alahuuli väpättäen päädyttiin karjumaan naama punaisena. Sama toistui eilen, kun vaari tuli kylään. Onneksi äiti ja isi on sentään suuressa suosiossa.

Rutiineista on tullut meidän perheelle elintärkeitä, jos äiti ja isi haluaa hieman omaa aikaa iltaisin. Rutiineista poikkeaminen on iso NO-NO. Meidän iltarutiinit on aloitettava kello yhdeksän ja niihin kuuluu nassun ja käsien pesu, yövaipan ja yöpuvun vaihto sekä imetys hämärässä sängyssä. Yleensä poika nukahtaa imetykseen, mutta herää hetken päästä jolloin hänet pitää siirtää omaan sänkyyn ja heijata siinä uneen.

Odotan kovasti meidän ensimmäistä joulua perheenä ja olenkin kovasti miettinyt viime joulun fiiliksiä ja sitä kuinka meidän suuresta toiveesta on vihdoin tullut totta - meillä on ihana lapsi jouluna 2012. Samalla olen hieman surumielinen kaikkien niiden puolesta, jotka kovasti on toivonut samaa, mutta suurin toive ei ole vielä muuttunut todeksi. Toivottavasti kaikki te muutkin saatte pian kokea tämän onnen. <3

4kk täyttä tohinaa

Jätkän pätkä täytti viime viikolla neljä kuukautta. Uuden kuukauden täyttymisen myötä poika oppi kääntymään sujuvasti selältä masulle ja yrittää kovasti pyrkiä eteenpäin. Sätkii jaloilla, nostelee peppua ja koittaa saada käsillä hyvää otetta viltistä jonka päällä makoilee, jotta voisi kiskoa itseään eteenpäin. Oma veikkaukseni on, että kohta mittarimato pääsee vauhtiin ja liikkuu ainakin johonkin suuntaan.

Kädet maistuvat hyvälle, kuolaa riittää ja juttua piisaa. Me ollaan palattu taas tiheän imemisen vaiheeseen ja poika tissuttelee yöt melko tihein väliajoin. Tämän takia hän onkin siirtynyt nukkumaan takaisin perhepetiin sillä selkeästi kaipaa läheisyyttä nyt taas paljon enemmän ja äiti on niin tokkurassa jatkuvan tissuttelun vuoksi, että helpompi pitää poika jo valmiiksi kyljessä kiinni. Toivottavasti tämäkin vaihe menee pian ohi, sillä kaipaan jo kovasti omaa tilaa nukkuessa.

Poika kasvaa hyvin mamin maidolla, joten vielä ei tarvitse aloitella kiinteiden maistelua. Juteltiin neuvolan tädin kanssa josko maistattelut aloitettaisiin joulun aikoihin, kun poika on viisi kuukautta. Silloin isikin on meidän kanssa kotona kaksi viikkoa, joten hänkin pääsisi osallistumaan erilailla pojan syöttämiseen. Oi miten ihanaa saada isi kotiin hetkeksi meidän kanssa.

Kohta koittaa joulukuu. Tämän viikon lopussa saakin jo avata kalenterin ensimmäisen luukun, ihanaa! Minä kun niin pidän joulusta vaikken nyt olekaan pahemmin ehtinyt joulua kotiin laittamaan. Ostimme pojalle joulukorttia varten uudet vaatteet - tonttulakin, punaiset sammarit, punaisen flanellipaidan ja punaisen pikeepaidan. Meidän pikkutonttu ei siis ole ihan perinteinen tonttu. <3

Joululahjoja olen ostanut jo muutaman, mikä on hyvä juttu, sillä tuon pikku-ukon kanssa shoppailu ei ole enää entisellään. Nykyään mielummin suunnittelen etukäteen mitä ostan ja sitten suoritan täsmäiskuja. Tosin poika kyllä nukkuu mielellään mojovat päikkärit sillä aikaa, kun äiti ja isi kiertelee kauppoja ja suorittaa ostokset. Ja pakko myöntää, että kauppakeskuksista on tullut minulle mieluisia ostospaikkoja - niihin kun pääsee autolla helposti, monta puljua saman katon alla ja saapa vielä tehdä ruokaostoksetkin samalla kertaa. Kaupungille kun pitäisi sitten lähteä julkisilla ja siellä on paljon ärsyttäviä ovia ja rullarappusia...

Varasin meille Tukholman-risteilyn tammikuulle, joten saadaan vähän perheaikaa silloinkin. Nyt pitäisi vaan hommata tuolle pikkuiselle oma passi. Tuntuu kyllä niin järkevältä viedä nelikuinen passikuvaan ja hakea hänelle viiden vuoden passia!

Ps. Sain myös vihdoin varattua meille sopivan ajan vauvauintiinkin eli tammikuussa päästään polskimaan porukalla.

Pps. Menkatkin alkoivat...olisivat saaneet mielellään pysyä poissa ainakin kesään asti. Mutta tietenkin niiden täytyy tunkea AINA väärään aikaan ja paikkaan - sen kun sai todeta jo yritysvaiheessa...

Pieni ihme

Nukkuva vauva on ehkä kaunein asia maailmassa. <3 Mietin tässä juuri sitä miten jokainen äiti näkee oman lapsensa maailman söpöinpänä ja ihanimpana otuksena. Ja niin sen kuuluukin olla. Lisäksi jokainen äiti näkee oman lapsensa kehityksen aivan ainutlaatuisena ja on ehkä eniten ylpeä siitä oman palleron oppimasta uudesta asiasta. Tuntuu välillä, että silmilleni on laitettu vaaleanpunaiset lasit joiden läpi katselen maailmaa tällä hetkellä - kaikki on niin ihanaa. Toki vaikeitakin hetkiä on, mutta yksi hyvä hetki kumoaa ainakin sata huonoa.

Aika kuluu todella, todella nopeasti ja välillä toivoisin sen vähän hidastavan tahtiaan. Minun pienen pieni vauva kasvaa niin nopeasti, että kohta huomaankin sen jo kävelevän. Meillä on ensi viikolla nelikuis-synttärit ja taas päästään neuvolaan ihmettelemään pojan kasvua. Heinäkuusta tuntuu olevan jo ikuisuus...

Kehitystä

Meillä poika keksi, että istuminen on paljon kivempaa kuin makaaminen. Niinpä siis hän pönkeää itsensä vaikka väkisin sylissä istumaan. Hän myös nauttii siitä kun vedän hänet käsistä istumaan, takaisin selälle meno ei sitten nappaakkaan yhtään ja hän yrittää estää kaikin voimin sen tapahtumisen. Lisäksi entinen raivarin aiheuttaja eli masulla olo on alkanut olemaan pojan mielestä ihan huippua. Nyt ollaankin alettu treenata selältä masulle kääntymistä ja ollaan siinä vaiheessa, että jos pojan auttaa kyljelleen osaa hän siitä itse kiepsahtaa masulle. Paljon on siis tapahtunut edistystä eikä poika ole enää pikku pötkö joka makaa paikallaan.

Juttua myöskin riittää ja nauruakin saadaan kuulla monta kertaa päivässä, ihana hymypoika meillä. Hampaitakin taitaa pukata oikein olan takaa, kun kuola valuu valtoimenaan ja kädet ovat koko ajan suussa. Kuuluu oikein kauhea lussutus kun hän nautiskelee nyrkeistään. Ilmeisesti hampaista johtuu myös ajoittainen kitinä.

Syömisen ohella on vieläkin tullut kauheita itkukohtauksia eikä niihin auta muu kuin ottaa poika syliin ja rauhoitella häntä. Masuvaivoihin on auttanut äipän maidoton ruokavalio ja aionkin jatkaa sitä vielä ainakin parisen viikkoa, minkä jälkeen pitääkin taas poiketa lääkärissä keskustelemassa jatkosta.

Takapakkia onkin sitten tullut nukkumisen suhteen. Aiemmin putkeen nukutut 5-7 tunnin yöunet (joita jatkettiin yhdellä syötöllä vielä pari tuntia) on vaihtunut 2-3 tunnin pätkiin. Äiti ei ole yhtään mielissään tästä "edistyksestä", kun muutenkin on niin masentavan pimeää, että mielummin nukkuisi kunnon yöunet. Unien pituus ei ole myöskään ainut joka on tässä kärsinyt vaan itse nukahtamisesta on tullut järjetöntä taistoa. Tissille poika nukahtaa enää harvoin eikä omassa sängyssä itsekseenkään saa unen päästä kiinni. Väsynyt hän kyllä on niin, että silmät oikein punottaa, mutta nukkumaan ei malta millään rauhoittua. Ollaan yritetty noudattaa rutiineita, kuten yövaipan ja yökkärin vaihto sekä hämärässä syöttäminen sängyssä maaten. Poika saattaakin nukahtaa näiden toimien jälkeen, mutta herää 15 minuutin sisällä ja siinä sitten ollaankin. Jostain kumman syystä paras nukuttamistapa on ollut laittaa poika turvakaukaloon ja kanniskella häntä siinä pitkin kämppää. Homma vaan on turhan hikistä ja uuvuttavaa, että sitä mielellään joka ilta tekisi. Mutta näillä mennään ja toivotaan, että tämä vaihe ei kestä kauaa.

Huolestunut äiti

Onko normaalia, että poika vähentää yht'äkkiä syömistä melkoisesti ja silloinkin kun syö saa ihmeellisiä itkukohtauksia, ihan kuin masuun sattuisi syödessä? Lisäksi hän puklailee paksua maitolimaa ja yskii paljon. Kuulostaa aina välillä siltä kuin jotain nousisi kurkkuun, mutta hän nielaisee sen takaisin alas. Lisäksi kuolaa tulee ihan hirveästi.

Ajattelin kysellä olisiko täällä joku törmännyt vastaavaan? Tämä alkoi eilen illalla ja olen vähän huolissani. Luonnollisesti otan lääkäriin yhteyttä, jos tilanne jatkuu tai poika näyttää muuten kärsivältä. Lueskelin kuitenkin netistä, että hampaiden tuloon voi liittyä ruokahaluttomuutta ja itkuisuutta ja menisihän tuo kuolauskin sen piikkiin. Tiedä sitten onko tämä nyt sitten juuri sitä vai jotain muuta..

3kk

..tuli täyteen oikeastaan jo viime viikon maanantaina, mutta on kirjoittelut vähän jäänyt. Uuden kuukauden täyttymisen kunniaksi käytiin tietysti myös neuvolassa ja poika oli taas kasvanut huimasti. Pituutta on tullut kolmessa kuukaudessa yhteensä 17cm (ei ihme jos välillä vähän itkettää) ja poika on nyt 65cm pitkä. Vaatteet on jäänyt urakalla pieneksi ja nyt pitäisi lähteä ostoksille, etenkin sopivia housuja on enää muutamat.

Flunssa tuntuu vetelevän vielä viimeisiä täällä..räkää on siis edelleen ja tasaisella makuu ei ole oikein pojan mieleen. Oloa ollaan helpotettu Physiomerin Baby Mistillä ja Nenä Fridalla - pieni mies ei vaan ole ollut kauhean mielissään suihkeesta ja rään imemisestä ja onkin protestoinut asiaa kovaan ääneen.

Jotenkin kummasti olen onnistunut saamaan pojan nukkumaan omaan sänkyyn öisin. Muutamana iltana/yönä poika on jopa nukahtanut itsekseen sänkyyn. Laitoin toiseen sängynlaitaan roikkumaan hymynaamaisen lelun ja hymynaama "bona-ukon", joita poika tykkää tapittaa ja nukahtaakin usein niitä katsellen. Apua on myös saatu pinnasängyn heijauksella. Meillä on siis tuo Muuramen pinnasänky jossa on pyörät alla ja sitä on sitten veivattu edes takaisin. Tällä hetkellä pojan yö kestää n. 7-8 tuntia, minkä jälkeen täytyy päästä pois sängystä touhuamaan muita juttuja. Yleensä tunnin kahden touhuamiset riittää ja poika onkin valmis päikkäreille.

Eilen kävimme taas lääkärissä masuvaivoista. Pidimme puolitoista viikkoa kakkapäiväkirjaa ja käytiin nyt keskustelemassa siitä. Päiväkirjasta kävi ilmi, että poika kakkaa 5-12 kertaa päivässä eli melkoisesti. Joka kerralla ei siis kuitenkaan tule mitään isoa kakkaa vaan välillä on ollut vain kakkaraita vaipassa. No kakkaa siis tulee kuitenkin vähän turhan paljon ja limaistakin se on. Lisäksi yhtenä päivänä mukana oli myös vähän verta. Nämä faktat puhuvatkin jonkinlaisen tulehduksen puolesta ja lääkäri epäili maitoallergiaa.

Lääkäri käski nyt äidin maidottomalle ruokavaliolle ja vähentämään imettämisen kuuteen kertaan päivässä. Lisäksi hän kirjoitti reseptin peräruiskeisiin, joiden pitäisi helpottaa pahimpia kipuitkuja. Maidoton ruokavalio lähti nyt siis kokeiluun ainakin pariksi viikoksi, mutta en kyllä todellakaan tiedä miten voisin vähentää imettämisen vain kuuteen kertaan vuorokaudessa!! Päätin nyt siirtyä kakkapäiväkirjasta imetyspäiväkirjaan, jotta saan vähän käsitystä siitä kuinka usein poika syö. Tähän asti hän on saanut tissiä aina kun on halunnut enkä ole kokenut sen seuraamista sen kummemmin tarpeelliseksi. No kello on nyt varttia yli yksi ja poika on jo syönyt neljä kertaa tämän vuorokauden puolella, joten suuresti epäilen, että loppupäivä mentäisiin vain kahdella syötöllä. No tuosta en jaksa kovin stressata ja annan lapselle ruokaa silloin kun sitä haluaa. Kiinnitän ehkä ennemmin huomiota siihen etten ole jokaiseen kitinään aina ensimmäisenä tarjoamassa tissiä.